Talvinen kevät ei ole uutta

Tällainen oli huhtikuun alku vuonna 2012 Töölö.
2.4.2012




Huhtikuun 12. päivä Kaivopuistossa vuonna 2013.




Huhtikuun 20. päivä 2010, Töölönlahti.

Anna Amnell: Lucia ja Luka Tyyris Tyllerö -lehden Turku-numerossa 4/2013

Tyyris Tyllerö 4/2013 Päätoimittaja Kari Vaijärvi.  Taitto ja ulkoasu Pirre Vaijärvi. 52 sivua. Turku-numeron toimittaja on Ismo Loivamaa
Kannessa Hali-Koira Viljo-Valdemar, joka kannustaa lapsia lukemaan (Kulje nuolella vasemmalle, niin näet sisällysluettelon)
Samassa lehdessä on myös artikkelini
Anna Amnell: Firenzestä Turkuun, sivut 7-12. Minua pyydettiin kertomaan, miksi innostuin renessanssiin ja kuinka Kyynärän mittainen tyttö -kirjani syntyivät.

Anne Volanen kirjoittaa:
"Anna Amnellin uuden nuortenromaanin  Lucia ja Luka (2013) alussa Lucian perhe muuttaa Turkuun ja Juhana-herttuan uusi vaimo saapuu linnaan. Kolmas kaupunkiin saapuja on venetsialainen Luka. Amnellin aikaisempien Kyynärän mittainen tyttö -sarjan kirjojen tavoin maantieteellinen kuvaus on uusimmassakin rikasta. Aiemmin vauhti on otettu aikakauden suurista kaupungeista kuten Lontoosta ja Tallinnasta ja toisaalta Etelä-Suomen maaseudulta ja kylän kokoisesta Helsingistä. Tässä maailmassa 1500-luvun Turku on pieni kaupunki ja Turun linna "mahtava harmakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa". Lucian lyhytkasvuisuus, yläluokkainen tausta ja aikakauden tytöille harvinainen opillinen sivistys luovat lähtökohtaa linnakuvaukselle. Varkailta linnaan piilotetulle Lucialle linna on ympäristönä kaksijakoinen: hän joutuu viettämään pitkiä aikoja rouvainhuoneessa, mutta pääsee lopulta vierailemaan myös herttuattaren tiloissa.
Toisen keskeisen näkökulman kirjaan tuo rohkea ja Lucian tavoin seikkailunnälkäinen Luka. Vauhdikkaaseen  ja romanttiseen juonikuvioon, jossa varkaat suunnittelevat  Lucian lisäksi Katariina Jagellonican ryöstöä, joutuu mukaan myös Juhana-herttua. Taustalla häämöttää itse Iivana Julma,"
Anne Volanen artikkelissa Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6.

Onnea ja iloa vuodelle 2014!

Happy New Year, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ilotulitukset voivat olla joskus hyvinkin hillittyjä väreiltään. Kuvassa oleva ilotulitus on kuvattu vuoden 2008 juuri alkaessa. Ja alla olevat vuosilta 2007, 2008 ja 2010.  Olen ottanut kuvat Helsingin keskustassa sijaitsevan kerrotalon kattoparvekkeelta. Lisää ilotulituskuvia.






Goodbye 2013!

The wall poster got a fascinator! (fascinator = a feather hat = hiuskoriste)

Värikollaasi 159: Kiitos vuodesta 2013

year 2013, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvassa on keittiöni ikkunan joulutähti. Hyvää uutta vuotta!
Thank you for the year 2013! I Wish You a Happy New Year 2014!
Värikollaasi 159

värimalli

Suomen lippu myrskyssä

Suomen lippu myrskyssä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Miten kaunis onkaan kielemme suomi ja kielemme ruotsi, ajattelin, kun kuuntelin itsenäisyyspäivän juhlaa Tampere-talolta eilen 6.12.2013
Sibeliuksen musiikki ja kirjailijoitten sanat kävivät sydämeen. Tällaista olen odottanut, kaikkien suomalaisten yhteistä juhlaa.

Meille kotona TV:n ääressä istuvillekin tämä oli unohtumaton kokemus: koko kansan juhla. Jennin asu oli huippumuodikas ja kaunis. Myös vierailla oli kiinnostavia, kauniita asuja.

