Joko tuntuu syksyltä?

Töölönlahti, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Katso syksyblogiani

Käsityöblogini Broken Star

Käsityöblogini "Broken Star" toimi alussa Bloggerissa, mutta muutin sen vuonna 2005 joulukuussa Vuodatukseen, jossa se on edelleen.
Vuoden 2006 kirjoituksista on luettelo.
Broken Star -blogin kirjoitukset vuonna 2006
http://www.brokenstar.vuodatus.net/page/Broken_Star_blogin_kirjoitukset

Blogin sivupalkissa on luettelo aiheista. Kuvassa on tilkkutäkki, jonka tein Kanadassa asuessamme miehelleni lahjaksi, kun hän sai työpaikan Torontoon. Broken Star on symboli elämän epätäydellisyydestä.
Vuodatuksessa on edelleen joitakin ongelmia, kaikki kuvat eivät näy. Mutta esimerkiksi luettelon alussa olevat nukketalokuvat näkyvät. Minulla ei ollut alussa erillistä nukkekotiblogia, kirjoitin siitä aiheesta käsityöblogiin. Uskon, että ongelmat selviävät ja Vuodatus toimii taas entistä patremmin. Siellä vat myös blogini Syksyblogi ja Narniassa. Uudempi Narnia-blogi on Bloggerissa.

Ruskakuvia Nojatuolipuutarhuriblogissani

Olen koonnut ruskakuvia Nojatuolipuutarhuri-blogiini.
Alla olevilla hakusanoilla löytyy syksytunnelmaa myös tästä blogista.
Miten syntyy syksyinen tunnelma?

P.S. Olen tallentanut Nojatuolipuutarhablogiin jälleen tässä kuussa niin paljon kuvia, että sinne ei voi laittaa vähään aikaan mitään. Koetan laittaa kesä- ja syksykuvat yhteen menoon. Lehtien lähdettyä puista ja lumen tultua on hauskempaa laittaa sinne talvikauteen liittyviä kuvia. Talven aikana käyn läpi myös puutarha- ja luontokirjani Nojatuolipuutarhassa. Innokkainkin puutarhuri joutuu muuttumaan nojatuolipuutarhuriksi talven ajaksi.

Toivon, että Nojatuolipuutarhuri näkyy kuitenkin normaalisti. ?

Ei uskoisi lokakuuksi

Ulkona on kaunista, ja sisällä on lämmintä. Tällainen syksy kelpaa.


Paljon lisää kuviani Johanneksen kirkosta
Syksyblogi

Syksy on ihana, sillä se tuoksuu sikalalle ja väriliiduille

Ratsastuskoululla Torontossa. Tytär otti ratsastustunteja.

Mieheni sanoo, että hän pitää syksystä, koska syksyn lehdissä on mukava sikalan tuoksu. Hänen kotonaan oli sikoja, ja hän kävi niitä ihailemassa lapsena. Sikojen ihailu on jalo harrastus. Sen tietää jokainen, joka on nähnyt telkkarista Agatha Christien murhajutun, jossa on erinomainen repliikki: “There’s a body in the library”. Tarinan aatelisherra marssii aina pahalla tuulella ollessaan kivääri olallaan muka metsästämään, mutta meneekin juttelemaan sioilleen.

Minulla syksy liittyy kouluun, alaluokkiin, jolloin nautti siitä, että pääsi taas kouluun. Minä halusin kouluun. Siellä oli paksuja väriliituja, joita ei saanut mistään muualta. Ne tuoksuivat hyvälle. Aikuisena tunnistin saman tuoksun työtoverini hajuvedestä. Se oli santelipuun tuoksu. Koulussa oli myös hauraita savunharmaita ja pastellinsävyisiä piirustuspapereita. Siellä harjoiteltiin näytelmiä joulu- ja kevätjuhliin, siellä laulettiin kuorossa itkettävän ihania lauluja ja siellä luettiin runoja.

Kävin kauan sitten myös ratsastuskoulua alkeiskurssin verran. Silloinkin oli syksy. Oli kauniita hevosia syksyisessä metsässä ja tuoksui kirpeän raikkaalle. Mielen taustalla on eräs epämiellyttävä mielikuva: ensimmäisellä ratsastustunnilla kaunis ruskea Debiza tunnistaa minut heti lepsuksi hevosmieheksi ja laukkaa minusta piittaamatta niitylle syksyistä kasvillisuutta maistelemaan. No, sitten sain harmaan ja kiltin Samin, jonka selästä en pudonnut missään vaiheessa. Sami oli ystävällinen opettaja. Sellaisen aloittelija tarvitsee.