Orkideain aika

Tummat illat ja hehkuvat orkideat. Niin on hyvä odottaa syksyä. Sitä on jo ilmassa. Johtuuko se siitä, että koulut alkavat?
Syksy on ihana, sillä se tuoksuu sikalalle ja väriliiduille.

Rullalautaprinsessa

Pikkuprinsessa pyörillä !

Kuninkaita ja aatelisia TV:ssä ja tosielämässä

Tästä ei prinsessa parane. Pikkuprinsessa sambaparaatissa Helsingissä vuonna 2007.

Katsoimme juuri TV:stä ranskalaiselta kanavalta elokuvaa Madame de Pompadourista. Elokuva oli muutama vuosi sitten tehty. Ranskalaiset näyttävät rakastavan historiallisia elokuvia. Ainakin kanava 5 näyttää niitä usein.

Ihmiset käyttäytyvät niissä niin kuin sen aikakauden ihmiset ainakin, juonittelevat, potevat suuria omantunnontuskia, ripittäytyvät, sairastavat keuhkotautia. Nämä ranskalaiset TV-elokuvat ovat kunnianhimoisesti tehtyjä niin kuin englantilaisetkin historialliset elokuvat ja TV-sarjat. Sisustus ja vaatteet ovat hienoja.

Minun ranskani ei riitä katsomaan ranskalaisia elokuvia ilman ranskalaista alatekstiä( jossa sanotaan myös, mitä joku tekee, esimerkiksi "Hän yskii"). Toivon, että edistyisin niin paljon, että voisin lukea romaaneja. Olen lukenut joskus helpohkoja kirjoja. Ranskan opintoni ovat olleet hyvin satunnaisia ja katkelmallisia. Poikani kertoi katsoneensa saman elokuvan ja sanoi, että kieli oli vaikeahkoa. Se lohdutti hiukan. Ehkä minulla on toivoa.

Ranskalaisethan dubbaavat kaikki elokuvat ranskaksi (tai kahta erilaista versiota, toiset dubattuja). Kuuulostaa hassulta, kun Poirot ja Hastings ja muut englantilaiset puhuvat ranskaa. Toisaalta ranskalaisia elokuvia voi katsella venäläisellä alatekstillä varustettuina.

Kemppisen blogissa on aiheena Herrasväki. Sitähän on Englannissa, aatelisiakin. Kommenttini sinne:

Mitä olisi maailmankirjallisuus ilman Englantia! Se maa on kuin luotu kaunokirjallisuuteen, vastakohtia, joista saa valtavan gallerian henkilöitä. Tarvitsee ajatella vain Poirotia ja Marplea TV:ssä. Jos joku jaksaa vielä lukea romaaneja, niin sieltä niitä tyyppejä vasta löytyy. Ihmisluonto on sellainen, että se kaipaa myös prinsessoja ja kuningattaria, jos ei muualta niin tangomarkkinoilta ja missikilpailuista. Onko laatu sitten parempi?

Haukku lisää suosiota. Kommentti

Kulttuurifundamentalismia. Kommentti Iineksen blogin kirjoitukseen

En ole tiennyt aikaisemmin paljon mitään Päivi Räsäsestä. Kun media haukkuu häntä nyt koko ajan, se samalla mainostaa häntä. Tapahtuu sama ilmiö kuin perussuomalaisten kohdalla: mitä enemmän pilkataan, sitä enemmän suosio kasvaa. Ennustin niin tapahtuvan, ja niin kävi.

Joskus tuntuu siltä, että toimittajat ovat kaikki keskenkasvuisia, jotka tekevät ohjelmiaan niin kuin koulupojat entisajan teinijuhlissa.

Mielestäni Pirkko Saision lyhytelokuva Agricolasta Suuret suomalaiset -ohjelmaan oli loistava. Ajankuva oli täysin hallittu, hän osasi esittää sen ajan nuorten viattomuuden(kin), mihin harva nykyään pystyy varsinkaan Suomessa. Kokonaisuus oli kaunis. En tajua, miten hänen tasoisensa ihminen sortuu Räsäsen parodioimiseen. Mutta toisaalta hänellä lienee vahvat sympatiat ja antipatiat. Hän oli silmin nähden haljeta raivosta, kun Mannerheim valittiin suosituimmaksi suomalaiseksi.

Minä olen jo tässä vaiheessa täysin kyllästynyt Päivi Räsäsen pilkkaamisjuttuihin. Näimme äsken TV:ssä yhden pätkän "haastattelua", jossa toimittaja esitti idioottimaisia kysymyksiä ja filmi oli nopeutettu, jotta syntyisi naurettava tunnelma.

Vaikutus oli täysin päinvastainen. Toimittaja vaikutti typerykseltä, ja katsoja ihmetteli Räsäsen rauhallisuutta ja hyviä hermoja. Joku muu olisi jo polttanut proppunsa. Hän oli laittanut toimittajan siivoamaan pihaa kanssaan.:)