Näytetään tekstit, joissa on tunniste mikrohistoria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mikrohistoria. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, tammikuuta 20, 2015

Vaarallista kirjallisuutta

pinkroses

Romanttiset kirjat ja historialliset romaanit varsinkin ovat kuulemma vaarallisia lapsille ja nuorille. Siinä menevät Aurora-kirjani. Aurora-paralla kun ei ole sopivia ongelmia. Häneltä on kylläkin äiti ja pikkuveli kuolleet, toimittajaisä karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja mennyt tukkimetsään Kanadaan, ja venäläiset ja suomalaiset sukulaiset riitelevät sortovuosien Suomen suuriruhtinaskunnassa. Aurora itse joutuu palvelustytöksi Kanadassa. Mitä puuttukaan? No tietysti nykyajan ongelmat.

15-18  -vuotias Aurora on viaton, mikä on tietenkin aivan mahdotonta nykyajan ajattelun mukaan. Historialliset romaanit ovat kiellettyä kirjallisuutta nuorille, sillä niissä kerrotaan, että ihmiset elivät ennen eri tavalla kuin nykyihmiset ja saattoivat jopa olla onnellisempia kuin me kolmannen vuosituhannen ihmiset.

Lue myös blogikirjoitukseni Tytöt ja seksi, jossa vanhana sosiologian opiskelijana kerron tilastotietoja tästä aiheesta eli - ennen lapset olivat lapsia ja nuoret tytöt ja useimmat pojatkin viattomia.( Sievers & Koskelainen & Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä. 1974)

P.S. Suomessa oli maalattioita vielä 1930-luvulla. Tätini kertoi käyneensä lapsena talossa, jonka maalattia oli paljaiden jalkojen alla sileä ja pehmeä kuin silkki.

Ks. myös HS.n hauska kolumni
Pieni talo preerialla on vaarallista kirjallisuutta

keskiviikkona, tammikuuta 08, 2014

Mikrohistoriaa: kuvaa kotisi



Kuvassa olevat joulukuusenkoristeet ovat kertyneet vuosikymmenien aikana. Säilytän ne kirpputorilta ostamiini metalliisin keksirasioihin pakatttuina. Lapset ovat ottaneet omaan kotiinsa osan koristeista.

Useita vuosia sitten mieheni sisar kertoi lukeneensa jostain lehdestä kehotuksen: kuvaa kotisi. Minäkin innostuin ottamaan valokuvia kaikista kodin pienistä arkisista esineistäkin.

Se oli yhdestoista hetki, sillä muutama kuukausi sen jälkeen silloiseen asuntoomme tuli putkiremontti ja peruskorjaus, kaiki kerrostalon asukkaat muuttivat toiseen taloon, osa tavaroista meni vuoden ajaksi varastoon. Se oli suuri muutto, virkasuntomme pieneni yhtäkkiä kolmanneksella.

Entisajan ihmisillä oli paljon säilytystilaa. Iisamelaisissa puutaloissakin oli jokaisella vuokralaisella kellariosuus, vinttiosuus, halkoliiteri ja aitta asunnon lisäksi. Omakotitaloissa oli iso ullakko ja uudemmissa myös iso kellari eli pohjakerros. Oli runsasti säiltystilaa.

Kodeista on koottu esineistöä museoihin kautta aikojen. Mutta miten käy nykyaikana? Olen katsonut usein ällistyneneä, kun ihmiset myyvät kirpputoreilla esimerkiksi kaikki lastensa lapsuudenlelut.

Puhutaan pilkallisesti tavarataivaasta, mutta todellisuudessa ihmiisltä eliminoidaan muistot ja juuret.

Kannattaa ottaa valokuvia. Netti voi olla meidän nykyajan ihmisten ullakko. Mutta tarvitaan myös museoita, joissa ihmisten käyttämiä huonekaluja, vaatteita ja kodin muuta esineistöä on näytteillä kertomasta ihmisten arjesta ja juhlasta.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2012

Mikko Lehtinen (toim.): Täällä ovat juuremme


Mikko Lehtinen (toim.): "Täällä ovat juuremme. Korpijoki, Paaslahti, Ruotaanlahti, Ruotaanmäki, Siikalahti." 509 sivua.
Länsi-Iisalmen kylähistoriapiiri 2012
ISBN 978-952-93-0826-2

Teoksessa on runsaasti kuvia, yli 30-sivuinen rintamamiesmatrikkeli,  luokkakuvia monen vuosikymmenen ajalta, serkkuja ja pikkuserkkuja, sota-ajan kirjenvaihtoa ja laaja henkilöluettelo.  On sekä miehiä että naisia kiinnostavia artikkeleita. Tällaiset kylähistoriat ovat vuosikausien, jopa vuosikymmenien työn tulosta.

Tähän kylähistoriaan on kirjoittanut myös Maatiainen-lehden päätoimittaja, maisteri Aune Kämäräinen, joka on myös valokuvaaja ja elokuva-alan ammattilainen. Meidän isovanhempamme olivat saman kylän asukkaita. Hän on kirjoittanut kaksi pitkää artikkelia "Koulumuistoja Korpijoelta" ja "Korpismäen talo ja elämää 1940-luvulla" (sisällysluetteloon on merkitty virheellisesti sen kirjoittajaksi hänen sukulaisensa Aimo Kämäräisen nimi).

Olen ehtinyt vasta selata tätä paksua kirjaa. Tuttuja nimiä löytyi, meitä Rytkösiäkin on paljon, mm. Anna Luoto ( kätilö ja kirjailija).
Länsi-Iisalmen kylähistoriapiiri on julkaissut aikaisemmin teoksen " Läntelän liepeiltä Reittulan riihelle", toim. Hely Alhainen. vuonna 2006. ISBN 952-92-0290-3

Olen kirjoittanut tähän uusimpaan teokseen lyhyen artikkelin isoisästäni suksimestari ja pelimanni Jaakko Rytkösestä (1.8.1875 - 4.5.1969) . "Kultaiset kädet" on suppeampana blogissani.


lauantaina, marraskuuta 05, 2005

mikrohistoriaa/micro-history. All Saints’ day in Finland.



Photo: sideshowmom/morgueFile

“There be of them, that have left a name behind them, that their praises might be reported.
And some there be, which have no memorial; who are perished, as though they had never been; and are become as though they hade never been born; they and their children after them.”
King James Bible, Sirach (Apocrypha),ch.44, 8-9.

“Toiset heistä ovat jättäneet jälkeensä nimen,
niin että heidän kiitostansa mainitaan.
Mutta toisista ei ole muistoa jäänyt,
vaan he ovat kadonneet kuin olemattomat,
ovat kuin syntymättömät;
samoin heidän lapsensa heidän jälkeensä.”
Siirakin kirja