Kielet ovi myös menneisyyteen ja tulevaisuuteen

Joudun käyttämään ruotsiakin lukiessani

Luin koulussa kahdeksan vuotta ruotsia. Olen pitänyt sen jälkeen lukutaitoa yllä säännöllisimmin lukemalla jatkuvasti Sköna Hem -lehteä - luen sisustuslehtiä monilla muillakin kielillä, samoin myös tietokirjallisuutta, harvemmin kaunokirjallisuutta. Viime vuosina olen lukenut runsaasti 1500-luvun historiaa ruotsiksi, esimerkiksi Troels-Lundin paksuja teoksia. Tänään luin jälleen Herman Lindqvistin erinomaista Ruotsin historiaa. (Historien om Sverige. Historien om Gustav Vasa och hans söner och döttrar.)

En ole puhunut ruotsia muulloin kuin aivan pakosta eli silloin, kun olin opiskelijana työssä Stockmannilla. En edes silloin, kun asuin ensimmäisen opiskeluvuoden ruotsinkielisessä perheessä alivuokralaisena ja heräsin aamuisin siihen, että vuokraisäntäni, eläkkeellä oleva varatuomari, luki vaimolleen ääneen Hufvudstadsbladetia.

Vain vanhin lapsistamme on opiskellut koulussa ruotsia, sillä nuoremmat kävivät koulunsa melkein kokonaan Kanadassa. Mieheni oli kouluaikana kahtena kesänä Ruotsissa töissä ja on viime aikoina halunnut elvyttää aikoinaan sujuvaa ruotsiaan. Hän alkoi tilata meille HBL:ää pari kolme vuotta sitten, lukee siitä artikkeleita sanakirjan kanssa ja opettelee uusia sanontoja aivan kuten hän teki aikoinaan englanninkielisiä sanomalehtiä lukiessaan Kyproksella ja Kanadassa. Minä olen laiskempi ja luen "luonnonmenetelmällä" eli ymmärrän mitä ymmärrän. Kielitaito laajenee vähitellen silläkin tavalla. Huomasin lukevani Lindqvistin kirjaakin nyt paljon sujuvammin kuin yli viisi vuotta sitten, jolloin luin sitä ensi kerran.

Minusta oman kouluaikani systeemi oli hyvä. Tyttölyseon kielilinjalla luettiin useita kieliä: ruotsia oppikoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien eli 11-vuotiaasta alkaen, saksaa toiselta luokalta lähtien, englantia neljänneltä, latinaa tai ranskaa lukiossa. Matematiikkalinjalla ei tullut lukiossa uusia kieliä lisää.

Lapset ja nuoret oppivat kieliä helposti varsinkin nykyaikaisilla menetelmillä ja kun on musiikkia, elokuvia ja pelejä eri kielillä. Kielen opiskelu voi olla hauskaa. Vaihto-oppilasohjelmia tulisi lisätä, myös Ruotsiin tai Suomen ruotsinkielisille seuduille. Vasta oleskelu antaa sujuvaa puhetaitoa. Ahvenanmaalainen Johannes Salminen kertoi joitakin vuosia sitten TV-haastattelussa, että hänen isänsä oli viisas lähettäessään hänet, oppikoulun alaluokilla olleen koulupojan maaseudulle suomea oppimaan.

Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin jonkin vieraan kielen opettaminen pienille lapsille eli esikoululaisille tai viimeistään 9-vuotiaille - siten voi saavuttaa synnynnäiseen verrattavan ääntämisen ja sujuvuuden. Siitä saa vauhtia myös muiden kielten oppimiseen. Omaa äidinkieltä opitaan tietenkin parhaiten kotona vanhemmilta, jotka puhuvat sitä lapsilleen ja myös lukevat lapselle paljon ääneen omalla kielellä oli se sitten suomi, ruotsi, venäjä tai somali.

Matemaattiset aineet ovat saaneet mielestäni aivan liian suuren sijan nykyajan koulutuksessa. Miten köyhää olisikaan maailman kulttuuri, jos lapset olisi laitettu ennenkin samaan teknisen maailman muottiin kuin nykyajan lapset?

