Näytetään tekstit, joissa on tunniste venäläiset emigrantit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste venäläiset emigrantit. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, elokuuta 28, 2010

Vallankumouksen pakolaiset


Marina Wallmanin Kuja Otava 1997 (alkuteos 1983, Marja Itkonen Kailan suomennos 1997)  on lempeä kuvaus emigranttiperheen lapsen kokemuksista.

Tämä on kommentti:

Venäläiset emigrantit olivat vallankumouksen uhreja. He olivat kokeneet hirvittäviä, traumaattisia menetyksiä. Enemmän kuin omaisuuden menetys merkitsi omaisten ja ystävien, vallankumouksen viattomien uhrien kuolema. Esimerkiksi tuo "saastassa eläminen" on usein psykiatrinen ilmiö.

Miljoonat siviilihenkilöt, miehet, naiset ja lapset kuolivat murhattuina. Mitään kriisihoitoa ei ollut jälkeenjääneille. Venäjä ei pysty vielä pitkään aikaan myöntämään sitä kaiken kärsimyksen määrää, mitä vallankumous aiheutti.

Murhattujen ja nälkään kuolleiden siviilien määrä oli suunnaton. Katsokaa itse:

Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan uhrit  (vuosien 1917-1922 kuolleiden keskiarvo eri lähteistä on 8,8 -9 miljoonaa henkeä)

Päinvastoin kuin luullaan suuri osa vallankumousta paenneita oli työläisiä ja talonpoikia (esimerkiksi Ukrainasta paettiin Ranskaan ym maihin). Ruumiillista työtä tehneet pystyivät muita paremmin tekemään tehdastyötä ja muuta. He elivät omissa yhteisöissään ja kokivat myös itsensä onnettomiksi. Isänmaan menetys on aina kova juttu.

Ulkopuoliset leimasivat pitkään nuo pakolaiset joutilaaksi rikkaaksi yläluokaksi. Sitä oli vain pieni osa paenneista.

Suomessa syntyi pian viha näitä vallankumouksen uhreja kohtaan. Kaikki venäläiset laitettiin samaan nippuun. Ja viime vuosikymmenet heidät on leimattu joutilaaksi rikkaaksi yläluokaksi. Paljon on tässä asiassa käsittelemistä Suomessa.

Aivan viime aikoina on kyllä Suomessakin tehty tutkimuksia venäläisistä emigranteista, esim graduja.esim  Matti Melan pro Gradu Suklaan suojassa vertaa Fazerin tehtaan ja ranskalaisen tehtaan työntekijöitä.Unelmat pitivät näitä ihmisiä elossa ja antoivat toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Ne rohkaisivat kasvattamaan lapset ja kouluttamaan heidät. Venäläiset emigranttisivut ovat antaneet paljon Suomelle.

2. kommentti
Koulusurmien ja poliisimurhien aikaan lukuisat ihmiset ovat olleet Suomessa psyyykkisen tuen tarpeessa. Järjestetään avuksi psykologeja ja pappeja, pitkä terapia. Kerrotaan tuollainen tragedia miljoonalla. Millainen olisi tilanne Suomessa?

Venäjällä murhattiin vallankumouksen mellakoissa ja kylmän suunnitelmallisesti viiden vuoden aikana yhteensä melkein 9 miljoonaa ihmistä.

Vallankumouksesta paenneiden käytöstä ei voi mitata normaaliaikojen mittapuulla.

Pakolaiset halusivat pitää kiinni edes jostakin, muistoista, sukuhistoriasta, oppimistaan tavoista, kielestä, uskonnosta. Meistä mahdottomilta ja jopa järjettömiltä tuntuvat unelmat ja haaveet antoivat heille toivoa. He jaksoivat kasvattaa lapsiaan ja uskoa, että näille voisi tulla normaali elämä.

Oli myös poikkeusihmisiä, jotka putosivat kuin kissa tassuilleen tuolloinkin. Tai ainakin siltä näytti. 

Sitten oli niitä, joilla oli hyviä ystäviä, jotka auttoivat pahojen aikojen yli edes taloudellisesti. Hyvin paljon auttoi varmaankin se, että harjoitettiin musiikkia, oli orkesterit, kuorot, näytelmäseurueet. (Juuri tällaista kulttuurielämää oli myös keskitysleireillä.)

Suomessa oli jo sortovuosien vuoksi valmiina venäläisvihaa. Useimmat emigrantit hakeutuivatkin pois Suomesta maihin, joissa heihin suhtauduttiin myönteisemmin.

maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Unohtumaton Mikko Reppolt

Kun mieheni ja minä olimme opiskelijoita, kävimme monesti huutokauppakamarilla ihailemassa huonekaluja. Ostimme merimieskirstua muistuttavan suuren kirstun, jonka lahjoitimme jollekin tuttavalle Kanadaan muuttaessamme sekä Kusnetsovan teekannut, jotka ovat vanhemman pojan ja hänen vaimonsa lasivitriinissä kunniapaikalla. Ostimme myös viktoriaanistyylisen tumman monikerroksisen kerroshyllyn, joka suureksi harmiksemme vietiin opiskelija-asuntolan ullakkokomerostamme kesäloman aikana.

Haaveilimme, että hankkisimme vähitellen kauniita antiikkihuonekaluja kotiimme, mutta meidän tuloillamme antiikkihuonekalujen ostamisesta ei tullut mitään. Muistoja noista huutokauppakäynneistä kuitenkin jäi.

Erityisesti jäi mieleen Mikko Reppolt-niminen mies, joka tuntui olevan aina mukana huutokauppakamarilla. Hän oli hymyilevä, boheemisti tai oikeammin resuisesti pukeutunut mies, jonka kaikki näyttivät tuntevan.

Tänä aamuna näin lehdessä otsikon "Koko maailma huusi Mikko Reppoltin jäämistöä" (Pirkko Santajärvi: Emalihopeiden hinnat moninkertaistuivat Hagelstamilla. HS/Kulttuuri 26.5.2008) Eniten eli 34 000 euroa maksettiin suolakosta, jonka nuppi on tuolin muotoinen.

Antiikkikauppias "Reppoltin keräämät esineet on ostettu Suomessa venäläisiltä emgigranteilta 1900-luvun alkupuolella. Nyt ne kaikki palaavat Venäjälle tai länsimaissa asuville venäläisille", kertoo Santajärvi.

Minkä vallankumous hajotti, uudet varakkaat venäläiset kokoavat talteen.

Mikko ja Natalia (syntyjään Gusarova) Reppolt ja heidän tyttärensä Tamara (1939-2007) ovat nähtävissä näissä vanhoissa valokuvissa antiikkikehyksissä
(klikkaa kuvaa suuremmaksi).
Lisäys:
Pyydän lukijaa tutustumaan myös kommentteihin, joissa kerrotaan muistoja Reppoltista.