Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, kesäkuuta 15, 2006
Kultaiset kädet Golden hands
My grandfather was a fiddler, carpenter and master skimaker. I took this picture of him with my first simple camera over 50 years ago. He is about 80 years old in this picture. He was 94 years old when he died in 1969.
Kiinalaiset sanovat, että käsistään taitavilla ihmisillä on kultaiset kädet. Minun isoisälläni oli kultaiset kädet. Edustakoon hän meille nykyajan ihmisille vanhan ajan ihmistä, joka teki itse kaiken, mitä tarvitsi. Olen ottanut tämän valokuvan koululaisena ensimmäisellä kamerallani. Sain koulusta stipendin ja ostin sillä laatikkokameran. [ei ihan samanlainen kuin kuvassa]
Isoisäni oli viulupelimanni, puuseppä ja suksimestari (suksiseppä). Kun hän näki pikkupoikana Pielavedellä isänsä kanssa hiihtokilpailua seuratessaan ensi kerran sukset, hän sanoi: Minäkin osaan tehdä tuollaiset. Yllättävää kyllä, vasta silloin 1800-luvun lopussa alettiin järjestää Suomessa hiihtokilpailuja. Jaakko teki itselleen sukset. Hän teki teini-ikäisenä itselleen viulunkin, osti myöhemmin paremman ja opetteli soittamaan. Hänestä tuli viulupelimanni, joka soitti häissä ja hautajaisissa. Hän kiersi nuorena Pietarissa asti.
Hän teki myös kaikenlaisia puutöitä, puuleikkauksia rakennuksiin, verantoja taloihin, ruumisarkkuja lapsille ja aikuisille, kaikkea mitä pyydettiin. Kun hän oli 28-vuotiaana tekemässä kirkkovenettä Runnin lähellä, hän rakastui itseään kymmenen vuotta nuorempaan palvelustyttöön, jolla oli pitkät mustat hiukset, hoikka vyötärö ja suuret kauniit silmät, jotka olivat etäällä toisistaan. Kosiessaan hän sanoi tytölle, isoäidilleni : Nämä kädet jos saisin ja sinut kokonaan. Isoäidillä (Ryth-suku) oli harvinaisen kaunismuotoiset kädet kuten on toisella sisarellani ja tyttärellänikin. Äiti sanoo, että isoisäkin oli hyvin komea mies nuorena, ja hänellä oli kaunis lauluääni.
Isoisä oli hyvin pieni kooltaan. Hänen kätensäkin ovat yllättävän pienet. Kuitenkin noilla käsillä hän rakensi itselleen kaksi taloa ja kaikki tarve-esineet niihin. Hän teki kaiken puusta. Niin kuin lintu hän rakensi pesänsä ympäristöstä saatavista aineksista.
Hän muutti asumaan kauas korpeen, sillä siellä kasvoi hyviä suksipuita. Hän teki vuosikymmenet suksia. Niillä hiihtivät sen ajan tunnetut hiihtäjät, esimerkiksi Klaes eli Klaus Karppinen. Hän pysyi kuitenkin köyhänä, sillä hänellä oli suuri perhe ja iso talovelka. Ajat olivat huonot. Vuoden 1918 sota ja sodat naapurivaltion kanssa köyhdyttivät maan isoisän mielestä. Isoisä ei ymmärtänyt sitä, että ihmiset voivat tappaa toisiaan.
Ukki oli rikkaan suvun jälkeläinen. Kahdesti hän torjui tarjouksen perustaa suksitehtaan, mikä olisi tehnyt hänestä upporikkaan. Jotkut hänen lapsistaan olivat siitä katkeria, mutta ei ukki itse. On olemassa vanha juutalainen tarina, jonka nimi on Kultaiset kädet ja kova sydän. Niin varmaankin menestyy ulkonaisesti, mutta isoisällä oli kultaiset kädet ja lämmin sydän. On olemassa muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.
Suksimestari ja viulupelimanni Jaakko Rytkönen (1.8.1875- 4.5.1969).
"Nimi Rytkönen on muodostunut mahdollisessti goottilaisperäisestä etunimestä Hrodgaer joka nykyisin kirjoitetaan muotoon Roger." (Wkipedia) Nimi Hrodgaer esiintyy mm Beowulfissa.
Sukututkimus Jaakon ja Marian suvusta
https://maria-ja-jaakko.blogspot.com/2019/08/sukututkimus-on-oppitiunti-historian.html
Labels:
10 tai yli kommenttia,
eläkemökki,
family stories,
henkilökohtaista,
Iisalmi,
Jaakko Rytkönen,
musiikki,
Pielavesi,
suksimestari,
suksiseppä,
sukuhistoria,
vapaussota,
viulupelimanni
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana oli lukea tuo sinun tekstisi. Kädet ovat jotenkin hyvässä asennossa tuossa kuvassa, aivan kuin hän tekisi tuossakin jotakin. Hieno kuva! :)
VastaaPoistaTuohon aikaan, 80-vuotiaana, ukki oli vielä erinomaisessa kunnossa. Hän kävi hiihtäen ja kävellen kaupungissa 25 kilometrin päässä. Hän oli loppuun asti henkisesti vireä ja liikuntakykyinen.