Tässä juhlassa yhtyivät ennakkoluulottomuus ja perinteiden kunnioittaminen. TV:N äärelläkin oli juhlava tunnelma. Me katsojat kiitämme presidenttiä, hänen puolisoaan ja kaikkia esiintyjiä ja juhlan suunnittelijoita.

On esitetty kritiikkiä, että ohjelmassa oli paljon lyhyitä jaksoja, mutta kannattaa muistaa, että juhlan kunniavieraat olivat 90-vuotiaita ja vanhempiakin. Uskon, että ohjelma oli annosteltu juuri sopivaksi heille.

Itsenäisyyspäivän juhlat koko kansalle Tampere-talossa

Miten kaunis onkaan kielemme suomi ja kielemme ruotsi, ajattelen, kun kuuntelen itsenäisyyspäivän juhlaa Tampere-talolta tänään 6.12.2013
Sibeliuksen musiikki ja kirjailijoitten sanat käyvät sydämeen. Tällaista olen odottanut, kaikkien suomalaisten yhteistä juhlaa.

Meille kotona TV:n ääressä istuvillekin tämä oli unohtumaton kokemus: koko kansan juhla.  Jennin asu oli huippumuodikas ja kaunis. Myös vierailla oli kiinnostavia, kauniita asuja.

Tässä juhlassa yhtyvät ennakkoluulottomuus ja perinteiden kunnioittaminen. TV:N äärelläkin oli juhlava tunnelma. Me katsojat kiitämme.

Itsenäisyyspäivälukemistoa: nyt ei enää hymistellä

 Me suomalaiset emme joutuneet vankileirien saaristoon, mutta meitä kärvennettiin vuosikymmenien ajan hiljaisella tulella. Uusimmat tutkimukset kertovat, että kaikki oli paljon, paljon pahempaa, kuin mitä osasimme kuvitellakaan. Lue edes tämä artikkeli, jossa kerrotaan Kujalan, Uolan ja Vihavaisen uusista kirjoista. Sekin on tosin vielä aika varovainen.
(Unto Hämäläinen: Neuvostoliitto pani jo Suomea taskuunsa. Moskovassa luultiin 1970-luvun alussa, että aika olisi kypsä vallankumoukselle. HS/Kulttuuri 6.12.2013)

"Vihavainen muistuttaa suomalaisen älymystön innostuksesta Neuvostoliittoa ja venäläistä kulttuuria kohtaan ja irvailee: 'Mitään vastaavaa venäläisyyden aaltoa voidaan tuskin löytää minkään sen naapurimaan historiasta.' Paljon puhuttu suomettuminenkin on ollut 'sodanjälkeisen henkisen kriisin jatkamista uudessa muodossa.'"

[Suomalaisen kulttuuriväen osallistumistesta äärivasemmistolaiseen politiikkaan käytetään nykyään usein eufemistista termiä 'edistyksellinen'. edistyksellinen = vasemmistolainen, sosialistinen  erik.  marksilaisessa kielenkäytössä. ] 

"Uola arvioi, että 'suomalaiseen todellisuuteen jäi vaaran vuosista myös parantumaton henkinen trauma, joka lieveni vasta noin puolessa vuosisadassa, mutta ei kokonaan parantunut'".

Ihmetteletkö, miksi Sofi Oksasta rakastetaan Suomessa ja Virossa ja arvostetaan muuallakin maailmassa? Hän maalaa Puhdistuksessa leveällä pensselillä. Pahuudesta, jota Neuvostoliitto edustaa maailmanhistoriassa muiden ihmistä sortavien diktatuurien seurassa. 
Lue myös tämä Ylioppilaslehden artikkeli "Taistolaisten tavoitteena oli sosialistinen diktatuuri.":
"Riippumatta siitä, mitä ex-taistolaiset tänä päivänä muun muassa tutkijoille kaunistelevat ja satuilevat, liikkeen tavoitteena oli nimenomaan pystyttää Suomeen 'työväenvalta' eli kommunistinen diktatuuri. "

Entä ne poliittiset laulut, joita vieläkin hoilataan ja ihannoidaan! Huh, tätä maata.

