Näytetään tekstit, joissa on tunniste henkilökohtaista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste henkilökohtaista. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2015

Hallatar-blogin haastaja


Sain Hallattarelta palkinnon. Kiitos!



Hallatar kysyy
Lue Hallattaren ihan runo!

Tunnustushaasteen säännöt:


1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkitä hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkitä oma postauksesi heille, 

jotta he tietävät mistä on kyse.  

palkinto on ylläoleva Liebster-tunnus!

Tässä kysymykset: 

 

1. Oletko onnellinen? 
2. Kuka oli lapsuudensankarisi? 
3. Mistä et luovu mistään hinnasta?
4. Ovatko kaikki haaveesi toteutuneet?
5. Miten olet ajatellut viettää ensi kesän? 
6. Lempipuusi? 
7. Mieliaskareesi?
8. Salainen paheesi?
9. Pitkä vai lyhyt?
10. Kylmä vai kuuma?
11. Kuka tietää lisäksesi kaikki/jonkun tunnussanasi? 

Tässä vastaukseni:

1. Olen yleensä onnellinen. 
2. Kaksi  sankaria: Mikki Hiiri ja Eino-eno, minua 10 vuotta vanhempi optimistinen poika, äitini nuorin veli.
3. Luulen, että tuo ei ole minun päätettävissäni. :)
4. Eivät. Onneksi.
5. Olen yleensä Helsingissä kesät, ulkoilen, luen ja kirjoitan (Matkustan keväällä tai syksyllä)

Lehmukseni

Lempipuuni

6. Edellisen asuntomme ikkunan alla Johanneksen puitossa kasvava lehmus.
(ks kuva yllä)
7. Valokuvaaminen.
8. Tilapäinen herkuttelu.
9. Minäkö? Olen lyhyt.
10. Kylmä lähdevesi, kuuma kahvi, tee ei ihan yhtä kuumana.
11. Perheeni

Vieras, jos pistäydyit tänne, ota mukaasi lahja ja vastaa näihin samoihin kysymyksiin.

torstaina, tammikuuta 09, 2014

Tälle on nyt nimi: selfie


peilin avulla otettu omakuva, syksy 2007

selfie-kuvani

Picasalla muunneltu selfie

Selfie-kuvat,

vanhin taitaa olla tämä hissikuva vuodelta 2007
(Takkaavainen lukija huomaa, että nämä eivät ole "teinipeilejä" eli kännykällä otettuja omakuvia)

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2012

Venäjänvinttikoira


Vinttikoiria, originally uploaded by Anna Amnell.
Asuimme kouluvuosieni aikana vuokralaisina pikkukaupungissa sukulaisten omistamassa talossa. Siitä vuokrattiin markkinoiden aikaan myös hevostalleja.

Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.

Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.

Eräänä talvena ilmestyi pihaan vinttikoira. Eräs mies oli myynyt hevosen ja saanut osan hinnasta vinttikoiran muodossa. Leikkkitoverini, pieni poika, ja minä olimme rakentaneet pihalle aidan viereen ikioman mökin, hökkeliksi me sitä sanoimme. Siellä oli matto lattialla niin kuin lumilinnoissakin ja pieni kynttilänpätkä. Kaunis suuri koira tuli meidän luokse leikkimökkiin.

Istuin leikkimökin lattialla ja nojasin koiraan. Aina kun näen vinttikoiran, muistelen sitä koiraystävääni. Tajusin juuri, etten muista enää sen koiran nimeä. Mutta onhan siitä hyvin, hyvin kauan aikaa, kun sen viimeksi näin.

sunnuntaina, toukokuuta 13, 2012

Hyvää äitienpäivää!


Hyvää äitienpäivää!, originally uploaded by Anna Amnell.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille eli meille kaikille! Erityiset onnittelut isoäitibloggaajille eli bloggaaville mummoille!

Kiitos tunnustuksesta, joka tuli sopivasti äitienpäivän aamuna! Kiitos, Kaari!


