Uskaltaudu astumaan menneisyyteen.

Jos olisin ryhtynyt tutkimaan sukuani, esivanhempiani perinteisellä tavalla, olisi varmaankin kulunut 30 vuotta, jotta olisin saanut selville niin paljon, kuin nyt on selvinnyt. Näinhän on tapahtunut monilla sukututkimuksen veteraaneilla. DNA-testit GENI ja Internet ovat paljastaneet salaisuuksia ja tragedioita, samoin iloisia asioita. Uskaltaudu astumaan menneisyyteen.
Kollaasissa äitini vanha nuoruudenkuva edustamassa esiäitejäni.

Sara Wacklinin kuva kertoo siitä, mitä muuta etäsukulaiseni ja esiäitini ovat tehneet kuin kulkeneet tuvan ja navetan väliä ja synnyttäneet ja hoitaneet lapsiaan - molemmat työt merkittäviä ja tärkeitä elämän säilyttämiselle ja jatkumiselle sukupolvesta toiseen. En arvannut, mitä paljastuisi, kun lähetin DNA-näytteeni tutkittavaksi ja ryhdyin tutkimaan sukujuuriani. Kiitos esivanhemmat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sara_Wacklin

Kommentti: Entä jos?

Jonakin päivänä heräämme, ja koko Internet on kaatunut. Kuvittele tilanne. Katse kääntyy kirjahyllyyn, tulee asiaa kirjakauppaan ja vanhojen kirjojen kauppaan. Busseissa jutellaan kanssamatkustajille. Jollakin onnellisella on lankapuhelin. lähetetään kirjeitä. Posti ei ehdi enää myymään pehmoleluja ja leikkaamaan nurmikoita. Kirjeitä ja sanomalehtiä täytyy kuljettaa koteihin kahdesti päivässä. Palataan aikaan, josta ei ole kulunut vielä kovin kauan. P.S. Opetellaan sähköttämään.

Mihin voin tallentaa sähköpostiviestit?

Taiteilija voi tallentaa muistojaan piirtämällä ja maalaamalla (Matti Amnell: Tanah Rata, Cameron Highlands)

Olen koettanut innostaa lapsiani ja sisareni poikaa pitämään päiväkirjaa, sillä he ovat matkustelleet ja asuneetkin monissa maissa, joista jotkut ovat aika eksoottisia. Minua on harmittanut, että en itse ole pitänyt päiväkirjaa muuten kuin ajoittain.

Kirjoitan nykyään usein sekä julkisiin että yksityisiin blogeihini. Tulee merkittyä edes jotakin muistiin. Laitan kuvani talteen Flickriin. Tallennan kirjojeni versiotkin sähköpostiin, lähetän ne itselleni pitkinä tiedostoina ja poistan välillä tarpeettomat. Sisareni kirjoitti talteen pojaltaan tulleet tekstiviestitkin, sillä se oli joinakin aikoina heidän ensisijainen kommunikaatiovälineensä, kun he asuivat pitkiä aikoja toinen toisella puolen maapalloa.

Siivosin sähköpostiani ja poistin tarpeettomia viestejä. Eteen tuli mitä mielenkiintoisimpia viestejä. Vaikka yksityiset viestit voivat olla lyhyitä, viestiketjuista syntyy kokonaisia tarinoita. On keskustelua joidenkin tutkijoiden kanssa. On viestisarjoja, joissa keskustellaan maratoniin valmistautumisesta ja siitä toipumisesta, suunnitellaan matkaohjelmaa, annetaan hyviä ideoita retkiin, pohditaan sikainfluenssaa tai joitain eksoottisia sairauksia, joita turisti voi saada.

Aikaisemmin tallensin ja tulostin kaikki nettikeskusteluihin osallistumiset. Niitä on pari paksua kansiota laserilla tulostettuina. Onneksi tein niin, sillä esimerkiksi Kiiltomato poisti usean vuoden keskustelut. Joku tärkeä alustus jäi tallentamatta. Viimeksi katosi Vuodatuksen muutoksissa valokuvia, joita en ollut tallentanut muualle. Tallennan nytkin pitkät tai tärkeät kommenttini, sillä bloggaajat saattavat sulkea tai poistaa bloginsa.

Olen alkanut käydä läpi sähköpostiviestejäni ja tallentaa tärkeimmät. Mitä tapahtuisi, jos vaikkapa gmail katoaisi? Mikä on turvallisin tallennusmuoto kiveen hakkaamisen ja pergamentille kirjoittamisen lisäksi?

Kommentteja: lukutaito, luovuus, Internet, kommunikointi

Voiko puhelimessa syntyä itsenäisiä ajatuksia?

Kommentteja Kirstin blogiin

"Vanhat hyvät ajat oli niin hyviä, että edes tyhmiä ihmisiä ei ollut olemassa!" 

Ei todellakaan ollut.:) Ei ollut ehtoja, luokalleen jäämisiä, ei älykkyystestejä. Ei koulua, jossa ihminen määritellään tyhmäksi. Suomalaiset olivat 99,9 %:n verran viisaita, sillä melkein kaikki selvisivät rippikoulusta, saivat luvan mennä naimisiin ja jatkaa suomalaisten viisasta sukua. Kuului asiaan käyttäytyäkin viisaitten tavoin. Vain juopuneella ja pikkulapsilla oli lupa puhua sopimattomia.