Yksi lapsistani sanoi tässä eräänä päivänä, että hän ei osaisi varmaankaan yhtään vierasta kieltä, jos emme olisi laittaneet häntä lapsena Suomessa ranskalaiseen kouluun ja vieneet sitten Kanadaan useaksi vuodeksi. Hänen mielenkiintonsa oli kouluaikana kokonaan matematiikassa ja luonnontieteissä. Hän luki Kanadassa vain yhtä vierasta kieltä eli toista "kotimaista" eli ranskaa, joka oli englanninkielisillä alueilla pakollinen lukion viimeiseen luokkaan asti, jolloin sai keskittyä yliopistoon pääsykokeita varten vain muutamiin aineisiin.

Oppilaiden omat mieltymykset ja lahjat tulisi ottaa tietenkin huomioon muistaen, että ainevalikoimasta voi tulla hyvin suppea ja vinoutunut, jos kypsymättömät lapset ja nuoret saisivat täysin valita aineet, joita opettelevat.

Minusta vaikuttaa usein siltä, että nykyään monet suomalaiset ajattelevat suomalaisten historiankin alkavan vasta vuodesta 1917. Aikaisempi historia, esimerkiksi pitkä aika katolisen Euroopan ja Ruotsin osana jäisi tutkimatta (linkki via Katajala ks sivupalkki) tai ulkomaalaisten tutkittavaksi, jos suomalaiset eivät osaisi enää ruotsia ja latinaa, joilla tuo historia merkittiin muistiin ennen suomen kirjakielen kehittymistä. Latina ja ruotsi olivat silloin samaa kuin esimerkiksi englanti nyt, suomalaistenkin käyttökieliä, joilla maailma laajeni.

Suomalainen tarvitsee kielitaitoa

HBL:n eroava päätoimittaja Max Arhippainen muistaa myös meitä suomenkielisiä lukijoitaan jäähyväiskirjoituksessaan. Hän sanoo, että ruotsinkieliset ovat kuin jäälautta, joka on pienenemässä ja pienenemässä. Sen ympärillä on yhä kasvava määrä sohjoa, joka on osittain sulavaa lauttaa ja osittain ympäröivää vettä. Vesi ja jää ovat kuitenkin samaa elementtiä. Metafora: ero ruotsinkielisten ja muiden ruotsía osaavien suomalaisten välillä ei ole suuri. Siksi ruotsinkielisyyden Suomessa tulee olla inklusiivista ei ekslusiivista.

Tämän epävirallisen käännöksen jälkeen alkutekstiä:

"Runt den hårda kärnan av flaket finns en växande issörja. Sörjan är både en del av isen och en del av det omkringflytande vattnet.
Vatten och is är i grunden samma element. Också på den punkten fungerar metaforen - skillnaden mellan det finska och det finlandssvenska är i grunden inte så stor. "

Lue koko pääkirjoitus:
Max Arhippainen: Ett återbesök på isfaket. HBL/Pääkirjoitus 4-9-2008)

Meidän suomenkielisten on pakko osata ruotsia, ainakin niiden meistä, jotka joutuvat perehtymään historiaan ja kulttuurihistoriaan. Suurin osa historiastamme on tallennettu ruotsiksi.

Meidän pienten kieliryhmien edustajien tulisi opiskella mahdollisimman monia kieliä. Ennen luettiin meilläkin oppikouluissa suomen lisäksi ainakin neljää kieltä: ruotsia, saksaa, englantia, ranskaa tai latinaa.

Jotkut oppivat kieliä erittäin helposti kuten lapsuudenystäväni, joka puhuu kuutta kieltä. Tyttäreni on tullut onneksi kummiinsa ja puhuu sujuvasti suomea, englantia, ranskaa, espanjaa, saksaa ja kiinaa. Hän oppi espanjan ja saksan kanadalaisessa koululaitoksessa, jossa oppilas voi halutessaan opiskella lukiossa useita kieliä. Toinen pojistani oppi siellä koulussa englannin lisäksi ranskaa ja kiinaa, toinen erikoistui matematiikkaan ja valitsi vain pakollisen toisen kotimaisen eli ranskan kurssin. Kielilinjat takaisin myös suomalaisiiin kouluihin!