Glass ceiling - lasikatto

Lasikatto, näkymätön este tai torjunta,  on laajempi ilmiö, kuin mitä tavallisesti käsitetään. Tavallisesti sen katsotaan merkitsevän estettä naisen työuralla. Mutta mielestäni sen voidaan käsittää tarkoittavan myös laajemmin torjuntaa, joka kohdistuu johonkin ihmisryhmään, jota estetään olemasta mukana yhteisön elämässä. Se voi olla pitkälle kehitettyä byrokraattista järjestelmää säilyttää valta jonkin ryhmän käsissä.

Kokosin merkityksiä englanninkielisistä teksteistä. Glass ceiling: Racial, ethnic, religious discrimination or harassment, exlusion from informal networks.

Hyvä sopu sijaa antaa

Kuva Balilta: Joonas Heiskanen

Olen joutunut tekemisiin eri uskontoja harjoittavien ihmisten kanssa kouluajoista lähtien, jolloin olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, ja ystävieni joukossa oli koululaisia eri kulttuureista. Jonkin aikaa minulle oli ongelmallista, miten suhtautua, vaikka en esittänytkään ystävilleni mitään mielipiteitä uskonnosta.

Opiskelijana kuuntelin Helsingissä professori Osmo Tiililän luentosarjan suurista maailmanuskonnoista, joista hän oli tehnyt väitöskirjansakin, aiheesta uskonnollinen turvallisuudentunne suurissa maailmanuskonnoissa. Ne olivat teologian, dogmatiikan luentoja, vaikka minä opiskelin itse kieliä, kirjallisuutta, sosiologiaa ja psykologiaa. Kävin tapaamassakin Tiililää. Hän oli vanhan ajan herrasmies, sivistynyt ja ystävällinen. Luin siihen aikaan ranskalaista kirjallisuutta kirjallisuuden tenttejä varten ja kerroin Tiililälle romaanista "Käärmesolmu". Hän kertoi lukevansa sen verran kun ehtii, myös romaaneja. Muutaman viikon kuluttua hän puhui tästä kirjasta luennoillaan. (Luettuani Tampereen yliopiston sivuilta Tiililän vanhemmista, ymmärrän, että Tiililä oli perinyt rakkauden kirjallisuuteen isältään, joka oli kulttuuria harrastava rehtori.)

En ole kokenut muita uskontoja ongelmallisiksi Tiililän luentojen jälkeen, jolleivat uskontojen harjoittajat mene äärimmäisyyksiin ja alista ja sorra toisinajattelevia. On mahdollista olla hyvässä sovussa, muistaa että oman uskonnon harjoittaminen kuuluu kunkin ihmisen ihmisoikeuksiin. Ihmisillä on myös oikeus kertoa uskonnostaan.

Jotkut ajattelevat, että maailmassa olisi parempi sopu, jos kaikki luopuisivat omasta uskonnostaan ja harjoittaisivat samaa uskontoa. Mutta olisi aikamoista intellektuaalista imperialismia vaatia muita hyväksymään uusi maailmanuskonto. Silläkin olisi omat uskomuksensa ja menettelytapansa, joihin kaikkien tulisi suostua. Se on myöskin hyvin utopistinen ajatus.

Uskontojen maailma on herkkää aluetta. Siihen ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Ainoa tie on suvaitsevaisuus toista ihmistä kohtaan. Toinen toisiaan kunnioittaen eri uskontojen harjoittajat voivat toimia yhdessä ihmisen hyväksi ja rakentaa parempaa maailmaa, vaikka heillä olisikin uskonnon alalla erilaiset mielipiteet.

Rita kirjoittaa uskonnoista. Kommenttini Ritalle:

Kirjoitit: "Hän oli osallistunut [bahai-] tilaisuuteen jossa aiheena ja pyrkimyksenä oli kaikkien maailman uskontojen yhdistyminen."

Tuohan on pluralismia, jossa kaikkien uskontojen täytyisi luopua omasta identiteetistään ja yhtyä tähän uuteen uskontoon (bahai-uskontoon?). Sehän olisi varsinaista imperialismia.

Uskontojen oikeuksiinhan kuuluu, että kukin uskonto saa säilyttää oman ominaislaatunsa toisen uskomuksia kunnioittaen.

Uskontojen harjoittajat voivat tehdä yhdessä paljon paremman maailman hyväksi esimerkiksi kehitysyhteistyössä ja rauhantyössä. Tätähän tapahtuukin.

Huom! Kommenteissa; bahá'í-uskonto
Bahá’u’lláh

Blogit ja maailmankatsomus

En puhu yleensä uskonnosta tai muista yksityisasioista ihmisten kanssa muutoin kuin erityistilanteissa. Tässä blogissa tilanne on toinen, ja siihen on vahva syy.