Tositarina Kanadasta 1980-luvulta. Suomalaiset olivat niin viisaan maineessa sielläkin, että eräs pieni koulupoika kysyi minulta: Onko Suomessa ollenkaan tyhmiä ihmisiä?

Mutta muistettakoon, että ennen Savossakin jouduttiin silloin tällöin sanomaan: Ei miehessä oo mittään vikkoo muuta kuin käytöksessä.

kommentti

No hyvä, laajennetaan ajassa ja paikssa. 
Ei ihmisen tarvitse olla välttämättä lukutaitoinen ollakseen viisas ja taitava monilla aloilla. Lukutaito on aika uusi asia. Kaarle Suurikaan ei osannut lukea. 

Lukeminen ja kirjoittaminen olivat kammioissaan nyhjöttävien munkkien, sen ajan nörttien hommaa. Joku frelanceri istui jalat ristissä kadun kulmassa ja luki ja kirjoitti maksua vastaan kirjeitä. Tämä ammattikunta on edelleen olemassa esim. Intiassa.

Vanhan ajan suomalaisilla oli sydämen sivistystä.

Pakostakin minusta tuntuu, että Internet ei ole omaperäisten ajatusten kätilö.

kommentti

Kahvilakaan ei ole itsenäinen olento, mutta jostain syystä kahviloissa istuminen yksin tai ystävien seurassa on synnyttänyt paljon itsenäisiä ajatuksia. 

Kynä ja paperi, kirjoituskone ja puhelin ovat synnyttäneet paljon itsenäisiä ajatuksia. Jostain syystä niissä luontevammin syntyy aito yhteys luovuuteen.

Internet ja ihmissuhteet

Naamiot, originally uploaded by Anna Amnell.

Ystävyyttä vai puukonheittoja hymyilevien naamioiden takaa?

Facebook on ollut syynä 33%:issa avioeroista Englannissa. Näin kerrottiin viime vuoden tilastojen perusteella. Edellisenä vuonna se oli ollut syynä 'vain' vähän yli 20 prosenttiin avioeroista.
Voiko Internet vaikuttaa niin paljon ihmissuhteisiin?

Olen lukenut siitä, että nettikiusaaminen on aiheuttanut teini-ikäisten itsemurhia. Mutta miten Internet vaikuttaa meihin aikuisiin, kaikkiin, jotka käytämme sitä?

Olen ollut mukana jollain tavoin Internetissä jo vuodesta 2003. Olin järkyttynyt siitä, kuinka rajua tekstiä netissä liikkui alkuaikoina. Internet on siistiytynyt pakon edessä.

Alussahan vastustettiin ankarasti rekisteröimispakkoa ja vaatimusta nimellä kirjoittamisesta. Nyt niihin on totuttu. Alussa nimimerkin käyttö tuntui hauskalta leikiltä. Kirjoitin itsekin nimimerkillä Tiger ystävälliseen Rihmaston foorumiin, jossa keskusteltiin kirjallisuudesta. Oikea nimeni oli kyllä näkyvissä. Mutta alusta asti kirjoitin nimellä muihin kirjallisuuspalstoihin.

Blogit

Kun perustin blogin Blogisisko kesällä 2005, käytin alussa 'Blogisiskoa' nimimerkkinäkin, mutta huomasin, että on parasta käyttää nimeä. Suosittelen sitä käytäntöä kaikille, sillä laki suojelee nimeä paremmin tiukan paikan tullen kuin nimimerkkiä.( Blogisisko on nykyään rekisteröity tavaramerkki. Se on hyödyllinen suoja.)

Edelleen monissa blogeissa sekä bloggaaja että kommentoijat käyttävät nimimerkkiä tai kommentoivat anonyymeina. Usein he lienevät tuttuja keskenään Internetin ulkopuolellakin, sillä Internetissä voi valita seuransa vielä tarkemmin kuin Internetin ulkopuolella. Todellisuudessa Internetissä ollaan hyvin klikkiytyneitä. Unelma erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kohtaamissta netissä on jäänyt unelmaksi. Voi myös sanoa, että kenenkään aika ei riitä hyvin laajaan nettiseurusteluun.

Koenko Internetin muuttaneen minua itseäni? Ehdottomasti. Olin ennen Internettiin astumistani ja alkuaikoina paljon pehmeämpi, avoimempi ja luottavaisempi ihminen kuin nyt. Olen tullut varovaiseksi. Hyvin harvat ystävistäni ovat mukana Internetissä. Osa on Facebookissa työnsä vuoksi.  Minullekin Internet on sekä työ että harrastus. Facebook merkitsee minulle ennen kaikkea kommunikointia ulkomailla asuvien ja usein matkoilla olevien lähiomaisten kanssa. Kannattaa harkita tarkoin, mitä laittaa Facebookiin. Silloin se on ihan hauska ja hyödyllinen.