Kun itsenäisyydestä vasta haaveiltiin. (1900-luvun alku)

Joulukadun avajaiset 2013

IMG_0039, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joulukadun avajaiset ovat joka joulu suuri tapahtuma varsinkin lapsille, sekä esiintyjille että katsojille.




Kansallispuvuille joulukadun avajaiset ovat sopiva tilaisuus. Kansallispuvut ovat yleensä kesällä liian kuumat. Näin leutona talvena ne ovat omiaan.

Mukana oli myös monenlaisia fantasiahahmoja.

IIsalmen kaupunginkirjasto

Iisalmen kaupunginkirjasto. Oikealla Savonkatu.
Anna Amnell/Blogisisko lomalla Suomessa Kanadasta (1979-1988) kesällä 1985. Kuva: Matti Amnell Jr.

 

Iisalmen kaupunginkirjasto. Uusi kirjastotalo ja Kulttuurikeskus on kaunis rakennus Kirkkopuistonkadun varrella. Tässä kirkonmäen puolelta kuvattuna. Kirkkopuistonkatu 9

Photo Friday: 'Autumn 2013'

Golden autumn in Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

We had a golden autumn this year.
Photo Friday: 'Autumn 2013'

Anna Amnell: Lucia ja Luka

Seitsemäs historiallinen nuortenkirjani Lucia ja Luka [lue tarkemmat tiedot kirjasta] ilmestyy marraskuussa. ISBN 978-952-498-842-1

Se on aivan uusi kokeilu siinä mielessä, että julkaisen sen omakustanteena. Minulla on ollut hyvä onni, sillä olen vain kerran aikaisemmin joutunut etsimään kustantajaa. Nyt kyllästyin etsimiseen, kun historiallinen romaani ei näyttänyt enää kiinnostavan ollenkaan kustantajia ja entisessä kustantamossa vaihtui kustannustoimittaja, samoin kustannusjohtaja, jotka olivat molemmat olleet kiinnostuneita keskiajasta.

Halusin, että varsinkin lapsilukijat saavat tietää, mitä Lucialle lopulta tapahtui. Ja kuka onkaan salaperäinen Luka?

Olen valinnut yhden BoD:n kansipohjista ja valinnut siihen värit sekä ostanut Gemäldegalerie-museolta Berliinistä luvan käyttää museossa olevan maalauksen kuvaa kannessa. Mustavalko-piirroskuvituksen on tehnyt poikani, vaikka hän on ollut omassa työssään erittäin kiireinen.

Maalaus: Jan Sanders van Hemessen [1500 - 1564/66] Kuvassa on todenäköisesti hänen tyttärensä, josta tuli myös taitelija. Gemäldegalerie, Berliini.

Books on Demand hoitaa kokonaan julkaisun teknillisen puolen, mutta olen tarkistanut itse tekstini kieliasun ja eri vedosten kielentarkastamisen. Olen kirjoittanut itse myös takakannen tekstin ja valinnut sinne kuvan, mutta lay-out on BoD:n tekemä. Palvelu on ollut BoD:ssä erittäin ystävällistä ja kärsivällistä.

Lue Lucia Olavinytär -blogistani lisää Luciasta ja Lukasta, joka ilmestyy marraskuussa myyntiin kirjakauppohin, nettikauppohin ja BoD:n nettikauppaan.
Kirjassa on 120 sivua.

Luin juuri kirjoituksen näistä kirjailijoiden huolista : "Kun kirjailija pelkää hylsyä" (hylkäämistä)

Hyvin tämä alkaa mennä:

Lucia ja Luka on mukana Tyyris Tyllerö -lehden Turku-numerossa Anne Valtosen artikkelissa, ja myös minua pyydetiin kirjoittamaan samaan lehteen artikkeli.

Anne Volanen artikkelissa Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6.
Anna Amnell: Firenzestä Turkuun, sivuilla 7-12.
Lue lisää
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-lucia-ja-luka-tyyris.html
Ja artikkelini Firenzestä Turkuun
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html

Turun kirjamessuilla

IMG_7045, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Turkuun junalla!