Tähän liittyy mieluinen tehtävä:

Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen.
Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi .
Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
Jos haluat ja ehdit, voit nimetä muita bloggaajia ja jakaa heille tämän Monipuolisen bloggaajan tunnustuksen. 
Satunnaiset faktat minusta:
1. Minäkään en värjää hiuksiani. 
2. Otan paljon kuvia digikameralla.
3. Olen teettänyt niistä paperikuvia hyvin harvoin, mutta olen suunnitellut (!) kokoavani niitä kuvakirjoiksi aihepiireittäin esimerkiksi: nukketalot, kukkia, rakennuksia, eläimiä jne.
4. Olen piintynyt keskikaupungin asukas, ensin lapsuudessa ja kouluvuosina jopa pikkukaupungin pääkadun varrella, sitten Helsingin keskustan kaupunginosissa, aloitin Iso Roobertinkadulta opiskelijana. Tunnen olevani maalla, kun asun nyt Töölössä. Siellähän oli vielä 1900-luvun alussa vain huviloita.:) Lohdutus on se, että täällä asuivat ensimmäiset helsinkiläiset. Asun nähtävästi heidän hautausmaansa paikalla. ;)
5. Rakastan kukkia, puita, metsiä. Kohtaloni on kuitenkin olla vain nojatuolipuutarhuri. Ks. kohta 4.
6. Parasta elämässäni ovat olleet aina ihmiset: perhe ja ystävät. Kiitos myös teille, blogiystävät!
Kaarin ohjeiden mukaan tämän "Monipuolisen bloggaajan tunnustuksen" saavat seuraavat viisi:
Aili, Hannele, Kaisa, Iines, Kirsti ja kaikki, jotka pitävät tästä blogimitalista ja haluavat jakaa sitä eteenpäin.
The Versatile Blogger Award goes to Pink Lady









torstaina, tammikuuta 05, 2012

Tunnetko arvosi?

Kurakauppalan Kaisan blogista nappasin tämän hupitestin. Ihmisarvo lasketaan euroissa, ja niitä saattaa kertyä käsittämättömin perustein. Ainakin tämän "testin" mukaan.:)

Sinulla on luonnostaan hiukset jotka ovat...
[] luonnonkiharat (200e)
[ ] suorat (100e)
[x] laineikkaat (50e)
[ ] korkkiruuvikiharat (15e)
[ ] kalju (5e)
[ ] joku muu (75e)

Silmien väri:
[ ] ruskea (1e)
[ x] vihreä (75e)
[] sininen (50e)
[ ] tammenterhon väriset(ruskeaa) (100e)
[ ] joku muu (15e)

Pituus:
[ ] Yli 210cm (200e)
[ ] 200-209cm (175e)
[ ] 182-199cm (150e)
[ ] 165-181cm (85e)
[x ] 144-164cm (45e)
[] Alle 144cm (25e)

Juotko alkoholia?
[ ] En (400e)
[ ] Vain lomilla/juhlissa (250e)
[x] Joskus (215e)
[ ] Kyllä (200e)
[ ] Vain viikonloppuisin (300e)
[ ] Joka toinen päivä (50e)
[ ] Kerran päivässä (15e)
[ ] Elän pulloni takia! (Menetit kaikki arvokkuutesi ja joudut aloittamaan 0 eurosta)

Näkö:
[ ] Täydellinen näkö (300e)
[ ] lasit/piilolinssit, mutta en käytä niitä/käytän harvoin (200e)
[ ] Likinäköinen (100e)
[x ] Lasit lukemista varten (75e)
[ ] Omistan lasit ja käytän niitä aina (50e)
[] Piilolinssit (25e)
[ ] Olen käynyt silmäleikkauksessa, näköni vuoksi (10e)

Autosi väri (tai perheesi auto):
[ ] pinkki (2000e)
[ ] tumman punainen (800e)
[ ] kulta (700e)
[ ] harmaa (600e)
[ ] sininen (900e)
[ ] valkoinen (475e)
[ ] musta (450e)
[] punainen (400e)
[ ] vihreä (350e)
[ ] hopea (300e)
[ ] purppura (250e)
[ ] metallinen (200e)
[ ] keltainen (100e)
[ ] ruskea (20e)
[ ] ruosteinen (15e)
[x ] ei autoa (0e)

Kengänkoko:
[ ] 48+ (300e)
[ ] 46-47 (200e)
[ ] 44-45 (700e)
[x ] 38-43 (500e)
[] Alle 38 (550e)

Kolme lempiväriä:
[ ] vihreä (750e)
[x] punainen (600e)
[ x] musta (100e)
[ ] keltainen (475e)
[ ] sininen (300e)
[ ] ruskea (50e)
[ ] purppura (225e)
[x ] valkoinen (400e)
[] turkoosi (350e)
[] oranssi (300e)
[ ] pinkki (100e)
[ ] joku muu (50e)

Käytitkö laskuria tähän?
[] Kyllä (0e)
[x ] En (1000e) (päässälaskun tarkistin paperilla)
[ ] Joihinkin kysymyksiin (10e)

Arvo on 3060 €. Entäs sinun? :)

torstaina, joulukuuta 01, 2011

Joulukommentti



Picture: Our tree top angel wishes you a joyful Christmas!