 Jos jonkun avioliitto on hajonnut Facebookin vuoksi, syynä ovat olleet joko omat varomattomat kirjoitukset tai sitten juorut. Nimettömät kirjeet  eli"poison pen letters" eivät ole uusi keksintö.

Nauttikaamme blogeista ja muista Internetin hyvistä puolista niin kauan, kuin meillä on siihen varaa. Pelkään nimittäin, että nämä ilmaispalvelut eivät kestä loputtomiin. Pitäisi nähtävästi laittaa omiin blogeihinkin mainoksia. Ei niistä itselle kerry kuin pennosia, mutta ehkä ne auttaisivat Bloggeria ja muita pitämään yllä ilmaisia blogeja mahdollisimman kauan näinä taloudellisesti tiukkinakin aikoina.

Kiitos, blogiystävät. Kierrän blogeissanne aina kun ehdin. Hyvää jatkoa kesälle!

Hiljaisuus uusi ylellisyys

Lokrum, Croatia 2010 894, originally uploaded by Anna Amnell.

Samaan aikaan kun niin monet lähettävät jatkuvasti tekstiviestejä ja keräävät enemmän ja enemmän internetyhteyksiä, alkaa osa meistä eristäytyä informaatiotulvasta.

Ainakin lomalla hakeudutaan paikkoihin, joissa ei ole nettiyhteyksiä. Lapsille halutaan tarjota elämyksiä luonnossa ja hiljaisuudessa.

 New York Times kirjoittaa tästä aiheesta Joy of Quiet
Pico Iyer:Joy of Quiet

Sananvapaus ja Internet

Kommentti Kemppisen blogiin: Lainsäädäntö on vanhentunutta. Internet tarvitsisi omat lakinsa. On oletettu, että se voi toimia ilman ylhäältä tulevia määräyksiä, mutta se on osoittautunut utopistiseksi ajatukseksi.

On ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää sananvapauttaan, keskustella ja väitellä, vaan turvautuvat herjaamiseen, nimittelyyn ja muuhun alkeelliseen kommunikointiin. Sellaista voi oppia sietämään, muutenhan voisi liikkua vain hyvin rajoitetulla alueella netissä. Monesti on vähän samanlainen tunne, kuin harppoisi keskiaikaisella kujalla, jonne on heitelty roskat ja tyhjennetty yöastiat. Sieltä voi kuitenkin löytää myös arvokkaita ja kiehtovia ajatuksia, jotka rikastuttavat elämää.

Aivan kaikkea ei voi suvaita. Silloin tarvitaan apua lainsäätäjiltä ja poliisilta. Yleensä tämä tosiasia tajutaan vasta sitten, kun "tuulee omaan otsaan".

Jonkinlainen kompromissi pitäisi saada, jotta säilytetään sananvapaus ja samalla edes alkeellinen kunnioitus toista ihmistä kohtaan riippumatta hänen rodustaan, uskonnostaan, kansallisuudestaan ja poliittisesta ajattelustaan.

Sunset Blvd

Aion tehdä aikamatkan, katsoa elokuvan Auringonlaskun katu (1950). Vanhan kirjoituskoneen kuva kertoo siitä, että elokuvassa tullaan näkemään myös takaumia aikaan, jolloin kirjoittamiseen käytettiin noita ihmeellisiä vanhan ajan kirjoituskoneita, vanhempia kuin kuvan kone. Hercule Poitrotin "Miss Lemon" on kertonut, että sellaisen vanhan kirjoituskoneen käyttö  vaatii näyttelijältä kärsivällisyyttä, on jopa hermoja raastavaa.

Tästä blogista on kehittymässä vähitellen todellinen päiväkirja, jopa muistikirja tai peräti korkkitaulu, johon pistän kaikkea kiinnostavaa. Tilanahtaus ja pölyallergia ovat aiheuttaneet sen, että käytän yhä enemmän Internettiä, en kuitenkaan yhtä paljon kuin tyttäreni, joka aikoo siirtyä kokonaan paperittomaan työhuoneeseen.

Copyrightin vuoksi osa materiaalistani on suljetuilla sivuilla. Kun kysyin pojaltani, miten voin suojata aineistoni, hän sanoi: Et mitenkään - loppujen lopuksi. Jos hackerit pääsevät New York Timesiin ja Pentagoniin, he pääsevät myös sinun tietokoneeseesi. Jotain olen kuitenkin tehnyt, hankkinut turvallisemman tietokoneen, suojannut blogini nimen/nimimerkkini ja pyrkinyt liikkumaan mahdollisimman turvallisesti netissä.

Kuvassa on oma "antiikkiesineeni", Ullanlinnan talon roskiksesta pelastamani vanha kirjoituskone. Siitä en luopunut muutossakaan. Olen katunut tarpeeksi sitä, että heitin eräässä muutossa pois punaisen pienen kirjoituskoneen, jolla kirjoitin ensimmäiset vuodet lehtijuttujani ja ensimmäistä kirjaani. Olin ostanut sen Torontosta Pelastusarmeijan kaupasta dollarilla. Kyllä minulla on sitä ikävä. Sitä paitsi se lienee jo aika arvokas.

En voinut olla kommentoimatta

Ragout du pêcheur basque, originally uploaded by Brin d'Acier.

