Micro-history # 2. Myrskyä vesilasissa. Catbloggers and other bloggers are getting older in Finland, too.

Drawing: Matti Amnell

Kyllä sitä eletään rauhallisessa ja turvallisessa maassa ja hyvissä oloissa. Blogeissa keskustellaan kiihkeimmin siitä, millainen blogilistan pitäisi olla, miksi joku pääsi Hesarin juttuun eikä joku toinen, kuka poisti kenet listaltaan jne.

Uskon, että esimerkiksi minä pääsin Hesarin juttuun ihan siitä syystä, että edustan trendiä joka tulee lisääntymään Suomessakin: "tietynikäisiä" ihmisiä, jotka eivät tiedä tuontaivaallista tietotekniikasta, mutta joilla voi olla jotain sanottavaa. Näin on jo esimerkiksi USA:ssa. Edessä on loistava tulevaisuus, tädit - niin kuin jo nuorempiakin naisia täällä nimitellään - ja sedät.

Taisin olla myös ainoa, joka kertoi, että bloggaaminen on alussa vaikeaa varsinkin niille, joille internet on uusi asia. Pyysin antamaan neuvoja aloittelijoille. Suurin osa ihmisistä ei nimittäin tiedä blogeista yhtään mitään, vaikka käyttäisi työssään muuten internettiä.

Suomalaisisten bloggaajien enemmistö lienee vielä nuoria ihmisiä. On ymmärrettävää, että heidän bloginsa käsittelevät nuoria kiinnostavia asioita. Mutta Suomessa väestö ikääntyy huimaa vauhtia. Myös bloggaajissa tulee olemaan yhä enemmän sellaisia ihmisiä, joille ei löydy helposti luettavaa nykyiseltä luetuimpien listalta, vaikka sitä löytyy runsaasti, kun käy peremmälle.

Jos Blogilista.fi haluaa tulla kaikkien blogilistaksi, sen tulee palvella kaikkia lukijoita. Blogilistaa saattaa käydä kurkkimassa suuri joukko bloggaajia, jotka eivät ole vielä uskaltautuneet mukaan. Juuri näitä potentiaalisia listalaisia (myös bloggaajiksi aikovia) kannattaisi rohkaista mukaan myös "näyteikkunan" avulla.

Sen sijaan että haukumme toinen toisiamme, kannattaisi miettiä, miten voimme tehdä bloggaamisen ja blogimaailman mieluisaksi kokemukseksi mahdollisimman monelle suomalaiselle ja ulkosuomalaiselle.

Bloggaaminen on mukavaa!

[lisäys 2014. Käytin alussa kommenteissani nimimerkkiäni Blogisikso tai nimeä Pirkko, jota minusta käyttävät sukulaiset ja ystävät.]

Blogilista.fi, Bloggportalen, Britblogs, Blogs de France

Pinserissä pohditaan blogilistaa. Siinä onkin nykyään pohtimista, sillä suomalaisen blogimaailman voi sanoa olevan myllerryksissä.

Onko olemassa muuta mahdollisuutta kuin jakaa blogit useisiin pysyvämpiin ryhmiin? Jo blogien määrä alkaa olla niin suuri, että niitä on vaikea hallita muuten. Kannattaisi varmaankin katsoa, mitä muissa maissa on tehty. On varmaan katsottukin.

Suomi on mielestäni maantieteensä ja historiansa vuoksi kuitenkin erilainen kuin monet muut maat, traumaattisesti jakaantunut. Se kannattaa ottaa tällaisessa tilanteessa selviönä ja suhtautua asiaan käytännöllisesti.

Jako voi olla aivan luonnollinen ja vastata lukijoiden mielenkiintoa. Niinhän se on muuallakin elämässä: teemme valintoja. Ei kukaan lue nytkään kaikkia blogeja, ei edes ehtisi vaikka haluaisi tehdä niin.