Kommentti blogiin Leena Lumi:


 Joulu voi olla monenlainen, ihan kustakin henkilöstä tai perheestä ja tilanteesta johtuen. Lapsuudesta ja kouluvuosista muistan ihanat joulun tuoksut, sillä äiti rakasti jouluruokien laittamista. Vanhan ajan ruokakomero oli täynnä jouluherkkuja, kun menimme opiskelijoina lomalle kotikaupunkiin.


Esikoinen muistaa sen, kuinka hän seisoi pikkulapsena mummon ruokakomerossa ja nautti ruokien tuoksuista. Hänestä tulikin taitava kokki, ja laitoimme yleensä kahdestaan koko perheelle vuosikaudet mitä ihmeellisimpiä ruokia. Hän oli kokki, minä avustaja. Usein valitsimme BBC:n tai ranskankielisen TV:n jouluruokaohjeita.


Nykyään joulusta tulee monesti hyvin yksinkertainen, sitä vietetään jo adventtina tai joulun jälkeen loppiaisena, sillä osa nuorista perheistä on lomalla ulkomailla joulun aikaan. Työelämä vaatii nuorilta niin paljon, että vain sukeltelu tai uiminen lämpimässä meressä pyyhkii pois syksyn vaivat ja raataja jaksaa aloittaa uuden työvuoden.


Ei joulua kannata tosiaankaan moittia, jokaisella on vapaus viettää sitä, miten haluaa, jotta tulee mieluinen, ihana joulu.


Ensi vuonnahan joululomasta voi tulla pitkä. Oletteko katsoneet kalenteria?

Lue myös Köyhin joulu voi olla satumaisin joulu, joulumuisto
Lisäys: Kun meillekin hankittiin jouluvalot (joulumuisto Kanadan ajalta )

perjantaina, marraskuuta 25, 2011

Henkilökohtaista: puoluekanta, ihmisoikeuskysymykset

Olen tuonut esille tässä blogisssa jo aikaisemmin, että olen ollut viime vuodet Kokoomus-puolueen jäsen. Olen sen verran pohjois-amerikkalainen ( Kanadan ja Suomen kansalainen), että en koe tarpeelliseksi salata puoluekantaani. Koen aiheelliseksi toistaa tämän tänään, jolloin minusta esitettiin blogiini vedoten vääriä tietoja.

Kannatan monikulttuurisuutta, rotujen, kulttuurien ja uskontojen tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Olen kirjoittanut usein näistä aiheista.


Minua syytettiin tänään myös vihamielisyydestä homoseksuaaleja kohtaan. Väite ei pidä paikkaansa. Olen käsitellyt tätä aihetta kahdessa kirjoituksessani.


 Yhteisö lapsen kasvattajana :
--
Eräs naapurimme piti ruokalaa, ja hänellä kävi vakituisia "syömämiehiä" ruokatunnin aikaan, muun muassa lyseon opettajia. Eräs hänen vieraistaan teki lähtemättömän vaikutuksen. Hän oli kaunis tumma mies, joka oli hyvin ystävällinen sekä lapsille että aikuisille. Eräänä päivä äiti katsoi ulos keittiön ikkunasta, pyyhki kyyneleitä silmistään ja sanoi: Siellä se raukka menee. 
Aikuisten puheista tihkui sen verran, että tajusin, että mies joutuisi jostain syystä vankilaan. Hän oli ensimmäinen tuntemani homoseksuaali henkilö.
--
ja kirjoituksessa Kohtalona rock'n roll (koulujuhlat USA:ssa)


Kerran vuodessa tytöt hankkivat kavaljeerin ja pidettiin naamiaiset. Juhlan taustalla oli Al Cappin sarjakuva, jossa ruman Sadien pormestari-isä keksii päivän, jolloin naimattomat naiset saavat metsästää itselleen miehen. Tämä oli Sadie Hawkins -päivä, jota vietettiin 1970-luvulle asti collegeissakin ja joka elää edelleen musikaalina (Näin sen Broadwayllä jo seuraavana kesänä). Tytöt sananmukaisesti ajoivat takaa poikia ryhmissä ja merkitsivät heidät nauhalla.