Minäkin pistin lusikkani Kemppisen Eurooppa-keitokseen:

Kommentti:

Eu:lla on pahoja kasvukipuja, mutta se tuntuu ainoalta mahdollisuudelta Euroopalle nykymaailmassa. Jopa Euroopan yhdysvallat olisi hyvä ratkaisu.

Kun palasimme 80-luvun lopulla yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen Pohjois-Amerikasta Suomeen, tunsimme palaavamme nimenomaan Eurooppaan. Pelkkä Suomi tuntui edelleen liian suljetulta paikalta*, liian rasistiselta, liian jähmeältä, liian suomettuneelta. Suomi onkin siirtynyt yllättävän hitaasti länsimaiseen demokraattiseen avoimuuteen.

Siksi Internet tuntui vielä joitakin vuosia sitten todelliselta Utopialta, vapauden, veljeyden/sisaruuden ja tasa-arrvon paratiisilta. Mutta melko pian saattoi havaita, että ihmisluonto on sellainen, että vapaus muuttuu hetkessä väkivallaksi ja anarkiaksi.

Jotta vapaus toimisi, ihmiset täytyisi kasvattaa lapsesta asti vapauden hengessä, mutta opettaen, että toisia ei saa vahingoittaa, ketäään ei saa kiusata.

EU:n ja Internetin perimmäinen kriiisin syy on ihminen itse.

* Vrt. "Sulkeutunut kaupunki idän ja lännen välissä." Brittilehti: Helsinki on maailman paras paikka asua. HS /Kaupunki 11.6.2011. Hyvä sijainti, kauniit puistot, hieno katedraali (Tuomiokirkko), mutta liian vähän väkeä muualta maailmasta, sulkeutunut.

Blogisisko ® Anna Amnell Blogilistalla ja muualla netissä

Blogisisko ®
Päivitetty 1/2015

Blogisisko is a registered trademark 251938.
rekisterinumero 251938
sekä 'Blogisisko' että 'blogisisko'
Huom haku muuttunut!
Kirjoita kohtaan haku 'Blogisisko'/'blogisisko' tai 251938

http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku


Kirjailijatietoa netissä:
Anna Amnell (Suomen Nuorisokirjailijat, matrikkeli)
http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html

Anna Amnell - Google +

Facebook Anna Amnell (www.facebook.com/anna.amnell.finland)

Anna Amnell eli Blogisisko ® Blogilistalla
Yleisblogi Blogisisko ®  (Blogger 2005-) Kuvallinen päiväkirja. Kukat, puistot, patsaat, rakennukset. Helsinki. Suomalaisuus, siirtolaisuus, kansainvälisyys. Kirjallisuus ja kirjoittaminen.
Anna Amnellin blogit Bloggerissa löytyvät nopeasti Blogger -profiilista

Anna Amnell's historical novels for children and young people

Tarinoiden Helsinki /Anna Amnell (kirjaston sivut, Helsinkiä koskevat kirjat) LOPETETTU!

Helsingin Sanomat/Kaupunkikirjasto/Toronto/  Toronton kohdalla Aurora-sarja, niistä kolme nimellä Pirkko Pekkarinen.

Anna Amnell in Open Library

Kirjailijatietoa omissa blogeissa:
Kirjoituslipasto (Vuodatus) erittäin lyhyt infosivu kirjoistani.

Kotisivublogi  (Blogger) kotisivublogi, jossa on kirjailijatietoa, luettavissa myös lehtijuttujani.

Lucia Olavintytär  (Blogger)- tietoa kirjoista Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan. Keskiaika ja renessanssi, ruoka, pukuhistoria, linkkejä.

Aurora (Blogger) (Aurora-kirjat, 1900-luvun alun kulttuurihistoria, pukuhistoria)

Muut blogini:

Nojatuolipuutarhuri (kukat, puutarhat, puistot, hautausmaat Suomessa ja ulkomailla)
Broken Star, käsityöblogi (Vuodatus 2005- , toimi sitä ennen alussa Bloggerissa)
Narniassa (Vuodatus)  (C. S. Lewis, Narnia-kirjat, kirjoittaminen, Narnia-elokuvat. Blogin pohjana on Helsingin yliopistossa tehty pro gradu -tutkimukseni C. S. Lewisin Narnia-kirjoista) Velho ja leijona -elokuva.
Narnia-blogi (Blogger, yleistietoa ja uusimmat Narnia-elokuvat)
Syksyblogi  (Vuodatus, kausiblogi)
Nukketaloblogi Auroran talo (Blogger, omat nukkekodit - 1900-luvun alun talo ja 1500-luvun tornitalo- sekä kuvia leluista ja miniatyyriesineistä.
Kotikissat (Blogger)
(Alkuperäinen kissablogi Vuodatuksessa ei ole enää käytössä)

Valokuvat
valokuviani on Flickrissä, Bloggerissa olevassa Amnellphoto - valokuvablogissa sekä kaikissa blogeissani.

entinen tiedotusblogi
http://blogisisko.vuodatus.net

Ensimmäinen vuosi Facebookissa

Vuosi 2010 Facebookissa oli tällainen.

