torstaina, kesäkuuta 15, 2006

Kultaiset kädet Golden hands

suksimestari Jaakko Rytkönen

My grandfather was a fiddler, carpenter and master skimaker. I took this picture of him with my first simple camera over 50 years ago. He is about 80 years old in this picture. He was 94 years old when he died in 1969.

Kiinalaiset sanovat, että käsistään taitavilla ihmisillä on kultaiset kädet. Minun isoisälläni oli kultaiset kädet. Edustakoon hän meille nykyajan ihmisille vanhan ajan ihmistä, joka teki itse kaiken, mitä tarvitsi. Olen ottanut tämän valokuvan koululaisena ensimmäisellä kamerallani. Sain koulusta stipendin ja ostin sillä laatikkokameran. [ei ihan samanlainen kuin kuvassa]

Isoisäni oli viulupelimanni, puuseppä ja suksimestari (suksiseppä). Kun hän näki pikkupoikana Pielavedellä isänsä kanssa hiihtokilpailua seuratessaan ensi kerran sukset, hän sanoi: Minäkin osaan tehdä tuollaiset. Yllättävää kyllä, vasta silloin 1800-luvun lopussa alettiin järjestää Suomessa hiihtokilpailuja. Jaakko teki itselleen sukset. Hän teki teini-ikäisenä itselleen viulunkin, osti myöhemmin paremman ja opetteli soittamaan. Hänestä tuli viulupelimanni, joka soitti häissä ja hautajaisissa. Hän kiersi nuorena Pietarissa asti.

Hän teki myös kaikenlaisia puutöitä, puuleikkauksia rakennuksiin, verantoja taloihin, ruumisarkkuja lapsille ja aikuisille, kaikkea mitä pyydettiin. Kun hän oli 28-vuotiaana tekemässä kirkkovenettä Runnin lähellä, hän rakastui itseään kymmenen vuotta nuorempaan palvelustyttöön, jolla oli pitkät mustat hiukset, hoikka vyötärö ja suuret kauniit silmät, jotka olivat etäällä toisistaan. Kosiessaan hän sanoi tytölle, isoäidilleni : Nämä kädet jos saisin ja sinut kokonaan. Isoäidillä (Ryth-suku) oli harvinaisen kaunismuotoiset kädet kuten on toisella sisarellani ja tyttärellänikin.  Äiti sanoo, että isoisäkin oli hyvin komea mies nuorena, ja hänellä oli kaunis lauluääni.

Isoisä oli hyvin pieni kooltaan. Hänen kätensäkin ovat yllättävän pienet. Kuitenkin noilla käsillä hän rakensi itselleen kaksi taloa ja kaikki tarve-esineet niihin. Hän teki kaiken puusta. Niin kuin lintu hän rakensi pesänsä ympäristöstä saatavista aineksista.

Hän muutti asumaan kauas korpeen, sillä siellä kasvoi hyviä suksipuita. Hän teki vuosikymmenet suksia. Niillä hiihtivät sen ajan tunnetut hiihtäjät, esimerkiksi Klaes eli Klaus Karppinen. Hän pysyi kuitenkin köyhänä, sillä hänellä oli suuri perhe ja iso talovelka. Ajat olivat huonot. Vuoden 1918 sota ja sodat naapurivaltion kanssa köyhdyttivät maan isoisän mielestä. Isoisä ei ymmärtänyt sitä, että ihmiset voivat tappaa toisiaan.

Ukki oli rikkaan suvun jälkeläinen. Kahdesti hän torjui tarjouksen perustaa suksitehtaan, mikä olisi tehnyt hänestä upporikkaan. Jotkut hänen lapsistaan olivat siitä katkeria, mutta ei ukki itse. On olemassa vanha juutalainen tarina, jonka nimi on Kultaiset kädet ja kova sydän. Niin varmaankin menestyy ulkonaisesti, mutta isoisällä oli kultaiset kädet ja lämmin sydän. On olemassa muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.





Suksimestari ja viulupelimanni Jaakko Rytkönen (1.8.1875- 4.5.1969).
"Nimi Rytkönen on muodostunut mahdollisessti goottilaisperäisestä etunimestä Hrodgaer joka nykyisin kirjoitetaan muotoon Roger." (Wkipedia) Nimi Hrodgaer esiintyy mm Beowulfissa.
Sukututkimus Jaakon ja Marian suvusta
https://maria-ja-jaakko.blogspot.com/2019/08/sukututkimus-on-oppitiunti-historian.html

26 kommenttia:

  1. Ihana oli lukea tuo sinun tekstisi. Kädet ovat jotenkin hyvässä asennossa tuossa kuvassa, aivan kuin hän tekisi tuossakin jotakin. Hieno kuva! :)

    VastaaPoista
  2. Tuohon aikaan, 80-vuotiaana, ukki oli vielä erinomaisessa kunnossa. Hän kävi hiihtäen ja kävellen kaupungissa 25 kilometrin päässä. Hän oli loppuun asti henkisesti vireä ja liikuntakykyinen.