Ihmeen paljon tarvitsee kaksi ihmistä tavaraa, vaikka aikoo olla vain yhden yön ja yhden päivän Turussa.



Huivi ja pinssi, jonka tilasin, mutta joka tuli myöhässä vasta maanantaina. Pieni vihje kannesta. Tekstin fontti on varmaankin erilainen.



Suunnistimme Suomen Nuorisokirjailijoitten (nettimatrikkeli ja muut tiedot) osastolle, joka oli sisustettu kodikkaasti kuten monet muutkin osastot. Tuolla sohvalla syntyi juttua. Vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvaltoihin minua haastatteli Tuija Lehtinen,  Katja Krekelää ja minua kirjoittamisen iloista ja vaikeuksista Jade Lehtinen. Onneksi puheääneni oli palannut flunssaviikon äänettömyyden jälkeen.




FK Jade Lehtinen, eräs taitavista haastattelijoistamme



Kirjailija Markku Karpio ja hänen kääntäjävaimonsa Susanna Sjöman olivat tulleet Utön saarelta Turkuun.



Suurin yllätys ja paras show oli se, kun näimme sunnuntaiaamuna loistavan auringonnousun Turun yllä hotellihuoneemme ikkunasta.

Kun palasimme kotiin, olin tyytyväinen mutta romahdusmaisen väsynyt, sillä en ole vielä täysin toipunut flunssasta.

Kirjailijat eivät ole koskaan lomalla: Pietari 2013

Lähden huomenna ruskamatkalle Pietariin. Viime syksynä olin siellä liian myöhään, loka-marraskuun vaihteessa.Moikan varrella oli vielä vähän ruskaa.

Pietarin sää on suurin piirtein samanlainen kuin Helsingin sää eli arvaamaton, sanoo sukulaiseni, joka asuu vaihteeksi siellä. Kuva on ajalta, jolloin hän oli 5-vuotias, ja hymy on edelleen yhtä ystävällinen. On helppo mennä sukulaisvierailulle.

Viime syksynä tuli yllättäen niin kylmää, että jouduin ostamaan aidon venäläisen toppatakin, jolla tarkeneekin sitten missä hyvänsä. Nyt pitäisi olla lämpimämpää. Onneksi hellepäivät tulevat vasta puolentoista viikon kuluttua, jolloin olen jo palannnut Suomeen.

Pietarissa olosta saattaa tulla osittain työmatka, silä uuden kirjani oikovedokset saattavat tulla ensi viikolla, ja ne lähetetään silloin Pietariin. Jos niin käy, mieheni saa kierrellä välillä yksin katsomassa mieleisiään nähtävyyksiä ja minä teen viimeiset viilaukset tekstilleni.

Aion hankkia matkalla aineistoa seuraavaan kirjaani. Kirjailijat eivät ole koskaan kunnolla lomalla. Kuten olen jo kertonut tässä blogissakin, kirjoitan hyvin hitaasti, sillä sukellan täysin kirjani maailmaan ja nautin kaikesta uudesta, mitä opin.

Kuvia vuoden 2012 Pietarin matkaltani
(Huom! Flickrissä on huolto perjantaina, joten silloin siellä olevia kuvia ei ehkä näy blogeissakaan.)

Helle Helsinki 2013

Lähdevesi ja kaksi tuuletinta ovat tänään tarpeen. Mittari näyttää ulkona 30 astetta ja sisällä 27.
Nyt viiden jälkeen illalla on jo sisällä 28 astetta. En ole koskaan pitänyt kuumuudesta.

Seuraava paavi italialainen?

Minusta tuntuu, että seuraava paavi on italialainen. On ollut kaksi ulkomaalaista paavia. Mutta kuka hän on?
Rubensin maalauksessa Pyhä Pietari, jota pidetään paavien edeltäjänä katolisessa kirkossa.


Uusi paavi on eteläamerikkalainen Jorge Mario Bergoglio Argentiinasta. Hän italialaisen siirtolaispariskunnan poika, syntynyt Argentiinassa. Hän on ottanut nimen Fransiskus (Francis), ensimmäisenä paavina.
Lue lisää "paluumuuttajapaavista"

Lisäys:
Minäkin esitin tässä blogissa tiedon, että uusi paavi oli Angelo Scola Italiasta, sillä näin uutisen hänen valinnastaan Hesarissa. En ollut nähnyt harhanäkyjä, sillä italialaiset kardinaalit olivat lähettännet lehdistölle tiedotteen Angelo Scolan valinnasta. He olivat olleet niin varmoja asiasta. Tieto levisi maailmalle.