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.
Facebook-osoitteeni (uusi, päivitetty 8/2012)

Muuttaako Internet sittenkin aivomme?

Vuonna 2007  pidin Turun kirjamessuilla tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa lyhyen alustuksen puhumalla Internetin vaikutuksesta aivoihin.  Olin juuri lukenut uusinta tutkimusta lasten aivojen toiminnasta. Amerikkalainen tutkija Maryanne Wolf esitti väitteen, että Internet tulee muuttamaan ihmiskunnan aivoja.
Esitykseni herätti  vastustusta seminaarin osanottajisssa,  varsinkin nuorissa opiskelijoissa, joista monet vaikuttivat suorastaan tuohtuneilta varsinkin siitä, että yhdyin tutkijan väitteeseen: lapsen tulisi oppia lukemaan ensin kirjaa ja vasta sen jälkeen opetella käyttämään tietokonetta.

Tänään  kolme vuotta myöhemmin Helsigin Sanomien päätomittaja Reetta Meriläinen kirjoittaa samasta aiheesta selostamalla toisen amerikkalaisen,  Nicholas Carrin kirjaa "The Shallows - What the Internet is Doing to Our Brains," eli miten Internet vaikuttaa aivoihimme.

Kovaa tekstiä tulee varsinkin Carrin eräässä esseessään siteeraamalta kirjailija Richard Foremannilta. Meriläisen mukaan:
"Foreman on pohtinut, muuttuuko läntinen ihminen monimutkaisen ja vaativan tietokatedraalin rakentajasta pannukakkuihmiseksi. Pannukakkuihminen kerää valtavasti tietoa laajalta alueelta, mutta tieto on ohutta."

Meriläinen kirjoittaa lopuksi: "Olisihan melkoinen paradoksi, jos ihmiskunta älykojeittensa ja suunnattoman tietosaavinsa äärellä tyhmentyy."
 (Reetta Meriläinen: Katedraali vai pannukakku. HS/Kolumni/14.9.2010.)

Koska käytän itsekin paljon Internetiä, olin ilahtunut, kun luin jokin aika sitten  tutkimuksesta, jonka mukaan vanhempien ihmisten aivoille Internet on hyväksi. Tulee nopeutta, syvyyttä on elämänaikana toivottavasti jo tullut, varsinkin jos on  tottunut lukemaan.

 Kuka keksii perustaa blogin Pannukakkuihminen?

Lisää aiheesta Tietokone ja lapset, netti ja aivot

Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'aivot' ja lue muutakin samasta aiheesta.

Blogit ja maailmankatsomus

En puhu yleensä uskonnosta tai muista yksityisasioista ihmisten kanssa muutoin kuin erityistilanteissa. Tässä blogissa tilanne on toinen, ja siihen on vahva syy.

Maailmankatsomuksen alueella ollaan hienotunteisia normaalielämässä. Saman perheen jäsenillä tai läheisillä ystävillä voi olla täysin erilainen maailmankatsomus. Ei ole harvinaista, että eri uskontokuntiin kuuluvat solmivat avioliiton keskenään. Muita uskontoja kunnioitetaan yleensä kaikkien uskontojen harjoittajien kesken. Liikutaan herkällä alueella.

Minulle oli suuri yllätys, että Internetissä käydään sotaa uskontoja vastaan. Normaalielämässä sellaisia ihmisiä tapaa erittäin harvoin, koska heitähän on esimerkiksi Suomessa tilastojen mukaan hyvin vähän.

Pitäisikö uskontoa arvostavien olla Internetissä hiljaa, kun uskonnoista esitetään mitä oudoimpia väitteitä ja halutaan pakottaa kaikki elämään yhteiskunnassa vähemmistönä olevan ateistien joukon mielen mukaan ja edistämään heidän tavoitteitaan? Uskonnosta ei saisi puhua ollenkaan, mutta uskonnon pilkkaamista ja ateismin edistämistä suositaan. Aika outo tilanne.

Mitä muuta ihmisryhmää saa Suomessa pilkata niin paljon kuin meitä suvaitsevaisia ja maltillisia luterilaisia?

Iceflowers-kuva Kaliforniaan

Joulukortin kuva Flickrissä.

Window frost

Sain muutama kuukausi sitten Flickrin kautta kiinnostavan kirjeen. Eräs Kaliforniassa asuva henkilö pyysi lupaa saada käyttää erästä jääkukkakuvistani kuoronsa joulukonsertin mainonnassa. Tietenkin annoin luvan. Joitakin Kaivopuisto-kuviani on nettimatkaoppaassa, jota voi katsella kännykälläkin, ja kuva punakattoisesta Norssista on nähtävästi esillä erään aasialaisen yliopiston sivuilla. Olen kadottanut linkin. Harrastelijavalokuvaajalle kaikki tuollainen on hauskaa ja kannustavaa.

Flickrissä on suorastaan runsaudenpulaa ystävällisistä kontakteista. Jospa olisi enemmän aikaa. Jääkukan kautta tuli eräs aikaisemmin tuttu paikka lähelle. Jääkukat tulevat nimittäin taustaksi Claremontissa toimivan kuoron jouluohjelmaan. Sitä näytetään myös mainoksena paikallisissa elokuvateattereisssa. Claremont Choral on korkeatasoinen kuoro ja toimii kokonaan non-profit -periaatteella. Jääkukat ovat tuttu ilmiö konsertin käsiohjelman suunnittelijalle, joka on kotoisin Norjasta. Hänen lapsuudessaan Norjassa oli Jääkukkia ikkunoissa.