    Ukki on vaikuttanut ratkaisevasti käsitykseeni vanhuudesta. Se ei ole minusta onnettomuus, vaan kunnia.

    VastaaPoista
  3. Kultaiset kädet on myös kanadansuomalaisella taiteilijalla Marja-Leena Rathjella. Käykää katsomassa vaikkapa hänen omakuvaansa.

    http://www.marja-leena-rathje.info/archives/
    selfportrait_marathon.php

    VastaaPoista
  4. Seesteinen tunnelma. Ukillasi on jotenkin hyväntuulisen (lempeän) odottava ja ylpeä ilme tuossa kuvassa. Selvästikin hän nauttii, että sinulla on oma kamera.

    Hattujuttusi on hyvä! Itse käytän aina hattua juhlissa ja minulla on niitä aika monta. Uusia hankin aina tilaisuuden tullen.
    Talvella käytän leveälieristä mustaa huopahattua. Suomalaisilla on mielestäni se ongelma, että täällä syödään pipo ja lippis päässä. Poikapuoliset ihmiset ovat unohtaneet, että hattu on tuokapöydässä päässä vain erittäin hienoilla naisilla, erittäin hienoilla kutsuilla.
    Poikkeuksen tästä tekevät ylioppilaslakki ja tohtorinhattu. Ne kuuluvat asuun tietyissä tilanteissa.

    VastaaPoista
  5. neulekirppu,
    minulla on myös niitä hattuja.:) Mieheni pitää niistä ja innostaa minua käyttämään niitä. Eilen olimme puutarhajuhlassa, jossa oli enemmän hattuja kuin aikaisempina vuosina vastaavassa tilaisuudessa.

    VastaaPoista
  6. Nyt jälkeenpäin olen ihmetellyt sitä, miksi ukilla oli niin hyvä itsetunto. Hän suhtautui myhäilevän hyväntahtoisesti asioihin. Se on varmaankin geneettistäkin.

    Tietenkin vaikuttaa myös lapsuus. Hänen äitinsä oli lempeä ja ystävällinen. Vaikka ukki oli köyhä mies, hän vaikutti rikkaalta. Tuliko vahva itsetunto suvulta, joka oli ollut satoja vuosia varakas? Sitten hän ajatteli: Onni täällä vaihtelee...

    VastaaPoista
  7. Työtä tehneet kädet.

    VastaaPoista
  8. Sitä juuri minä tänään ihmettelin: miten on noin pienillä käsillä tehty niin valtavasti töitä? Hänestä sanottiin: muut tekee, mitä osaa, Jaakko tekee mitä haluaa.

    Ajattelen myös, mitä hän olisi tehnyt nykyaikaisella koulutuksella.

    VastaaPoista
  9. Oletko lukenut Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -kirjan? Siinä Illusia menettää siipensä, mutta saa tilalle jotain muuta - kädet.

    Pessin ja Illusian tarina tuli mieleen ukkisi käsistä. Niillä käsillä on tehty paljon hyvää.

    Terveisin Obeesia

    VastaaPoista
  10. Minun täytyy lukea Pessi ja Illusia uudestaan. Kiitos vihjeestä, Obesia.

    VastaaPoista
  11. Kultaisia käsiä ei hankita koulutuksilla, ne saadaan lahjana!

    VastaaPoista
  12. Kaunis kirjoitus ukistasi, siitä tuntee rakkautta ja myötätuntoa. Ihmeellinen mies noin iäkkäänäkin. Tykkään sanoista ¨kultaiset kädet¨. Paljon hänestä muistuttaa minun isää.

    Ja sitten yllättyin lukemaan komentissa nimeni - kiitos kovasti kaunnista sanoista!

    VastaaPoista
  13. Sinullakin on ollut tuollainen pienisuuri mies isoisänäsi!

    Samoin miun isoisäni
    tai pappapuoleni,
    oli kätevä
    käsistään...

    VastaaPoista
  14. Liisa, Marja-Leena ja Hallatar,

    näyttäisi siltä, että suomalaiset miehet ovat yleensä käteviä. Ei ihme, että on syntynyt hieno arkkitehtuuri, taide ja teknolgia.

    Suvun nuorisossa näkee sitten näitä samoja lahjoja ilmaantumassa uusissa muodoissa.

    Ei me naisetkaan olla ihan mahdottomia.:)

    VastaaPoista
  15. Näppärä käsistään :)

    VastaaPoista
  16. Mukava oli lukea!

    Ikääntymisestä on joku sanonut, että ihmisestä tulee itsensä karikatyyri vanhuksena.

