Hanhensulka kirjoittaa uusimmassa lastussaan kirjailijan suosiosta ja kirjastokirjojen saatavuudesta. Mutta mistä kertoo kirjan katoaminen kirjastosta?
Onko kirjailijalle hyväksi vai pahaksi, jos hänen kirjojaan katoaa tavalla tai toisella kirjastosta? Entistä harvempi pääsee lukemaan sitä kirjaa. Se merkitsee lainauslukujen pienentymistä. Onko katoaminen suosion merkki vai mitä se on? Huonoa tuuria? Kenen kirjoja katoaa eniten Helsingin/ Turun jne kirjastoista? Onko tämä liian arkaluontoinen kysymys?
Vähän yli puoli vuotta uusimman kirjani ilmestymisestä huomasin, että sitä oli ilmoitettu ”kadonneeksi” viisi kappaletta pääkaupunkiseudun kirjastoihin siihen mennessä hankituista 25 kappaleesta.
Käytämme paljon kirjastoa, ja joskus meiltäkin on kadonnut joku kirja, jonka olemme sitten korvanneet. Tuo viisi 25:stä tuntui suurelta luvulta. Ystävällinen kirjastonhoitaja vastasi on-line-neuvonnassa, että valitettavasti tuollaista sattuu. Hänkin piti lukua suurena.
Pyynnöstäni kolme viidestä kirjastosta hankki uuden kirjan kadonneen tilalle. (Muutama kirjasto on hankkinut niitä myös sen ajan jälkeen.) Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon kirjoja katoaa kirjastoista?
Hei.
VastaaPoistaLinkeistä: sinun linkkisi näkyvät ihan oikeassa paikassa. Minun eivät...
Maria
www.marianmappi.blogspot.com
Sinun linkkisi näkyvät minulla ihan hyvin, vaikka minulla on Internet Explorer. Koko sivu on täydellinen ja kaunis.
VastaaPoistaSinun kannattaa kysyä neuvoa joltakin, jolla on vuodatus.
Sinulla on koko ajan hienoja kuvia ja ideoita. Käyn blogissasi usein "ostoksilla". Ks "kirjoituslipastoa" ja "Auroran ystäviä". Molemmissa on nostalgia "icon", jonka olen löytänyt Sinun blogisi kautta.
Pirkko
Kun aloitin filosofian opiskeluja Tampereella, eräs lehtori vihjaili jatkuvasti että juuri filosofian opiskelijat varastavat kirjoja innokkaasti. En tiedä oliko se yllytystä vai mitä.
VastaaPoistaJokin aika sitten oli samanlainen väite lakitieteen opiskelijoista.
VastaaPoistaMinulle on jäänyt mieleen sellainen Tiina Pystysen kertoma juttu, että silloin kun hän yritti löytää kustantajaa runokuvakirjalleen kustantaja oli kieltäytynyt kustantamasta vedoten siihen, ettei kirjaa kukaan osta, se vain varastetaan kirjastosta. Se oli siis kirja, joka halutaan omaksi, mutta siitä ei haluttaisi maksaa.
VastaaPoistaKirjailijassa useampien kirjojen katoaminen kirjastosta herättää ristiriitaisia tunteita. Etsimällä Googlella löytää erilaisia reaktioita maailmalta.
VastaaPoistaJos Suomeenkin tulee varsinainen kirjastokorvaus (nykyinen kirjastoapuraha on eri asia), siis korvaus, jonka suuruus riippuu lainauksien määrästä, kirjojen "katoaminen" on myös taloudellinen menetys.
Entisinä aikoina sanottiin, että oikeustieteen ja teologian opiskelijat vievät kirjoja eniten. Muistelen jonkun teologin tulleen vuosien päästä synnintuntoon ja palauttaneen viemänsä kirjan synnintuntoselostuksien kera.
VastaaPoistaJoskus olen lukenut Helsingin kaupunginkirjaston hävikkitietoja, jotia en tietenkään muista, mutta pahoja ne olivat.
Kansalliskirjaston käsikirjastossa vohkimissuosikkeja oli aateliskalenteri ja sanakirjat. Lukusalivarauksista katosivat herkästi mm. neuvostovastaiset kirjat (esim. Venäjän lihamylly). Sittemmin valvonta on koko lailla parantunu.
Googlekin kertoo ihmejuttuja.
VastaaPoistaKun valitin Prosperon blogissa, että Kyynärän mittainen tyttö oli kadoksissa, hän keksi siitä tapansa mukaan hyvän vitsin : "Sinun pitää kirjoittaa ensi kerralla isommasta tytöstä."