Minulla oli ongelma, en halunnut ketään niistä siilitukista [poikien omituinen tukkamuoti siihen aikaan] . - Minä voin ottaa Fredin, sanoin vihdoin, kun ystävilläni oli jo kavaljeerit. Ajattelin, että kukaan ei valitsisi Frediä, sillä hänellä oli isot rumat silmälasit, ja hän oli muutenkin vähän outo. Hän oli toisaalta hyvin hauska ja luova ihminen, hyvä ystäväni, samassa taideluokassa ja AFS-perheen collegessa olevan tyttären tuttu, esittänyt tanssiohjelmia koulussa hänen kanssaan.

Fredin vanhemmat kertoivat, että Fred oli linnoittautunut huoneeseensa yläkertaan. Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat, että hän oli ollut koko päivän lukon takana ja siirtänyt jopa jonkun raskaan kaapin ovensa eteen. Eräs jo "metsästetyistä" pojista keksi keinon. Haettiin korkeat tikkaat, kiivettiin ylös ja rikottiin Fredin vanhempien luvalla Fredin huoneen ikkuna.
 Fred oli kalmankalpea, kun kiipesin ikkunasta hänen huoneeseensa.
- Fred, en minä olen ihastunut sinuun. En keksinyt ketään muutakaan, kerroin ja tajusin samalla (vain alitajuisesti), että Fredistä ei ollut ehkä yleensäkään kivaa lähteä tytön kanssa juhlimaan. Tilanne muuttui täysin. Fred innostui kovasti koulujuhlasta.


Fredin ideasta pukeuduimme intiaaniasuihin, joita Fred ja perheeni vanhempi tytär olivat käyttäneet eräässä tanssinäytöksessä. Sitten Fred alkoi treenata minua tanssimaan. (Hänestä tuli myöhemmin USA:n armeijan ammattitanssija ja tanssinopettaja:) Hän tuli meille monta kertaa viikossa ja harjoittelimme tanssimista tosissaan äänilevyjen tai AFS-perheeni äidin pianonsoiton tahdissa. Näin minä opin tuntemaan  rock and roll -musiikin.
(Kun palasin Suomeen, tapasin pojan, josta tuli mieheni. Rock'n roll vaikutti elämäämme.)

maanantaina, elokuuta 15, 2011

Kommentti Grafomaniaan: esiintymisjännitys

Anna Amnel

Kuvassa: Pirkko Anna Amnell (os Kolehmainen)

Kommentti:

Esiinnyin ensimmäisen kerran julkisesti 7-vuotiaana Iisalmessa. Lausuin joulujuhlassa Lauri Pohjanpään runon:

"-Emojänis tuli pyrynä metsän rajaa.
-Kun poikineen isä teki talvimajaa.
-"Se tulee",huus emo ja ilmaa haukkas,
-ja huohottain yli kantojen laukkas.
-"Mikä?" ärähti isä,"no tulla anna.
-Mitä tollotat poika,käy kiinni ja kanna!"
--
Sain raikuvat taputukset. Lausuin jatkuvasti koulujuhlissa vielä lukiossa ja esiinnyin näytelmissä.

Vaihto-oppilasvuonna (kuva) jouduin pitämään paljon puheita Montanassa. Jouduin lehtien ja jopa TV:n haastateltavaksi myös muualla USA:ssa kiertomatkamme aikana, sillä siihen aikaan vaihto-oppilaat olivat niin harvinaisia, että meidänkin laivan tultua meistä oli valokuva ja juttu New York Timesissa, muistaakseni peräti etusivulla. Mutta lausumisessa nousi itsekritiikki. Kuulin legendaarisen Helen Hayesin lausuvan televisiossa ja tunsin olevani surkea amatööri. Suomeen palattuani en suostunut enää esiintymaan koulun joulu- ja kevätjuhlissa, mikä suututti tyttölyseon rehtorin. Olin tullut hänen mielestään ylpeäksi.

Kouluaikojen esiintymisistä oli hyötyä, kun ryhdyin opettajaksi. Kanadasta palattuani pidin myös englannin suggestopedisia kursseja, ja se oli kuin teatteria: opettaja muun muassa lukee tekstiä klassisen musiikin ollessa taustalla. Tyttäreni kävi myös suggestopedian koulutuksen ja sanoo, että siitä on ollut hänelle, alkujaan hyvin ujolle ihmiselle, paljon hyötyä työssä. Hän on joutunut puhumaan vaativissa kansainvälisissä tilanteissa.

Esiintymistottumuksesta on ollut minulle vähän hyötyä kirjailijana. Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani työn ohella enkä saanut vapaata esiintymisiin ja kouluvierailuihin.

Tärkeintä: Esiintymiseen tottuu. Kannattaa muistaa body language, hymyillä, kohdistaa sanoma kuulijoille, ääntää selvästi ja puhua tarpeeksi kuuluvasti.


