Bloggaaminen on kuin neulomista

Olen huomannut, että bloggaaminen muistuttaa monessa mielessä neulomista. Kummastakin tulee helposti addiktiivista. Kumpaakin voi tehdä samalla kun katsoo telkkaria tai juttelee jonkun toisen henkilön kanssa. Kummassakin voi tulla virheitä. Neuloessa voi pudota silmukka. Joskus sen huomaa vasta, kun on menossa jo pitkällä. Ei muuta kuin purkamaan. Blogatessa voi jäädä pois pilkku tai tulla lyöntivirheitä. Joku tärkeä asia saattaa tulla mieleen vasta muutaman tunnin kuluttua.

Terveisiä Anssin pomolle: On "autenttista", että blogeja korjataan. Blogit eivät ole kiveen hakattua kirjoitusta eivätkä edes sanomalehtiä. Ne ovat blogeja. Niillä voi tehdä mitä haluaa.

Mutta internetillä on norsun muisti. Se toistaa pilkkuvirheesi ja typerät lausuntosi vielä pitkänkin ajan kuluttua. Se nappaa tekstisi talteen milloin hyvänsä. Varo muutenkin internetin pitkää muistia. Siinä jos missä pätee vanha sanonta: minkä taakseen jättää, sen eestään löytää.

Helsinki on ollut aina kansainvälinen kaupunki

Kustaa Vaasa perusti Helsingin 1500-luvulla kilpailijaksi Tallinnalle. Hän halusi, että siitä tulisi nopeasti kansainvälinen kaupunki, johon muuttaisi varakkaita kauppiaita Hollannista ja Englannista. Jonkin verran heitä muuttikin, mutta suurin osa tuon pikkukylää muistuttavan kaupungin asukkaista oli väkipakolla muista kaupungeista siirrettyä väestöä.

Helsingissä puhuttiin jo silloin suomen ja ruotsin lisäksi ainakin saksaa, viroa ja venäjää, ehkä muitakin kieliä. Huonosta alusta huolimatta Helsinki kasvoi varsinkin kun se siirrettiin nykyiselle paikalleen. Se on ollut todellisuudessa koko ajan kansainvälinen kaupunki.

Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen esimies Kaius Niemi ilahdutti tänä aamuna kirjoituksellaan "Kaikuja menneisyydestä". (HS 24.10.2005 C/Näkökulma).

Näin kertoo Niemi 1900-luvun alun Helsingistä:

"Autonomian aikana Helsinki muuttui pikkukylästä erittäin kansainväliseksi kaupungiksi.

Aivan kuten Pietarissa, täälläkin kuuli puhuttavan monenlaisia kieliä. Oli baltteja, puolalaisia, saksalaisia...Venäjän sotaväen mukana Helsinkiin kulkeutui myös juutalaisia, tataareja ja romaneja. Ulkopuolelta tulleista kansallisuuksista venäläisväestö oli suurin ryhmä Helsingissä."

Niemi jatkaa: "Jälkeenpäin tarkasteltuna vielä 1980-luvulla täällä vallitsi hämmästyttävän sulkeutunut ilmapiiri.
Kansainvälistyminen jouduttiin aloittamaan alkeista--."

Sanoisin, että vielä 1990-luvulla oli samanlaista. Olen kuvannut nuortenkirjoissani 1900-luvun alkua ja tuntuu, että vasta nyt, 2000-luvulla, alan saada sijaa ajatuksilleni ja näkökulmalleni.

Vielä Kaius Niemi:
"Kansainvälistyminen on pitkä ja monimutkainen prosessi. Kehitys ei aina ole kitkatonta. Siksi kannattaa välillä vilkaista taakseen ja miettiä Helsingin menneisyyttä monikulttuurisena pääkaupunkina."

Kuopion ensilumi tuli eilen. Snow in Kuopio, not yet in Helsinki

Sisareni lähetti sähköpostiini todisteen siitä, miten paljon Kuopiossa on satanut lunta. My sister took this picture yesterday. She lives in the middle part of Finland.

Tervetuloa lukemaan uudistettua Blogisiskoa

Äitini sai kauan sitten minun ollessani vielä lapsi syntymäpäivälahjaksi sinisen ruukkuhortensian. Se toi tuulahduksen toisenlaisesta ihmeellisestä maailmasta, sillä siihen aikaan tuollaiset kalliit kukkakaupasta ostetut ruukkukukat olivat harvinaisia.

Tuosta päivästä lähtien hortensiat ovat olleet erikoisasemassa minun mielessäni.Olen saanut itsekin muutaman kerran lahjaksi hortensian. Useammin minulla on ollut isoja kimppuja kuivattuja, enimmäkseen antiikinvalkoisia ja myös hienostuneen vaaleanpunertavia syyshortensioita, sillä niitä kasvoi aikaisemmin suuria määriä mieheni työpaikan lähellä.

Jokin aika sitten vähää vaille valmis maisema-arkkitehti Mika Karjalainen, jonka blogia seuraan jatkuvasti, kirjoitti syyshortensioista ja selitti myös, miksi toiset niistä ovat vaaleanpunertavia toiset valkoisia.

Koska olen kirjailijana late bloomer, kaunokirjallisen kukintani myöhään aloittanut, katson, että hortensiat sopivat hyvin koristamaan blogiani. Tervetuloa.

Kamppailtuani koko päivän useiden blogipohjien kanssa päädyin tähän, samaan kuin Belle Epoque -blogissani. Se tuntuu avaralta. Olen jättänyt linkit kokonaan pois kahdesta syystä: seuraan suomalaisten kirjoittajien blogeja Blogilistalta koko ajan pitenevästä suosikkilistastani, ja muita linkkejä varten minulla on erityinen linkkimuistikirja (lopetettu), joka on kaikkien luettavissa. Lisäys: Nyt linkit tässä blogissa tai Vuodatuksessa olevassa  kirjoituslipastossa.

Lisäys myöhemmin samana päivä. Olen laittanut linkin luontoaiheisiin kirjoituksiini nettimuistikirjaani. Luontoaiheiset kirjoitukset. Suurin osa luettavissa.