VastaaPoistaUkki on vaikuttanut ratkaisevasti käsitykseeni vanhuudesta. Se ei ole minusta onnettomuus, vaan kunnia.
Kultaiset kädet on myös kanadansuomalaisella taiteilijalla Marja-Leena Rathjella. Käykää katsomassa vaikkapa hänen omakuvaansa.
VastaaPoistahttp://www.marja-leena-rathje.info/archives/
selfportrait_marathon.php
Seesteinen tunnelma. Ukillasi on jotenkin hyväntuulisen (lempeän) odottava ja ylpeä ilme tuossa kuvassa. Selvästikin hän nauttii, että sinulla on oma kamera.
VastaaPoistaHattujuttusi on hyvä! Itse käytän aina hattua juhlissa ja minulla on niitä aika monta. Uusia hankin aina tilaisuuden tullen.
Talvella käytän leveälieristä mustaa huopahattua. Suomalaisilla on mielestäni se ongelma, että täällä syödään pipo ja lippis päässä. Poikapuoliset ihmiset ovat unohtaneet, että hattu on tuokapöydässä päässä vain erittäin hienoilla naisilla, erittäin hienoilla kutsuilla.
Poikkeuksen tästä tekevät ylioppilaslakki ja tohtorinhattu. Ne kuuluvat asuun tietyissä tilanteissa.
neulekirppu,
VastaaPoistaminulla on myös niitä hattuja.:) Mieheni pitää niistä ja innostaa minua käyttämään niitä. Eilen olimme puutarhajuhlassa, jossa oli enemmän hattuja kuin aikaisempina vuosina vastaavassa tilaisuudessa.
Nyt jälkeenpäin olen ihmetellyt sitä, miksi ukilla oli niin hyvä itsetunto. Hän suhtautui myhäilevän hyväntahtoisesti asioihin. Se on varmaankin geneettistäkin.
VastaaPoistaTietenkin vaikuttaa myös lapsuus. Hänen äitinsä oli lempeä ja ystävällinen. Vaikka ukki oli köyhä mies, hän vaikutti rikkaalta. Tuliko vahva itsetunto suvulta, joka oli ollut satoja vuosia varakas? Sitten hän ajatteli: Onni täällä vaihtelee...
Työtä tehneet kädet.
VastaaPoistaSitä juuri minä tänään ihmettelin: miten on noin pienillä käsillä tehty niin valtavasti töitä? Hänestä sanottiin: muut tekee, mitä osaa, Jaakko tekee mitä haluaa.
VastaaPoistaAjattelen myös, mitä hän olisi tehnyt nykyaikaisella koulutuksella.
Oletko lukenut Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -kirjan? Siinä Illusia menettää siipensä, mutta saa tilalle jotain muuta - kädet.
VastaaPoistaPessin ja Illusian tarina tuli mieleen ukkisi käsistä. Niillä käsillä on tehty paljon hyvää.
Terveisin Obeesia
Minun täytyy lukea Pessi ja Illusia uudestaan. Kiitos vihjeestä, Obesia.
VastaaPoistaKultaisia käsiä ei hankita koulutuksilla, ne saadaan lahjana!
VastaaPoistaKaunis kirjoitus ukistasi, siitä tuntee rakkautta ja myötätuntoa. Ihmeellinen mies noin iäkkäänäkin. Tykkään sanoista ¨kultaiset kädet¨. Paljon hänestä muistuttaa minun isää.
VastaaPoistaJa sitten yllättyin lukemaan komentissa nimeni - kiitos kovasti kaunnista sanoista!
Sinullakin on ollut tuollainen pienisuuri mies isoisänäsi!
VastaaPoistaSamoin miun isoisäni
tai pappapuoleni,
oli kätevä
käsistään...
Liisa, Marja-Leena ja Hallatar,
VastaaPoistanäyttäisi siltä, että suomalaiset miehet ovat yleensä käteviä. Ei ihme, että on syntynyt hieno arkkitehtuuri, taide ja teknolgia.
Suvun nuorisossa näkee sitten näitä samoja lahjoja ilmaantumassa uusissa muodoissa.
Ei me naisetkaan olla ihan mahdottomia.:)
Näppärä käsistään :)
VastaaPoistaMukava oli lukea!
VastaaPoistaIkääntymisestä on joku sanonut, että ihmisestä tulee itsensä karikatyyri vanhuksena.