Claremont on pieni yliopistokaupunki Californiasssa Hollywoodin lähellä. Se on ollut minulle tuttu siitä syystä, että yksi vaihto-oppilasperheeni tyttäristä opiskeli Pomona Collegessa Claremontissa. Kaupungissa on vain vähän yli 37000 asukasta, ja sitä pidetään Yhdysvaltain viidenneksi parhaana asuinpaikkana, puiden ja tohtoreiden kaupunkina, "the City of Trees and PhDs".

Meillä jääkukkien aika on ohi. Kolminkertaiset ikkunat ovat aivan eri asia kuin entiset hatarat ikkunat.

Internet on hyväksi aikuisten aivoille

Hei Silver surfers ja muut aikuiset! Hyviä uutisia:

Kannattaa käyttää nettiä ja tulla kokeneeksi netin käyttäjäksi. Uusin tutkimus osoittaa, että Internet on hyväksi keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten aivoille. Se saattaa jopa ehkäistä iän tuomia fysiologisia muutoksia, jotka hidastavat aivojen toimintaa.

Aivan yksinkertainenkin tiedon etsiminen netistä piristää aikuisten aivoja. Se on monipuolista aivojen toimintaa. Vanhentuessa aivoissa tapahtuu muutoksia, kutistumista ja solujen aktiivisuuden alentumista, mikä voivat vaikuttaa aivojen toimintaan.

Ristisanatehtävien tekeminen, Scrabble, virkkaaminen (tämä artikkeli mainitsee vain kaksi ensimmäistä) ovat hyväksi aivoille, niin myös lukeminen. Nyt listaan voidaan lisätä netissä surffaaminen!

Tutkimuksessa verrattiin Internetin ja lukemisen vaikutusta aivoihin. Molemmat toiminnat tekivät aktiivisiksi ne aivojen alueet, jotka kontrolloivat kieltä, lukemista, muistia ja visuaalisia kykyjä.

Netin käytttäminen tuotti lisää aktiivisuutta alueilla, jotka kontrolloivat päätösten tekoa ja nimenomaan monikerroksista päättelyä - mutta vain kokeneissa netin käyttäjissä. Netissä lukemisessa on se ero, että siinä täytyy tehdä valintoja siitä, mitä klikkaa saadaakseen sopivaa informaatiota.
Harjoitus antaa taitoa Internetin käytössäkin.

Tämä kaikki osoittaa, että aivot ovat herkät ja voivat kehittyä ihmisen vanhentuessa. Ihminen voi mahdollisesti ehkäistä dementian tuloa harjoittamalla jatkuvasti henkisesti stimuloivia aktiviteetteja.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon ihmissuhteet, liikunta ja tasapainoinen ravinto.

(BBC, University of California Los Angeles, American Journal of Geriatric Psychiatry)

Lukeminen ja aivot. Tietokone ja aivot?

Suomen tietokirjailijoiden järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen".

Jo 1970-luvun lopussa luin eräästä oppimisen vallankumousta kuvaavasta kirjasta, että jopa kolmevuotiaat lapset voivat oppia kirjoittamaan runoja, jos heillä on käytettävissään tietokone. Tuohon aikaan tietokoneet olivat vasta tulossa yleiseen käyttöön. Muun muassa meidän perheeseen ostettiin ensimmäinen kotitietokone vuoden 1981 alussa eli pian sen jälkeen kun olimme muuttaneet Kanadaan. Tietokoneen hankkiminen kotiin oli aivan uusi asia ja mullisti meidänkin perheen elämää.

Idea tietokoneen hankkimiseen tuli tietenkin lapsiltamme, jotka olivat nähneet edellisenä kesänä Chicagon tiedekeskuksessa pyykinpesukoneen suuruisen tietokoneen. Sitten olikin sanomalehdessä mainos pienestä kotikoneesta. Ei muuta kuin laina pankista ja tietokone kotiin. Nuorimmasta lapsestamme kehittyi varsinainen asiantuntija, jota tultiin sikäläisen peruskoulun ala-asteella hakemaan kesken tunnin toiseen luokkaan, jos siellä oli ongelmia tietokoneessa. Sama poika opetti minutkin myöhemmin Suomeen palattuamme käyttämään tietokonetta, ja se vaikutti ratkaisevasti siihen, että minusta tuli vihdoinkin kirjailija.

Ihmelaite aiheutti heti alkuun myös ongelmia. Ensimmäinen koneemme hajosi melkein heti, sitä yritettiin korjata ja saimme lopulta uuden koneen, kun olin soittanut USA:han valmistajan pääkonttoriin PR-päällikölle. Torontolainen tietokonekauppias myönsi, että koneemme oli ollut "a real lemon" eli täysin viallinen. Tietokoneita on ilmestynyt toinen toisensa jälkeen kotiimme. On ollut ongelmia, toinen "real lemonkin". Tätä kirjoitan viikon vanhalla koneella, sillä edellisestä hajosi joitakin osia ja se täytyy viedä huoltoon.