Lue myös Elämä on kasvunpaikka - varsinkin vaihto-oppilaalle
Kun koti kävi ahtaaksi (Ensimmäisen kirjan ilmestyttyä. Alkujaan Kirjakauppalehdessä)

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2011

Blogisisko ® in Blogger

031 Töölönlahti

Kommentoin joko nimellä Anna Amnell tai Anna Amnell/Blogisisko.
Aikaisemmin kommentoin myös nimellä Pirkko, jota sukulaiseni ja ystäväni käyttävät. Lähetän sähköpostia vain nimellä Anna Amnell. Valitse Googlella "Anna Amnell" tai "Blogisisko Anna Amnell", niin pääset oikeaan blogiin.:)

Blogisisko ® Anna Amnell Blogilistalla ja muualla Internetissä. (kirjoitus tässä blogissa)

Blogisiskon vastaukset Kirjailijaelämää -blogin kysymyksiin (15.9. 2005)
Muistoja ja tunnustuksia (2005)
Helsingin Sanomat Kuukausiliitteen blogijuttu: (2005)
Miksi bloggaan? Kommentti bloggaamisesta (2011)
Kysymyksiä ja vastauksia (2010)
Kerro itsestäsi kirjojen nimien avulla (2010)
Pirkko Anna Amnell (Suomen Nuorisokirjailijat)
http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html

tiistaina, maaliskuuta 01, 2011

Elokuvahullut

Kun olin alaluokilla kansakoulussa, kävin usein elokuvissa naapurin samanikäisen pojan kanssa. Me hankimme itse elokuvarahat keräämällä tyhjiä viinapulloja lähikortteleista ja puistosta. Pesimme pullot keskellä pihamaata vanhassa vauvanpesusoikossa ja veimme ne sitten puiston toisella puolen sijaitsevaan viinakauppaan, joksi alkoholiliikettä aina sanottiin.

Leikkitoverini määräsi mitä katsottiin. Minä vasta maalta kaupunkiin muuttaneena en tiennyt mitään elokuvista sitä ennen. Elokuvissa tulivat tutuiksi Helsinki korkeine kivitaloineen ja pihakuiluineen ja hassusti kävelevä veitikkamainen Charlie Chaplin, joka oli ollut myös äitini nuoruuden lempinäyttelijöitä. Erityisen suuren vaikutuksen tekivät Tarzan-elokuvat . Kerran loukkaannuin siitä, kun Tarzan läpsäytti poikaansa takamuksille, kun tämä oli lakaissut roskat maton alle. Tarzan-kirjoja en koskaan lukenut.

Kerran turvauduimme elokuvanhimossamme vilppiin. Leikkitoverini sanoi, että voimme pujahtaa jonkun sopivan pariskunnan vieressä muka heidän lapsinaan ilmaiseksi. Elokuvan meni kuitenkin pilalle, sillä kyyhötimme koko elokuvan ajan penkkien takana ja pelkäsimme, että poliisi tulee hakemaan meidät. Niskasta kiinni ja putkaan. Huomasimme, että emme olleet kovanaamoja.

Tiemme erkanivat. Jotkut pojat taisivat kiusata ystävääni siitä, että tämä leikki tyttöjen kanssa. Sitten nähnytkään elokuvia pitkään aikaan. Sain rahaa vain harvoihin ja valittuihin lastenelokuviin.

Kuvassa Edgar Rice Burroughsin ex-libris vuodelta 1918.

perjantaina, marraskuuta 19, 2010

Kysymyksiä ja vastauksia

Länsihuone




Anita Konkan blogi Sanat innosti tähän tehtävään
Kysy ja vastaa:
oletko mies vai nainen? Renessanssin nainen (Päivi Setälä)

kuvaile itseäsi?  Muistelen (Alex Matson)

kuinka voit? Hiljainen elämä (Thomas Merton)

asuinpaikkasi?  Herrasväen ja työläisten kaupunki. ( Helsingin vanhoja kortteleita)

mihin haluaisit matkustaa? Berliini. Kirjailijan kaupunki (toim. Ritva Hapuli, SKS) ks. kuva

paras ystäväsi? Rouva Satakieli (Keski-ja eteläeurooppalaisia kansanlauluja. Suom. Aale Tynni)

mikä on lempivärisi?  Punainen ja musta (Stendhal)

millainen sää nyt on? Kolea talo (Charles Dickens)

paras vuorokaudenaika?  Yö on hellä (F. Scott Fitzgerald)
jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Eurooppalainen ihminen. Todellisuutta, ihanteita ja pelkoja. Toim. Anssi Halmesvirta)