Maailmankatsomuksen alueella ollaan hienotunteisia normaalielämässä. Saman perheen jäsenillä tai läheisillä ystävillä voi olla täysin erilainen maailmankatsomus. Ei ole harvinaista, että eri uskontokuntiin kuuluvat solmivat avioliiton keskenään. Muita uskontoja kunnioitetaan yleensä kaikkien uskontojen harjoittajien kesken. Liikutaan herkällä alueella.

Minulle oli suuri yllätys, että Internetissä käydään sotaa uskontoja vastaan. Normaalielämässä sellaisia ihmisiä tapaa erittäin harvoin, koska heitähän on esimerkiksi Suomessa tilastojen mukaan hyvin vähän.

Pitäisikö uskontoa arvostavien olla Internetissä hiljaa, kun uskonnoista esitetään mitä oudoimpia väitteitä ja halutaan pakottaa kaikki elämään yhteiskunnassa vähemmistönä olevan ateistien joukon mielen mukaan ja edistämään heidän tavoitteitaan? Uskonnosta ei saisi puhua ollenkaan, mutta uskonnon pilkkaamista ja ateismin edistämistä suositaan. Aika outo tilanne.

Mitä muuta ihmisryhmää saa Suomessa pilkata niin paljon kuin meitä suvaitsevaisia ja maltillisia luterilaisia?

Kommentti

Tämä on kommentti keskusteluun, jota käydään Iineksen blogissa (taitaa olla jo 86. kommentti menossa, minullakin toinen tai kolmas).

Luin juuri Dagens Nyheterin kulttuuriosastosta siitä, kuinka Drohobychissä Ukrainassa pidetään joka vuosi tilaisuus kirjailija Bruno Schulzin muistoksi juuri sillä paikalla, jossa Gestapo murhasi hänet vuonna 1942.

Ensin pitää rukouksen rabbi, sitten katolinen pappi ja sitten ortodoksipappi. Ihmisiä tulee joka vuosi eri puolilta maailmaa mukaan tähän tapahtumaan.

Uskonnot eivät ole siis suinkaan aina kilpailutilanteessa. Ne ovat yhteistoiminnassa monilla aloilla. Se kuuluu uskontojenväliseen normaaliin elämään.

Uskonkysymyksissä kukin uskonto elää omaa elämäänsä toisia uskontoja kunnioittaen. On kulttuuri-imperialismia vaatia, että uskonnot eivät saisi pysyä omissa uskonkäsityksissään vaan niiden pitäisi tehdä yhteinen sekoitus opeistaan.

Euroopan kulttuuriparlamentti, kulttuurin vapaus ja uskonnot

Euroopan kulttuuriparlamentin yleisistunnossa Turussa käytiin kuumaa keskustelua kulttuurin ja uskontojen välisistä suhteista.

Euroopan kulttuuriparlamentti on julistanut vuoden 2008 kulttuurien välisen dialogin vuodeksi. Turussa pidettiin viime viikonloppuna 15.-16.9. 2006 Euroopan kulttuuriparlamentin (ECP) yleisistunto. Siihen osallistui sata edustajaa 40 maasta, taiteilijoita, filosofeja ja muita kulttuurin edustajia.

Lauantaina 16.9. keskusteltiin kulttuurin vapaudesta ja uskonnollisista arvoista sekä Euroopan kulttuurienvälisestä dialogista. Alustajana toiminut Mikael Kosk kirjoittaa keskustelusta Hufvudstadsbladetin uusimmassa viikkoliitteessä Voltissa artikkelissaan "Är Gud eller människan det högsta värdet? (Mikael Kosk Volt v.38. HBL.23.9.2006)

Keskustelussa kysyttiin muun muassa, voidaanko asettaa vapaus ja uskonto vastakkain. Muuta: "Amerika är mera religiöst än Europa och har ändå alla medborgerliga friheter. -- Modernitet är en ny tyranni som plockat bort religionen. – - Det går inte att ställa tro mot rationalitet.— - I Östeuropa finns två dimensionen samtidigt – demokratisering och religionens återtåg.”

Kosk kirjoittaa: ”Yttrandefriheten ger å sin sida rätten att ifrågasätta vilka som helst trosartiklar, men yttrandefriheten är tom om den inte alls behöver konfronteras med innehållet i och betydelsen av det som ifrågasätts, krtiseras eller förnäkas."

Meidän täytyy määritellä uudelleen vapautemme, päätteli Turun kokous. Tarvitaan kunnioitusta toisia ja heidän uskoaan kohtaan.