Meidän lapsemme olivat jo koululaisia, kun tietokone ilmestyi meidän kotiimme. He olivat tottuneet siihen, että heille luettiin ääneen faktaa ja fiktiota ja he lukivat itsekin paljon. Mutta mikä on tietokoneen vaikutus aivan pienen lapsen aivoihin?

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia.

Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot. Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta.

Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä.

Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selosti minulle tätä asiaa eräs huomattava kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ja ihmettelin, mistä on oikein kyse. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?]

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.

Puhu lapsellesi, lue lapsellesi

Osa tekstistä kuuluu alustukseen, jonka pidin Turun kirjamessuilla syksyllä 2007.
Lue myös

http://blogisisko.blogspot.fi/2010/10/parnasso-aivot-ja-internet.html

Neulominen ja aivot

http://blogisisko.blogspot.fi/2007/03/miss-marple-ja-muut-lykkt-neulojat.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2015/07/aivot-kirja-tietokone-meditaatio.html

Maalainen, entinen opettaja, kirjoittaa blogissaan lapsista, lukemisesta ja tietokoneista.

Matka Liehun Helenestä Oksasen Puhdistukseen

"Oksasen Puhdistus on häikäisevä. Parasta Suomessa julkaistua kaunokirjallisuutta aikoihin", kirjoitti eräs nimimerkki Parnasson blogissa 5.4.2008. Kylläpä ilahduin. Nyt odotan kiinnostuksella, saako Sofi Oksanen ansionsa mukaisen arvostuksen myös virallisesti. Finlandia-palkinto Sofi Oksaselle!

Pakostakin tulee mieleen vuosi 2003, jolloin ilmestyi toinen suuri romaani, nimittäin Rakel Liehun "Helene", klassikko heti ilmestyessään. "Helene" ei päässyt edes Finlandia-listalle.

Kirjoitin eräällä suljetulla kirjallisella keskustelupalstalla: "Helenen puuttuminen Finlandia-listalta on unohtumaton vääryys.-- Jos listalta puuttuu niin kulttuurisesti merkittävä ja suuren lukuelämyksen tuottava teos kuin Liehun Helene, ei voi enää suhtautua vakavasti näihin raateihin."

Tuosta pettymyksestä suomalaiseen kirjalliseen maailmaan alkoi osallistumiseni Internet-keskusteluihin. En halunnut olla enää hiljaa. Olin ollut siihen asti kokonaan syrjässä kirjallisista piireistä.

Internet-keskusteluissa ilmenevä kirjallisten piirien äärivasemmistolaisuus yllätti yleisyydellään ja sitkeydellään. Ne pitivät vielä 2000-luvulla raivoisasti kiinni menneestä loistostaan. Olin luullut aikaisempia vastaavia tapauksia erillisiksi ilmiöiksi.

Vaikka maksan uskollisesti jäsenmaksuni moniin kirjallisiin järjestöihin, olen pysytellyt viime vuodet entistä kauempana kaikista kirjallisista piireistä. Ehkä tunnelma on alkanut muuttua niissäkin kuten on tapahtunut Internet-keskusteluissa. Ainakin Kiiltomato on aivan erilainen kuin noina aikoina. Parnasso on ilahduttanut monesti.

"Tänä vuonna Ruotsin lehdistössä on kiitetty vuolaasti Rakel Liehun Helene-romaanin intensiivistä sävyä, ja ruotsinnos on ollut ostetuimpien ja lainatuimpien teosten listoilla. " Opetusministeriö 2005
Yhteenveto kommeneteista, joita kirjoitin Puhdistuksesta Parnasson keskustelupalstalle heti luettuani kirjan ihan tuoreeltaan kuten Liehun Helenenkin.

(ostin kirjan 5.4. ja luin sen heti)

Lunta tuli!

Korkeavuorenkatu in November, originally uploaded by amnellanna.

Tänään on taas satanut jonkin verran lunta Helsingissä, ja maailma näytti heti kauniimmalta. Tämä kuva on tosin otettu jo 14.11, mutta näkymä oli tänä aamuna samanlainen.

Klikkaamalla kuvaa pääset lumikansiooni, johon ilmestyvät myöhemmin tämän päivänkin lumikuvat.

Olen nettievakkona, sillä Elisa ei toimi ainakaan meidän talossa. Kameran lisäjohto unohtui kotiin, joten en voi laittaa tämän päivän kuvia nettiin, kuten olin aikonut.

Netitön päivä on tietenkin työkseen kirjoittavalle yhtä hyvä kuin muutkin, jos ei parempikin.

Lukijan aivot

Miten minusta tuli lukija

Kun olin lapsi, minulla oli tapana kiivetä pikkukaupungin korttelissamme olevan kaksikerroksisen ulkorakennuksen katolle, sillä sieltä saattoi nähdä kauas, jopa rautatieasemalle, joka vei suureen maailmaan.