mitä elämä sinulle merkitsee?  Löytöretkiatlas (Neil Grant & Peter Morter)

päivän mietelause?  Totta (Riikka Pulkkinen)

millainen on parisuhteesi? Unio mystica (Mika Waltari)

mitä pelkäät? Saapumisen arvoitus (V.S. Naipaul)

minkä neuvon tahtoisit antaa? Näin kirjoitat oman elämäsi tarinan (Kai Vakkuri)

miten tahtoisit kuolla? Paratiisin yrttitarha (Johann Arndt)

mottosi? Uskollinen puutarhuri (John Le
Carré


Vertaa aikaisempiin vastauksiini

perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Photo Friday: 'Pleasure'

Lehmukseni

a source of pleasure

This tree in St. John's park in Helsinki has been a source of pleasure for me during twenty years. I have seen it grow.

Tämä lehmus tuotti minulle iloa kahdenkymmenen vuoden ajan. Seurasin sen kasvua, sen vaiheita eri vuodenaikoina. Nyt se on muisto, joka ilahduttaa.

keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Kodit: Suomenlinna, Punavuori, Kaartinkaupunki, Ullanlinna, Eira

my-neighbourhoods-Helsinki

Vasemmalla Suomenlinnnan kodin Nooakin arkin ovi ja itse talo kirkkopuiston puolelta sekä Korkeavuorenkadun kodin ikkunasta nähtyjä 1800-luvun rakennuksia

Seuraavissa linkeissä kaksi erikoislaatuista tarinaa opiskeluajoiltani! Ensimmäinen opiskelija-asunto Helsingissä oli palvelijanhuone ruotsinkielisen varatuomarin perheessä Punavuoressa Pöllön korttelissa. Näin ikkunasta sisäpihalle, jossa oli sijainnut 1800-luvulla pieni puurakennus, jossa asuivat opiskeluaikanaan myös Runeberg, Snellman ja Cygnaeus. Runeberg kirjoitti mm Saarijärven Paavon siella asuessaan.


Iso Roobertinkatu 17-19. 100-vuotiaan talon historiikki

Iso Roobertinkatu 17-19 (kirjoitukseni talohistoriikissa)
Arkkitehti Gustaf Estlander, rakennusvuosi 1912. Lue myös: Kun myrsky riehui Rööperissä. Erikoislaatuinen tarina tämäkin monessa mielessä.

Oman perheen ensimmäinen koti oli Pikku-Konviktin opiskelija-asuntolassa Kaartinkaupunginosassa Ruutanan korttelissa.
Pieni Roobertinkatu 4-6, arkkitehti G.W. Nyberg, rakennusvuosi 1911.

Asuimme kolme vuotta Suomenlinnassa Nooakin arkki-nimisessä 1760 valmistuneessa kivitalossa. Lue Koti Suomenlinnassa 1970-luvulla (Kirjoituksessani on linkki Nooakin arkin restaurointisivuun)
Kuviani

Asuimme pari kolme vuotta myös Tehtaankadulla Lars Sonckin ja Arvo Muroman suunnittelemassa rakennuksessa Punavuoressa korttelissa 233. Rakennus on valmistunut vuonna 1935, ja tyyli oli karu. Modernismi oli vallannut arkkitehtuurin.

Kadun toisella puolen on Eira, ja vastapäätä korttelissa 218 kaunis Italian suurlähettilään residenssi. Arkkitehti Gustaf Estlander, rakennusvuosi 1912.

Meidän asuessamme Ullanlinnassa Korkeavuorenkadulla Sillin korttelissa lähellä oli monia 1800-luvulla rakennettuja kauniita taloja, esimerkiksi 1888 valmistunut Ohrana Punanotkonkadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa Kultakalan korttelissa. Arkkitehti oli Axel Högberg.
Korkeavuorenkadun toisella puolella Kultakalan korttelissa on Karl Hård af Segerstadt ja Bertel Jungin suunnittelema Kihlmanin talo (1898).

Sillin korttelissa on myös kaunis vihreä talo, "Korkeavuori" (Vilho Lekman, 1908)

lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Day-After -tunnelmia

Nestor 2010

Tässä talossa nukuttiin hyvin viime yö ja aloitettiin normaali meno. Mies on ollut töissä koko päivän, keskittynyt muiden ihmisten elämän merkittäviin tapahtumiin.

Meillä on viikonloppuvieras, joka on hyvin tyytymätön elämäänsä, Nestor-kissa, jonka koti muutti tänään toiseen kaupunginosaan remontin vuoksi. Täälläkin on outoa. Mikä ihmeen paikka tämä on? näyttää Nestor tuumivan.

