torstaina, kesäkuuta 14, 2007

Kökarin ruuhi





Aito Kökarekan (=ruuhi) ja muuta ahvenanmaalaista oli esillä sateisella Senaatintorilla. Mieheni ja minun mielestä oli hauskinta ottaa toisistamme kuvat 'ahvenanmaalainen puujalkainen merikarhu ja hänen morsiamensa'.

Pelimannimusiikki kuulosti ainakin minun korviini erilaiselta kuin meidän mannersuomalaisten pelimannimusiikki.

Koulukiusaaminen on osa suurta ongelmaryhmää



Kiusaamista on ollut aina. Sitä on sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Näiset syyllistyvät siihen yhtä hyvin kuin miehet. Se on alistamista, jopa äärimmäistä väkivaltaa ja kokonaisten kansojen tuhoamista.

Keskustellaan siitä, onko uhri syyllinen siihen, että häntä kiusataan. Suuri aihe, josta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Siitä tulee varmaankin pitkä keskustelu.

Oma kokemus koulukiusattuna olemisesta: Sain alakoululaisena koululta monot. Innoissani laskin koulun jäämäessä muiden kanssa. Ehkä pysyin seisaallaan liian kauan, sillä eräs varakkaammasta perheestä oleva poika huomautti: "Sinä et saa laskea koulunmäestä, kun olet saanut koulusta monot." En välittänyt mitään mokomasta huomautuksesta, vaan kiipesin mäelle entistä tarmokkaammin. Mutta koulukiusaamista se oli. Ei sitä ole mukavaa muistella. Siihen se kuitenkin loppui.

Tuon pojan asenne on kuitenkin hyvin tyypillinen. Ainakin Savossa sanoivat jotkut, että köyhän pitää olla nöyrä. Se oli niitä kansantyhmyyksiä, joita ei kannattanut oppia. Se oli pyrkimystä hallita ja alistaa toisia, käyttää valtaa.

Kiusattu syyllistetään helposti. Ei saa olla erilainen, ei huonompi eikä parempi kuin muut. Älä ole liian kaunis, tyylikäs, älä ole liian ruma, älä ole erilainen, häviä tapettiin. Kiusaamista on aina, sillä sen avulla yritetään hallita muita, pitää valta itsellään.

Viime aikoina on kehittynyt suorastaan uusi tutkimuksen laji, victimiology, jossa pohditaan, voiko kiusattu olla syyllinen, hakeutua väkivallan kohteeksi. Mainitaan Kennedyt ja jopa pankkivirkailijoiksi ryhtyneet. "Is the Victim Guilty?" Time-lehti.

Tietenkin aihe on laaja. Kaukana toisessa laidassa on halukas uhri numero yksi, Jumala, joka suostuu uhriksi. Se tuo asiaan uusia ulottuvuuksia ja syvyyttä.

Kiusattua ei saa syyllistää esimerkiksi työpaikkakiusaamisessa.

Euroopan unionin lakialoite syrjinnästä, uhrin syyllistämisestä ym

Monikulttuurisuutta - Ahvenanmaa



Minun oli aikomus mennä koululaisena eräänä kesänä Ahvenanmaalle lapsenvahdiksi ja ruotsia oppimaan, mutta sitten tuli jokin este. En taida tietää Ahvenanmaasta muuta kuin Johannes Salmisen, jonka kirjoituksia olen lukenut Hesarista ja jota olen kuullut Villa Kivessä. Hän kertoi olleensa koululaisena Savossa suomea oppimassa.

Ei ole tullut käytyä Ahvenanmaalla. Nyt on mahdollisuus harjoittaa monikulttuurisuutta tutustumalla Ahvenanmaahan, joka esittäytyy Helsingissä tulevana viikonloppuna.

Tunnenhan minä tietenkin myös Myrskyluodon Maijan. Kirjailija Anni Blomqvist oli vähemmän tunnettu kuin kirjansa.

TV-sarjaa on vain Ylen tallennemyynnissä. Miksi näin kallista!

tiistaina, kesäkuuta 12, 2007

Kesä ja taide kuuluvat yhteen


Sinebrychoff Museum, Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Historian elävöittämistä Valtion ulkomaisen taiteen museossa.

Naisten Salonki -näyttely esittelee naistaitelijoita, mm Elisabeth Vigee-Lebrunin, Marie Antoinetten hovimaalarin, jota esitti tämä nuori nainen historiallisessa asussaan Sinebrychoffin portailla.

Syksyllä järjestetään museossa myös kirjallisia iltoja, joissa esiintyvät Sirpa Kähkönen (29.8), Heli Laaksonen (5.9.) ja Anna Kortelainen (12.9.)


Hans Christian Andersen



Haaveiltiin sitä ennenkin kirjailijan urasta. Toiset onnistuivat, toiset eivät.
Kuva: Books, Reading and Writing Illustrations. Dover

Käytin vähän aikaa sitten keskustelussa Hans Christian Andersenia esimerkkinä kirjailijasta, joka ei tiedä itse, mikä hän on, missä hän on parhaimmillaan. Runoilijana itseään pitäneen mutta kirjallisuushistoriaan satusedäksi päätyneen Andersenin nuoruudesta kertoo tämän illan tanskalainen elokuva "Nuori Andersen" (2005. 12.6.2007. TV klo 21.)

HBL, josta luen tästä elokuvasta nimittää sitä sadunkertojan kärsimyksiksi. Nähtävästi tämä ei ole elokuva Andersenista vaan luovuudesta yleensäkin ja nimenomaan taistelusta tunteen ja järjen välillä, nuoren miehen mielen luovasta kaaoksesta.