Onnea ja iloa vuodelle 2014!

Happy New Year, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ilotulitukset voivat olla joskus hyvinkin hillittyjä väreiltään. Kuvassa oleva ilotulitus on kuvattu vuoden 2008 juuri alkaessa. Ja alla olevat vuosilta 2007, 2008 ja 2010.  Olen ottanut kuvat Helsingin keskustassa sijaitsevan kerrotalon kattoparvekkeelta. Lisää ilotulituskuvia.






Goodbye 2013!

The wall poster got a fascinator! (fascinator = a feather hat = hiuskoriste)

Idea leviää

IMG_8602, originally uploaded by Anna Amnell.

Tänään hulluilla päivillä kuvasin tämän taitavasti tehdyn hiuskoristeen.
Stockmaann, hullut päivät 2012

Luin lehdet varhain aamulla

Kaksoistornit vuonna 2001 kolme kuukautta ennen syyskuun 11:n hyökkäystä Kuva: German Ramos Wikipedia Commons (ks kuva suurena !)

The early bird catches the worm. Tänään se onnistui. Tavallisesti valvon myöhään, sillä elämämme on ollut iltapainotteista. Lisäksi kaupungissa on yöllä hiljaisinta.  Eilen illalla menin aikaisin nukkumaan ja heräsin tänään aikaisin. Minut palkittiin. HS ja HBL ovat tänään kiinnostavia. Kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat lukea aamulla oikean sanomalehden.

Lukisin vaikka kuinka monia lehtiä - olen välillä lukenutkin - mutta se tulisi liian kalliiksi. Opiskeluaikana aloitin jopa puolipäivätyön erään lähetystön palveluksessa tehtävänäni lukea päivän lehdet ja raportoida ne suurlähettiläälle. Se olisi voinut olla ihannetyö vuosikausiksi, mutta suuret kullttuuriset erot johtivat siihen, että lopetin sen kiinnostavan työn alkuunsa.

Juuri suurten kulttuuristen erojen huipentuma on pääosassa tämän aamun Hesarissa: "Erikoisivusto kertoo elämästä iskujen jälkeen. Tornien tuho loi uuden maailman." Sunnuntai-sivut on omistettu syyskuun 2001 terroristiskun  käsittelylle.

HS:n kulttuurisivuilla on eräs tuttu aihe - postmodernismin jälkeinen aika. Mutta se ansaitsee oman blogijuttunsa. Lukija on ehkä huomannut, että tämä on kuvallinen päiväkirja lähiympäristöni tapahtumista ja ilm iöistä. Siihen kuuluvat paikkakuntani sanomalehdet, jotka heijastavat yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia.

HBL kirjoittaa tänään hatuista, jotka kuuluvat syksyn muotiin olennaisesti. Ne ovat kuuluneet minun yksityiseen muotiini siitä asti, kun minulta leikattiin kasvoista ihosyöpä. Onneksi se osoittautui lieväksi ja parantui leikkauksella. Mutta lääkärin neuvon mukaan käytän aina leveälierisiä hattuja. Siitä on se hyvä sivuvaikutus, että ryppyjä syntyy hitaammin.

Muodissa ei yleensä välitetä terveydellisistä syistä. Muoti on ennemminkin ollut kautta aikojen tuhoisaa naisten terveydelle: jalkojen sitomista, vyötärön pienentämistä kureliivien ja kylkiluiden leikkausten avulla, verenkiertoa haittaavia tiukkoja farkkuja, liian kapeakärkisiä ja liian korkeakantaisia kenkiä.  Nytkin hatuissa on kyse lähinnä Kate Middletonin suosiman hiuspannan ja hatun välimuodon, veikeän ohimolla keikkuvan "fascinator"-hattutyypin tuonnista Suomeen.

HBL kirjoittaa myös maailman ainoasta hattuterapeutista, suomalaisesta Hanna Valtosesta, joka puhuu hatun itsetuntoa kohottavasta ja piristävästä vaikutuksesta.

Kiiinnostavin on kuitenkin tässä hattujutussa seuraava kohta, jossa sanotaan että hattuja ei innostuta tekemään Suomessa, jossa ei ole "Ascottia eikä kuninkaallisia". Hatuista tehdään jälleen yhteiskunnallinen kysymys, ja sitähän se on ollut tietysti Suomessa.  Samaa ei voi sanoa vaikkapa Amerikasta tai Ranskasta, jotka ovat myös tasavaltoja ilman Ascotia. Hatun, varsinkin kauniin hatun ja yleensäkin lierihatun pitämistä  on pidetty Suomessa yläluokkaisena, varsinkin sosialistiseen ajattelutapaan sopimattomana - vaikka naama palaisi Etelän polttavassa auringossa. (Klikkaa hakusanaa 'hattuviha')

Eikö kauneus voisi olla arvo, joka kuuluu kaikille naisille, tavalla tai toisella - vaikkapa terveellisen ja kauniin lierihatun avulla? On niitä miehillekin, komeita lierillisiä hattuja.