Sukulainen soitti ja kertoi, että kotikaupunkimme lehti kertoi iisalmelaisesta tuplatohtorista.

sunnuntaina, tammikuuta 17, 2010

Kerro itsestäsi kirjojen nimien avulla

Louvressa85Kaisa Ikolalla on blogissaan hauska quiz, jolla bloggaaja voi kertoa itsestään kirjojen nimien avulla. Tarkoitus olisi käyttää niitä kirjoja, joita on omassa työhuoneessa.

Olen muuton vuoksi antanut pois hyvin suuren osan kirjoistani, lähinnä suomenkielistä kaunokirjallisuutta, sillä sitä saan aina kirjastosta tarvitessani. Joudun käyttämään näihin kysymyksiin vastatessani Internetin ja oman muistini varastoja useimmissa kohdissa. (K= kaapissa, I= Internet, M= omassa muistissa)

1. Oletko mies vai nainen? Pohjoisen renessanssin nainen (K)
2. Kuvaile itseäsi? Kylmät hermot, kuuma veri (I)
3. Kuinka voit? Kaikki kesken, kaikki hyvin (I)
4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? Surun ja ilon kaupunki (M)
5. Mihin haluaisit matkustaa? Egypti faaraoiden maa (K)
6. Kuvaile parasta ystävääsi? Havukka-ahon ajattelija (M)
7. Mikä on lempivärisi? Punainen ja musta (M)
8. Millainen sää on nyt? Lumen ja jään maa (I)
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Pitkän päivän ilta (M)
10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Kahden kerroksen väkeä (K)
11. Mitä elämä sinulle merkitsee? Rauhallista elämää kotona (K)
12. Millainen parisuhteesi on? Unio mystica (K)
13. Mitä pelkäät? Kaikkien rakkaitteni puolesta (M)
14. Päivän mietelause? Onni pyörii (I)
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Vitsissä löytyy (I)
16. Miten haluaisit kuolla? Matkalla kotiin (I)
17. Mottosi? Totuus on armoton (I)

maanantaina, maaliskuuta 30, 2009

Kukkia teille, lukijat

carnations

samat kauniit kukat suurina

En ole ehtinyt kirjoittaa mitään tänne blogiini, mutta täällähän käy väkeä yhtä paljon kuin tavallisestikin, välillä enemmänkin. Kiitos käynneistä. Mittarissa on jo yli 190 000. Se on Blogisisko-blogin Statcounter mittari, joka on ollut yhteinen Blogisisko 1-3: lle, jotka olivat aikaisemmin erillään (muut mittarit ovat olleet kullekin erikseen). Jo silloin huomasin, että vanhoja kirjoituksiani luetaan yhtä paljon kuin uusimpia. Kaikkien uusien bloggaajien kannattaa muistaa, että Blogilista ei anna todellista kuvaa lukijamäärästä. Siksi on tärkeää olla mittari blogissa. Kannattaa valita kunnollinen mittari, jotta ei käy niin kuin minullekin on käynyt useita kertoja, mittari on pettänyt (palvelu lakannut), ja on pitänyt aloittaa alusta.

Neilikat kestävät, ja niitä saa nykyään monissa kauniissa väreissä. Minulla on erityinen suhde neilikoihin, sillä neilikoita olivat ensimmäiset kukat, jotka mieheni minulle toi syntymäpäiväksi. Ne olivat tummanpunaisia, mutta eivät yhtä tummaa punaista kuin yllä olevassa kuvassa olevat. Tuo on uusi väri.

Olimme siihen aikaan koululaisia, ja mieheni kertoi, että hänen äitinsä neuvoi ostamaan neilikoita, sillä ne kestävät kauan. Laitoin ne tummanpunaiset neilikat kirjan väliin muutaman päivän päästä, ja kiinnitin ne päiväkirjani sivulle, kun ne olivat kuivuneet. Hyvin ovat ne neilikat kestäneet, vaikka päiväkirjakin on kadonnut, neilikkasivu on yhä tallella. Kukat ovat muuttuneet antiikin ruskeiksi.

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

Taiteilijat on erikseen

Suomen kansa on aina antanut erivapauksia taiteilijoille. Tästä esimerkkinä seuraava: Kun menin opiskeluaikana kesälomalle Iisalmeen, aloin elää niin kuin maalla ainakin. Kävelin kaupungillakin avojaloin mahdollisimman usein. Äiti ei pitänyt siitä, vaan koetti päinvastoin saada minut laittautumaan kaupungille lähtiessä: Näkisinpä joskus sen päivän, että laittaisit käsineet käteen kaupungille lähtiessä.