Olen jo jonkin aikaa toivonut jonkinlaista selvempää ryhmittelyä ihan vain sen vuoksi, että löytäisin uusia blogeja. Viimeisimmät uudistukset ovat saaneet minut menemään suoraan suosikkilistalleni tai käyttämään linkkilistaani, jonka onneksi palautin jälleen paikalleen.

Pinserin keskustelussakin jotkut ovat hyvin ärsyyntyneitä siitä mahdollisuudesta, että eteen tulee sellainen luetuimpien lista, jossa on ylimpänä neule- tai Jeesus-blogi. Tyypillisenä kukkahattutätinä minä taas en ole erityisen ihastunut nuorten miesten tai naisten ekshibitionistisiin seksikuvauksiin tai alatyyliseen kielenkäyttöön.

Varmaankin blogit voisivat käyttää myös jonkinlaisia informoivia symboleja. Eihän tiukempi ryhmittely merkitse sitä, ettei voisi käydä lukemassa välillä muitakin kuin suosikkejaan ja laajentaa siten maailmankuvaansa.

Halloween-pilaa?

Saavatko muutkin outoja viestejä "Palvelimessa http://www.se ja se ei ole keskusteluja" "Palvelin ei ole kelvollinen keskustelupalvelin"?

Sellainen on tällä hetkellä tässä blogissa, samoin "kirjoituslipastossani", jossa on ollut jo kauan keskusteluille varattu osa varustettuna kauniilla "Welcome" kuvalla. Kukaan ei ole kommentoinut, vaikka se toimii - kokeilin äsken. Jopa linkkiblogissani on "Mikä on blogi"- kohdassa keskustelu.

Tällaisen täytyy olla häirintää, sillä eihän blogissa tarvitse olla keskustelua..)

Järkevää puhetta jopa Halloweenista

Netistä löytyy järkevää puhetta jopa Halloweenista - jälleen Pekka Nykäsen kautta. Löytyi pienen vaeltelun jälkeen englantilainen mielipide Halloweenista: Se on hauskaa, kun tietää, mitä tekee ja pitää leikin leikkinä:Of Goblins and Ghoulies. Englantilainen blogikirjoitus on tietenkin maanantailta, jolloin heillä oli Halloween. Käsittääkseni monet viettävät Suomessa Halloweenia vasta tänä viikonloppuna, sillä meidän pyhäinpäivämme on nykyään muista maista poiketen marraskuun ensimmäisenä lauantaina.

Kuinkahan paljon kirjoja katoaa kirjastoista?

Hanhensulka kirjoittaa uusimmassa lastussaan kirjailijan suosiosta ja kirjastokirjojen saatavuudesta. Mutta mistä kertoo kirjan katoaminen kirjastosta?

Onko kirjailijalle hyväksi vai pahaksi, jos hänen kirjojaan katoaa tavalla tai toisella kirjastosta? Entistä harvempi pääsee lukemaan sitä kirjaa. Se merkitsee lainauslukujen pienentymistä. Onko katoaminen suosion merkki vai mitä se on? Huonoa tuuria? Kenen kirjoja katoaa eniten Helsingin/ Turun jne kirjastoista? Onko tämä liian arkaluontoinen kysymys?

Vähän yli puoli vuotta uusimman kirjani ilmestymisestä huomasin, että sitä oli ilmoitettu ”kadonneeksi” viisi kappaletta pääkaupunkiseudun kirjastoihin siihen mennessä hankituista 25 kappaleesta.

Käytämme paljon kirjastoa, ja joskus meiltäkin on kadonnut joku kirja, jonka olemme sitten korvanneet. Tuo viisi 25:stä tuntui suurelta luvulta. Ystävällinen kirjastonhoitaja vastasi on-line-neuvonnassa, että valitettavasti tuollaista sattuu. Hänkin piti lukua suurena.

Pyynnöstäni kolme viidestä kirjastosta hankki uuden kirjan kadonneen tilalle. (Muutama kirjasto on hankkinut niitä myös sen ajan jälkeen.) Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon kirjoja katoaa kirjastoista?