    Pessimismiin, kyynisyyteen taipuvaisesta tulee tietynlainen ja valoisan elämänasenteen omasta toisenlainen.

    -gs

    VastaaPoista
  17. gnothi seauton näkökulmasi on tosi mielenkiintoinen. Ja ainakin omien vanhempieni kohdalla totta. Toisen kohdalla voi sanoa, että valitettavan totta, toisen kohdalla positiivisella tavalla jalostuneena.

    Japanista suomeen muuttanut ystäväperheemme isä, joka on taiteilijasanoi, että Suomessa on onnellista se, että täällä status ei määrää sitä, mitä saa tehdä. Hänen mielestään suomalaisten luovuus on kiinni juuri tästä luovasta vapaudesta tehdä mitä haluaa.
    Esim. ihmiset voivat maalata, kuvata, tehdä käsitöitä jne. olematta ammattilaisia, omana itsenään. Tämä on hänen mukaansa yksi tärkeimmistä syistä, miksi hän on muuttanut perheineen Suomeen, tuntematta täältä ennestään ketään.

    VastaaPoista
  18. Neulekirppu,

    tuo on mitalin toinen puoli.

    On täällä toisaalta ammattilaisklikkejä, jotka valvovat tarkoin reviiriään, eivät päästä jäseniksi liittoihin, eivät anna apurahoja ja palkintoja. Se katkaisee monen koulutuksen saaneenkin uran tai ainakin heittää kapuloita rattaiden eteen.

    Näin on varsinkin silloin, jos koulutus on saatu ulkomailta. Vielä vähän aikaa sitten politiikka oli hyvin ratkaiseva, piti kuulua joukkoihin.

    "Oikea" ulkomaalainen saattaa päästä toteuttamaan itseään. Onneksi. Suomeen tarvittaisiin paljon lisää luovia ihmisiä.

    VastaaPoista
  19. gnothi seauton,

    usein on noin. Sairaudet ja suuret menetykset saattavat muuttaa kuitenkin henkilön persoonallisuutta rajusti.

    VastaaPoista
  20. Voisin lisätä, että ukilla tragediat eivät katkeroittaneet. Äiti kuoli, äitipuoli ajoi maailmalle, perinnöksi tuli vain lehmä ja takki niin kuin sadussa. Kaksi lasta kuoli espanjantautiin, sota pilasi varsinkin poikien elämän jne.

    Luulisin, että onnellinen lapsuus on hyvä suojarokote elämän kolhuja vastaan.

    VastaaPoista
  21. Ihania muisteloita :).

    Monet postauksesi ovat kuin pieniä novelleja - toiset taas "tietoiskuja" mielenkiintoisista aiheista.

    VastaaPoista
  22. Marla,
    bloggaamisesta on se hyöty, että tulee kirjoitettua koko ajan.

    Alun alkaenkin ajattelin, että blogi voi olla sukuhistorian tallentamista. Siinä joutuu harkitsemaan koko ajan, mitä kirjoittaa ja kenestä kirjoittaa. Kukin tietää itse rajansa.

    Toisaalta blogi on kuin muistikirja, johon voi tallentaa muille ja itselleen noita tietoiskuja.

    Eräänlaista päiväkirjaahan me bloggaajat pidämme, vaikka emme paljastaisikaan sisintämme kuten lapsena Rakkaalle päiväkirjalle.

    VastaaPoista
  23. Mukava tarina.

    Kun suomalaiset muuttivat Australiaan lähes kaikista miehistä tuli aluksi carpenter, puuseppä. Ilman mitään koulutusta.

    Ukkisi ilme on onnellisen ihmisen ilme. Hän oli tyytyväinen elämäänsä, vaikkei siihen rikkauksia kuulunutkaan. Toiset ovat sillälailla "kunnianhimottomia" että tyytyvät vähäisiin rahavaroihin jos elämä muuten on täyteläistä. Miksi pyöriä oravanpyörässä kun elämästä voi myös "naatiskella"?

    VastaaPoista
  24. Hieno kuva ja tarina. Tuli jotenkin mieleen Dersu Uzala, jonka tarinaa olen aina rakastanut.

    VastaaPoista
  25. Tässä yön hetkessä luin tämän tarinasi ja olen iloinen, että kävit blogissani jättämässä merkinnän, joka johti tänne. Pidin erittäin paljon tavastasi lähestyä tätä käsiasiaa. Mietittyä, pohdittua, syntyjä syviä. Kiitos tästä yön hetkestä.

    VastaaPoista
  26. Kiitos näistä kommenteista, jotka nyt vasta löysin.Isoisäni oli hiljainen vaikuttaja. Siihen aikaan käsityöläisiä arvostettiin, ja he olivatkin taitavia. Monesti lahjakkaimmat ihmiset ryhtyivät käsityöläisiksi.

    Nyt on uusi sana ja uusi arvostus: artisaani.

    VastaaPoista