Pessimismiin, kyynisyyteen taipuvaisesta tulee tietynlainen ja valoisan elämänasenteen omasta toisenlainen.
-gs
gnothi seauton näkökulmasi on tosi mielenkiintoinen. Ja ainakin omien vanhempieni kohdalla totta. Toisen kohdalla voi sanoa, että valitettavan totta, toisen kohdalla positiivisella tavalla jalostuneena.
VastaaPoistaJapanista suomeen muuttanut ystäväperheemme isä, joka on taiteilijasanoi, että Suomessa on onnellista se, että täällä status ei määrää sitä, mitä saa tehdä. Hänen mielestään suomalaisten luovuus on kiinni juuri tästä luovasta vapaudesta tehdä mitä haluaa.
Esim. ihmiset voivat maalata, kuvata, tehdä käsitöitä jne. olematta ammattilaisia, omana itsenään. Tämä on hänen mukaansa yksi tärkeimmistä syistä, miksi hän on muuttanut perheineen Suomeen, tuntematta täältä ennestään ketään.
Neulekirppu,
VastaaPoistatuo on mitalin toinen puoli.
On täällä toisaalta ammattilaisklikkejä, jotka valvovat tarkoin reviiriään, eivät päästä jäseniksi liittoihin, eivät anna apurahoja ja palkintoja. Se katkaisee monen koulutuksen saaneenkin uran tai ainakin heittää kapuloita rattaiden eteen.
Näin on varsinkin silloin, jos koulutus on saatu ulkomailta. Vielä vähän aikaa sitten politiikka oli hyvin ratkaiseva, piti kuulua joukkoihin.
"Oikea" ulkomaalainen saattaa päästä toteuttamaan itseään. Onneksi. Suomeen tarvittaisiin paljon lisää luovia ihmisiä.
gnothi seauton,
VastaaPoistausein on noin. Sairaudet ja suuret menetykset saattavat muuttaa kuitenkin henkilön persoonallisuutta rajusti.
Voisin lisätä, että ukilla tragediat eivät katkeroittaneet. Äiti kuoli, äitipuoli ajoi maailmalle, perinnöksi tuli vain lehmä ja takki niin kuin sadussa. Kaksi lasta kuoli espanjantautiin, sota pilasi varsinkin poikien elämän jne.
VastaaPoistaLuulisin, että onnellinen lapsuus on hyvä suojarokote elämän kolhuja vastaan.
Ihania muisteloita :).
VastaaPoistaMonet postauksesi ovat kuin pieniä novelleja - toiset taas "tietoiskuja" mielenkiintoisista aiheista.
Marla,
VastaaPoistabloggaamisesta on se hyöty, että tulee kirjoitettua koko ajan.
Alun alkaenkin ajattelin, että blogi voi olla sukuhistorian tallentamista. Siinä joutuu harkitsemaan koko ajan, mitä kirjoittaa ja kenestä kirjoittaa. Kukin tietää itse rajansa.
Toisaalta blogi on kuin muistikirja, johon voi tallentaa muille ja itselleen noita tietoiskuja.
Eräänlaista päiväkirjaahan me bloggaajat pidämme, vaikka emme paljastaisikaan sisintämme kuten lapsena Rakkaalle päiväkirjalle.
Mukava tarina.
VastaaPoistaKun suomalaiset muuttivat Australiaan lähes kaikista miehistä tuli aluksi carpenter, puuseppä. Ilman mitään koulutusta.
Ukkisi ilme on onnellisen ihmisen ilme. Hän oli tyytyväinen elämäänsä, vaikkei siihen rikkauksia kuulunutkaan. Toiset ovat sillälailla "kunnianhimottomia" että tyytyvät vähäisiin rahavaroihin jos elämä muuten on täyteläistä. Miksi pyöriä oravanpyörässä kun elämästä voi myös "naatiskella"?
Hieno kuva ja tarina. Tuli jotenkin mieleen Dersu Uzala, jonka tarinaa olen aina rakastanut.
VastaaPoistaTässä yön hetkessä luin tämän tarinasi ja olen iloinen, että kävit blogissani jättämässä merkinnän, joka johti tänne. Pidin erittäin paljon tavastasi lähestyä tätä käsiasiaa. Mietittyä, pohdittua, syntyjä syviä. Kiitos tästä yön hetkestä.
VastaaPoistaKiitos näistä kommenteista, jotka nyt vasta löysin.Isoisäni oli hiljainen vaikuttaja. Siihen aikaan käsityöläisiä arvostettiin, ja he olivatkin taitavia. Monesti lahjakkaimmat ihmiset ryhtyivät käsityöläisiksi.
VastaaPoistaNyt on uusi sana ja uusi arvostus: artisaani.