Sitten ilmesryi Bergoglio parvekkeeelle. Scolan nimi katosi nopeasti lehdistä, myös Hesarista.
http://www.guardian.co.uk/world/2013/mar/14/italian-cardinal-angelo-scola-pope
Mutta uudella paavilla on Italian ja Argentiinan kaksoiskansalaisuus.


 paavinvalintasivut:
"Like many of his compatriots, the new Pope holds both the Argentine and the Italian citizenship and speaks Spanish and Italian, additionally some German due to a sojourn in Germany, were he wrote his doctoral thesis in 1985. The graduate chemist is regarded a multi-talent – good cook, opera lover, friend of the Greek classic, Shakespeare and Dostoevsky, good swimmer and strong, although he is struggling with lung problems since his childhood."

Valittiin siis Argentiinan ja Italian kaksoiskansalainen paavin virkaan, samalla kertaa italialainen ja argentiinalainen.

LUX Helsinki 2013

kuva0132, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Mieheni otti kännykkäkameralla joukon LUX Helsinki -kuvia Hesperian puistossa Töölönlahdella. Kuvat: Matti T. Amnell

LUX Helsinki 2013 kansio

Helsinki ja Toronto ovat kasvaneet eri tahtia

Vuonna 2014 ilmestyi yhteisnide kolmesta Aurora-kirjastani, joissa Helsinki ja Toronto ovat tapahtumapaikkoina. Kansikuvassa Helsinki vuonna 1905: Matti Amnell

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora (saatavissa jatkuvasti)
Pehmeäkantinen
364 Sivua
ISBN 978-952-286-355-3
Alkuperäisromaanini ilmestyivät 1991 (2. p. 1992), 1993, 1995. (Tavallaan se on jo kolmas painos kirjoista ensimnmäiselle.)

Vuonna 1905 Helsinki ja Toronto olivat suurin piirtein yhtä suuria väkilukunsa mukaan. Niissä oli noin 100 000 asukasta kummassakin, ja "kaikki tunsivat toisensa", kuten sen kokoisista kaupungeista sanotaan.

Kummassakin liikuttiin kävellen, polkupyörillä, hevosajurin kyydissä ja raitsikalla, autoja oli vähän. Talvet olivat siihen aikaan kylmiä, ja talvella liikuttiin hevosella ja reellä.

Helsingissä voitiin hiihtää keskellä kaupunkia - aivan niin kuin tehtiin viime talvena. Pohjoisrannassa oli luistinrata, jossa kuultiin musiikkia ja voitiin ostaa virvokkeita.

Tänään näiden kahden kaupungin väkiluvussa on huima ero. Helsingissä on asukkaita melkein 600 000, Torontossa 2,5 miljoonaa. Suur-Torontossa oli vuonna 2006 5.5 miljoonaa asukasta, ja "suur-Helsingissä" vähän yli miljoona, kun lasketaan mukaan Espoon 252 000 ja Vantaan 202 000 asukasta.

Eron väkiluvussa ovat tehneet siirtolaiset, joita otetaan Kanadassa vastaan auliisti, mutta tutkien tarkoin, että heidän kaltaisiaan maahanmuuttajia tarvitaan. Sieltä voisi Suomikin saada paljon kokemuksen testaamaa tietoa maahanmuuttoasioista eli siirtolaispolitiikasta.

Millaista oli elämä Helsingissä talvella 1905? Kerron yhteispainokseen sisältyvässä kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut " (1993) 13-vuotiaasta pietarinsuomalaisesta Olga Grahnista, joka muuttaa Helsinkiin suomea oppimaan, kun Pietari alkaa käydä levottomaksi.
Huom! Kirjoitin ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen, ja niitä on varmaankin vielä  kotipaikkakuntasi kirjastoissa (ja nettikaupoissa.)