"Onhan Erkki Matilainenkin avojaloin kaupungilla", minä puolustauduin.
"Taiteilijat on erikseen", äiti selitti.

Erkki Matilainen oli Ateneumissa opettajana ja vietti kesälomat Iisalmessa, entisessä kotikaupungissaan. Se ei ollut ihme, sillä olihan Iisalmi siihen aikaan kaunis puutalokaupunki ja sen luonto kuuluisa kauneudestaan. Maalauskohteita löytyi.

Kuvia Iisalmesta

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

Minna Canth: Minna ja minä

Minna ja minä

Kun Minna ja minä olimme nuoria. Mieheni ottama kuva. Olimme matkalla hänen vanhempiensa kanssa, ja Jyväskylässä nuori Minna Canth ja minä kohtasimme. Kaikille savolaisille koululaisille Minna Canth oli ollut kuin naapurin täti, vakava ja hiukan pelottava. Nuori Minna oli jotain uutta minulle.

maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

Osasiko entisajan ihminen arvostaa luonnonkauneutta?



Huudahdin ääneen aamulla, kun vedin verhot syrjään ikkunasta: lumisade! Pidän lumisesta maisemasta. (Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena)

Jossain kirjassa väitettiin, että entisaikojen ihmiset eivät osanneet nauttia maiseman kauneudesta, ja vasta 1400-luvulla elänyt italialainen kirjailija Piccolomini (myöhemmin paavi Pius II) "havaitsi" ensimmäisenä maiseman kauneuden. En usko, että on niin. Hänellä oli vain aikaa ja mahdollisuus, paperia, mustetta, varmaan myös kirjuri, jotta hän saattoi merkitä muistiin muutakin kuin aivan välttämättömät faktat. Ja hänellä oli mahdollisuus matkustella. Uskon, että löytyy vielä joitain käsikirjoituksia, joissa muutkin kertovat nauttineensa ympäristön kauneudesta. (Luukaskin kirjoittaa vanhan käännöksen mukaan "kauniista satamista", King James käännös "fair havens") Tietenkin vain harvat ihmiset ovat jääneet historiaan, muut ovat vaipuneet unholaan - kuten sanotaan - kuin heitä ei olisi ollutkaan.

Menneisyyden tulkinnassa käytetään toisaalta arkeologisia löytöjä, kaivetaan esiin kulttuurikerroksia ja katsotaan, mitä ihmiset ovat syöneet (ruoantähteet, käymälät), millaisia astioita tai työvälineitä heillä on ollut, millaisia tekstiilejä. Hyvin paljonhan ei ole säilynyt. Sitten ovat asiakirjat, testamentit ja tiedot rikoksista tai myötäjäisistä. Voi havaita erimielisyyttä näiden kahden ryhmän välillä vaikkapa silloin, kun puhutaan Suomen historiasta.

Maalaukset ovat kiinnostava lisä menneisyyden ymmärtämiseen. Niissä näkee koiria, kissoja, lapsia leikkimässä, palvelijoita - ja maisemia (Bruegel). Mutta ovatko ne realistisia? Toiset ovat, toiset ei.

Kun ajattelen lapsuuttani maalla mummolassa, minusta tuntuu näin jälkeenpäin monesti, että elin kuin keskiaikaa. Sodan aiheuttaman pitkällisen pulakauden vuoksi vuonna 1875 syntynyt isoisäni turvautui lapsuutensa ja nuoruutensa elämäntapaan, esimerkiksi käytti päreitä tuvan valaisemiseksi, vaikka hänellä oli ammattinsa vuoksi erikoislupa saada polttoainetta hyvin kirkkaaseen työskentelylamppuun, jonka valossa jotkut naapurit tulivat lukemaan sanomalehteään. Vielä 1950-luvullakin maalla elettiin vaatimattomasti kuin keskiajalla. Juhannus oli kuin renessanssin juhla: soudeltiin talosta taloon, laitettiin kukkia ja vihreitä oksia hirsiseinän rakoihin ja lattialle, koivukuja rappusten eteen.

Tässä ympäristössä elin monta vuotta ja muistan, että luonnonkauneus oli minulle, pienelle lapsellekin tärkeä. Muistan aamu-usvan, joka verhosi maiseman, kukat joiden keskellä vaelsin kuin metsässä, auringonlaskut ja valkean puhtaan lumen, jota näkyi silmänkantamattomiin.