Samassa pihassa kuin me asuivat myös paikallisen sanomalehden toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Heillä oli huoneen ja keittiön asunto, toimittaja asui kammarissa ja sisar keittiössä. Heillä oli paljon kirjoja ja lehtiä, joita he säilyttivät ullakolla. Kun olin oppinut lukemaan koulussa, sain luvan lukea heidän ullakollaan.

Lukunopeuteni kasvoi huimaa vauhtia, kun aloin ahmia ensin lastenlehtiä ja sitten toimittajan arvostelijankappaleiksi saamia romaaneja. Kukaan ei ehtinyt vahtimaan mitä luin, joten saatoin lukea mitä hyvänsä. Lukemisesta ullakolla muodostui minulle Marcel Proustin sanoin "oma yksityinen pyhäkköni", pääsin maailmoihin, joihin en olisi päässyt muulla tavalla. Ne rikastuttivat sodanjälkeisen Suomen köyhyydessä ja ahtaudessa elävää tyttöä.

Lukemisen ihme

En ymmärtänyt silloin, että oli tapahtunut jotain aivan mullistavaa, jotain joka oli tosiasiassa luonnotonta, jotain johon minulla, ihmisellä ei ollut geneettistä valmiutta. Kenenkään ei ollut tarvinnut opettaa minua näkemään tai kuulemaan, mutta minut piti opettaa lukemaan, tulkitsemaan outoja kiemuroita paperilla. Aivoni oppivat tulkitsemaan ne sanoiksi, joita tuntemattomat ihmiset olivat kirjoittaneet. Opin rakastamaan lukemista. Kirjoista tuli ystäviä.

Ihmisen aivot eivät ole luotu lukemaan. Ihminen oppi ensin tallentamaan tietoa opettelemalla sen ulkoa niin kuin kalevalaiset esivanhempammekin tekivät. Mutta koska ihmisaivot ovat joustavat ja pystyvät luomaan yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välillä, oppi ihminen vähitellen kirjoittamaan ja lukemaan.

Olin oppinut kahdeksassa vuodessa oikeaksi lukijaksi, saman mikä oli kestänyt ihmiskunnan historiassa vuosituhansia ja muuttanut vähitellen ihmisten kulttuurin. Lukeminen muuttaa lukijan, hän on sitä mitä hän lukee, ainakin hänen aivonsa ovat.

Lukeminen muuttaa aivoja

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] (huom uusi linkki vuodelta 2008) aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia. Tämä kirja on aivan uusi ja olen lukenut vain Wolfin kirjoittamaan artikkelin eräästä englantilaisesta sanomalehdestä ja kymmeniä innostuneita kirja-arvosteluja.

Olen kuullut jo aikaisemmin sanottavan, että japanilaisilla ja amerikkalaisilla on erilaiset aivot, mutta en ole tiennyt miksi. Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot.

Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta. Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selitti kansainvälisesti arvostettu ja palkittu  kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ennen seminaaria. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.
Puhu lapsellesi, lue lapsellesi
Anna Amnellin puheenvuoro Turun kirjamessuilla 2007 Suomen Tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen")
Lue myös

 http://blogisisko.blogspot.fi/2010/10/parnasso-aivot-ja-internet.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2007/03/miss-marple-ja-muut-lykkt-neulojat.html

Scrabble-peliä aamutuimaan

Scrabble lienee maailman suosituin seurapeli. Jokin vuosi sitten näin sanomalehdessä valokuvan, jossa Judi Dench ja Maggie Smith pelasivat pienikokoista matka-Scrabblea jopa Hollywoodissa Oscar- juhlia odotellessaan uima-altaan reunalla froteekaavuissaan.

Meillä pelataan yleensä suomenkielistä Scrabble-peliä iltaisin. Sääntöjen mukaan Scrabblessä kelpaisivat Suomessa vain Nykysuomen sanakirjan sanat. Yleensä onkin niin, että sängyn päälle kertyy Scrabblen viereen erilaisia sanakirjoja. Pelaajat kehittelevät kuitenkin tästä pelistä omia versioitaan.

Olemme levittäneet tätä sanapeliä ystäväpiiriinkiin. Kun pelasin Scrabblea sisareni kanssa, hyväksyimme kaikki mahdolliset sanat, myös murteen, slangin ja tuotenimet. Emmekä laskeneet pisteitä.

Mieheni ja minä - savolaisia kun olemme - hyväksymme yleiskielen lisäksi myös "uusiosanat" eli keksityt sanat ja yhdyssanat, jotka olisivat loogisia. 'Pehmolumenajoyö' toi minulle paljon pisteitä muutama vuosi sitten.

Tänä aamuna jännäsin loppuun asti, saanko kasaan uuden sanan, josta tulisi paljon pisteitä. Sain pelin lopulla: 'nisälisä', joka voisi olla parempi sana kuin 'silikonit'. Sana 'nisälisäke' oli myös mielessä, sehän on jo nimenä eräälle aivojen osalle.
[mammillary body =corpus mamillare = nisälisäke-niminen osa aivoissa; mammillary=nisänmuotoinen ]

Yllä olevassa Wikipedian artikkelissa on linkki myös lyhyeen suomenkieliseen selostukseen.

Scrabble pitää aivot pirteinä.