Lue Silja Massa: Topeliusta Angry Birds -sukupolvelle. HS/Kulttuuri 28.8.2013
Ymmärrän hyvin, miksi Mäkinen epäröi ryhtyä modernisoimaan Topeliusta, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän lisäsi Adalmiinan helmen alkuun oman anti-rojalistisen kommenttinsa. Se rikkoi sadun tunnelman. Onko tultu taas aikaan, jolloin satujen täytyy olla poliittisesti korrekteja?
Topelius: Adalminan helmi (alku)
Kirsti Mäkisen versio: Adalminan helmi (alku)
Odotan kiinnostuksella milloin ilmestyy aikuisillekin jotain vastaavaa, vaikkapa Kadotettu ostoparatiisi, Uskontoneutraalin vaellus ja Tuntematon siviilipalvelushenkilö.
Lue ilmaiseksi alkuperäinen Topelius: Lukemisia lapsille
http://www.gutenberg.org/files/16223/16223-h/16223-h.htm
My very old blog. Vuodesta 2005-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenkirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenkirjat. Näytä kaikki tekstit
keskiviikkona, elokuuta 28, 2013
sunnuntai, elokuuta 15, 2010
Muumien keittokirja maailmalla: Financial Timesin kirja-arvostelu
Tämän viikonlopun Financial Timesin Food & Drink osastolla on arvostelu äskettäin englanniksi ilmestyneestä muumien keittokirjasta.
Tove Janssonin veljentytär ("who now runs the Moomin empire") tulee markkinoimaan kirjaa edinburghilaisen design-kaupan näyttelyn "And the World went Mad with the Moomins" avajaisten yhteydessä tänä viikonloppuna. Boheemia muumielämää ja suomalaista silliä, kermavaahtoa ja marjoja.
Natalie Whittle kirjoittaa, että vaikka muumit syövät paljon, ruoka on terveellistä: kaurapuuroa aamiaiseksi ja paljon kalaa. Tietäneekö Whittle, että lastenkirjoissa ruoka on tärkeää? Näin ajatteli ainakin CS Lewis. Viisikko-kirjoissakin syödään koko ajan.
Natalie Whittle: Moomin marvellous. Financial Times weekened/ Life & Arts. 14-15.8.2010
Three Recipes from the 'Moomins Cook Book'.
Tove Janssonin veljentytär ("who now runs the Moomin empire") tulee markkinoimaan kirjaa edinburghilaisen design-kaupan näyttelyn "And the World went Mad with the Moomins" avajaisten yhteydessä tänä viikonloppuna. Boheemia muumielämää ja suomalaista silliä, kermavaahtoa ja marjoja.
Natalie Whittle kirjoittaa, että vaikka muumit syövät paljon, ruoka on terveellistä: kaurapuuroa aamiaiseksi ja paljon kalaa. Tietäneekö Whittle, että lastenkirjoissa ruoka on tärkeää? Näin ajatteli ainakin CS Lewis. Viisikko-kirjoissakin syödään koko ajan.
Natalie Whittle: Moomin marvellous. Financial Times weekened/ Life & Arts. 14-15.8.2010
Three Recipes from the 'Moomins Cook Book'.
Lue Muumimamman keittokirjasta lisää
perjantaina, heinäkuuta 16, 2010
Lastenkirjat: mitä luin lapsena
Kuva
Löytyi kommentti viiden vuoden takaa, yhä ajankohtainen, siksi talteen:
Lastenkirjojahan tulee luettua omille lapsille. Siinä lukee uudelleen omia suosikkeja ja tutustuu myös uusiin kirjailijoihin.
Minulle luettiin pikkulapsena ääneen Maamme- kirjaa ja enoni vanhoja koulukirjoja. Äiti osasi ulkoa kaikki koulussa oppimansa laulut, runot ja lorut. Hän lauloi aina. Siten tulivat tutuiksi kansanlaulut, virret ja iskelmät. Nehän ovat runoutta.
En ole oikeastaan lukenut itse lapsena lasten- ja nuortenkirjoja. Meidän naapureina asuivat eläkkeellä oleva opettajatar ja hänen toimittajaveljensä. Suurin piirtein asuin kesäisin heidän ullakollaan.
Luin ensin opettajan säästämät lastenlehtipinot ja siirryin sitten toimittajan arvostelijankappaleisiin. Dumas ja Balzac ala-asteella. Koulukirjastosta lainasin ensimmäiseksi Välskärin kertomukset.
Pikkusiskoni lukivat lasten- ja nuortenkirjoja, mutta toinen sisaristani kävi myös läpi tuon toimittajan ullakkokirjaston.
Vasta omien lasteni lapsuus oli minun lastenkirjalapsuuttani.
Me luimme vuosikaudet lapsille ääneen sekä päivisin että iltalukemiseksi. Siitä oli luonnollista jatkaa ja tehdä gradu lastenkirjoista (Narnia-kirjat).
Minusta lastenkirjat ovat yksi osa kirjallisuutta kuten runous ja näytelmät. Vain pikku taaperoitten kirjat ovat vain lapsille. Kuvakirjat voivat olla tietysti aikuiselle taidekirjoja ja jopa keräilyn kohteita.
Löytyi kommentti viiden vuoden takaa, yhä ajankohtainen, siksi talteen:
Lastenkirjojahan tulee luettua omille lapsille. Siinä lukee uudelleen omia suosikkeja ja tutustuu myös uusiin kirjailijoihin.
Minulle luettiin pikkulapsena ääneen Maamme- kirjaa ja enoni vanhoja koulukirjoja. Äiti osasi ulkoa kaikki koulussa oppimansa laulut, runot ja lorut. Hän lauloi aina. Siten tulivat tutuiksi kansanlaulut, virret ja iskelmät. Nehän ovat runoutta.
En ole oikeastaan lukenut itse lapsena lasten- ja nuortenkirjoja. Meidän naapureina asuivat eläkkeellä oleva opettajatar ja hänen toimittajaveljensä. Suurin piirtein asuin kesäisin heidän ullakollaan.
Luin ensin opettajan säästämät lastenlehtipinot ja siirryin sitten toimittajan arvostelijankappaleisiin. Dumas ja Balzac ala-asteella. Koulukirjastosta lainasin ensimmäiseksi Välskärin kertomukset.
Pikkusiskoni lukivat lasten- ja nuortenkirjoja, mutta toinen sisaristani kävi myös läpi tuon toimittajan ullakkokirjaston.
Vasta omien lasteni lapsuus oli minun lastenkirjalapsuuttani.
Me luimme vuosikaudet lapsille ääneen sekä päivisin että iltalukemiseksi. Siitä oli luonnollista jatkaa ja tehdä gradu lastenkirjoista (Narnia-kirjat).
Minusta lastenkirjat ovat yksi osa kirjallisuutta kuten runous ja näytelmät. Vain pikku taaperoitten kirjat ovat vain lapsille. Kuvakirjat voivat olla tietysti aikuiselle taidekirjoja ja jopa keräilyn kohteita.
perjantaina, maaliskuuta 12, 2010
Lastenkirjallisuus Internetissä
Onnimanni ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sitä julkaisee Tampereella sijaitseva
Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti eli SNI
Päätoimittaja: Tuula Korolainen
SNI:n toiminnanjohtajaksi valittiin vuonna 2009 filosofian lisensiaatti Maria
Ihonen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)