Kuvassa äidin lempikukka Isot nenät ovat kuulemma nyt muotia. Hauskaa kuulla. Äidilläni oli komea kyömynenä. Tämä kuva on otettu muutama kuukausi ennen hänen kuolemaansa 97-vuotiaana. Hoitajat olivat laittaneet hänelle papiljotit päähän, ja peitin ne huivilla kuvaa varten. Äiti kuunteli tässä joululaulua soittorasiasta, jonka veimme hänellle. Hän halusi aina, että mieheni soittaa ja laulaa hänelle. Ohjelmistoon kuului kaikkea mahdollista vanhojen elokuvien musiikista kansanlauihin, virsiin ja hengellisin lauluihin. Äiti lauloi myös kuorossa. Vielä vähän ennen hänen kuolemaansa sairaalassa hän halusi kuulla näitä lauluja. Kun mieheni lauloi myös yhden äidin kestosuosikin Kallavesj-laulun, äiti nauroi ja sanoi: Tuo Matti se on ihan mahoton. Lue mitä kirjoitin äidin kuolinpäivänä. Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa.
Sireeni alkaa kukkia Mannerheimintien varrella vastapäätä Kansallismuseota.
Vaikka olen tilannut
pitkiä aikoja HBL: ää ja koen riikinruotsalaisenkin kulttuurin
läheiseksi - ostan sisustuslehtiä ja harjoitan ruotsiani - en pidä svetisismistä, suomenkielisten sanojen
syrjäyttämisestä ruotsilla.
"Kyökkiruotsilla" on
humoristinen ja kodikas puolensa, sitä oli Savossakin. Se on sukua
fingelskalle, siirtolaisten tavalle käyttää englannista väänneltyjä
sanoja puhessaan. Se on ymmärrettävää, sillä kotimaassa ei ehkä ollut
vielä kyseisiä asioita tai esineitä. Mutta sana 'sireeni' on vanha tuttu
suomalaiselle lauluista ja runoista.
"Sireenien aikaan valkeaan"
Olavi Virta 1958: Sireenien aikaan valkeaan. Suomalaisten rakastama laulaja. Tämä kuului kotona usein radiosta, sillä äidin mielestä Olavi Virralla oli jumalainen ääni. Niin kuin olikin. Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa Virran ääni on loistava. Mutta kuvittele, että Virran oliis pitänyt laulaa suu supussa 'syreenien aikaan´. Se olisi ollut aivan naurettavan hassulta kuulostavaa.
Näin Saima Harmaja:
"Oi katso, sireenit on puhjenneet!
Nyt hymyy joka pensas lumottuna,
ne verhoo herkkä, armas sinipuna,
ja kimaltelee kasteen kyyneleet.
Oi runsautta kukkaisterttujen! Kuin läpitunkemina onnen täyden ne hengittävät hennon tuulen käyden, valossa tummuen ja himmeten."
Saima Harmaja: Sateen jälkeen
Ilta
"Näen illassa kukkivan sireenien.
Hyvin kaukaa soittoa soi.
Olen sairas ja niin kovin onnellinen-
sitä tuskin käsittää voi."
Kaarlo Sarkia
Louisa M. Alcott: Sireenien alla
Alkuperäinen laulu: "Wenn der weisse Flieder Wieder blüht" Willy Fritsch jakelee sireenikimppuja ja laulaa, naiset pyyhkivät kyyneleitä samanimisessä elokuvassa vuodelta 1953. Ja alla
Löytyi myös Zarah Leanderin laumama "Sireenien aikaan". Tätä kuuli usein radiosta kouluaikoinani.
sireeni, ruots. siren, engl. lilac, ransk. lilas; alkuperäiset lajit Syringa vulgaris [Linne] et S. x persica.
