Pilvet Helsingin yllä 2

DSC09235, originally uploaded by amnellanna.

1960-luku: opiskelijaäidin curriculum vitae

1960-luku oli minulle lähinnä lasten ja lastenkirjallisuuden aikaa.

Olin vain ensimmäisen lukukauden ja myöhemmin ensimmäisen vuoden naimisiinmenon jälkeen kokopäiväinen opiskelija. Muun ajan tätä vuosikymmentä olin vain sivutoiminen opiskelija - joko puolipäivätyössä, kokopäivätyössä tai perheenäiti. Alkuvuodet yritin elättää itseäni kaikenlaisilla hanttihommilla kuten koehenkilönä lattianlämmitystutkimuksessa, leivänlaskijana markkinatutkimuksessa, postissa lajittelijana ja Juhavan kynttilätehtaassa. Olin vuoden myyjättärenä Stockmannilla, mikä oli oikein mukava työ, mutta huomasin että siinä ei jäänyt lainkaan energiaa opiskeluun. Sitten sain puolipäivätyön Finnish British Societyn lastentarhassa ja pääsin luennoillekin.

Siihen aikaan tuossa lastentarhassa oli lähinnä ulkomaisten diplomaattien ja suomalaisten julkkisten ja varakkaiden perheiden lapsia. Englantilaiset arvostavat lapsia, olihan englantilaista ylhäisaatelistoa oleva prinsessa Dianakin ennen naimisiinmenoaan lastenhoitajana eräässä perheessä sekä työssä lastentarhassa. Virallisesti olin lastentarhanopettajaharjoittelija ja sain suurin piirtein nimellistä palkkaa. Se riitti kuitenkin vuokraan. Kotoa sain ruokapaketteja, ja poikaystävä, nykyinen mieheni, vei elokuviin.

Lastentarhanopettaja Doris Dunstone oli valloittava punatukkainen nainen, jolla oli yliopistokoulutus ja kokemusta opettamisesta monissa maissa. Hänellä on ollut ratkaiseva vaikutus siihen, miten kasvatin omat lapseni. Englantilaiset diplomaatit arvostivat lastensa hoitajia. Miss Dunstone oli diplomaattirouvien läheinen ystävä. Myös poikaystäväni ja minut kutsuttiin vieraiksi koteihin. Tapasin eräillä kutsuilla muiden muassa legendaarisen toimittajan Knud Möllerin. Poikaystäväni oli mukana lastentarhan juhlissa.

1960-luku oli kiinnostavaa aikaa maailmanhistoriassa, ja Suomi oli tärkeässä paikassa idän ja lännen välillä. Suomeeen lähetettiin huippuväkeä. He olivat älykkäitä ja hyvinkoulutettuja. Koin heidät hyvin mukavina ihmisinä. Monet suomalaisten lasten vanhemmista eivät edes tunteneet, jos tulivat vastaan kadulla. Myönteisiä poikkeuksiakin oli kuten Yleisradion pitkäaikainen kuuluuttaja kreivi Creutz ja Anttila, tavaratalon perustaja.

Kun menin naimisiin, jäin haikeana pois lastentarhatyöstä ja ryhdyin kokopäiväopiskelijaksi. Seuraavan talven aikana suoritin sekä sosiologian että estetiikan cum laudet ja valmistuin hum. kandiksi pari viikkoa ennen ensimmäisen lapseni syntymää. Lopputentissä oli mukana valmiiksi pakattu laukku, jonka voisi ottaa mukaan naistenklinikalle.

Opiskelusta tuli todellinen sivuhomma. Olin siirtynyt opiskelemaan englantia, sillä siten saisin varmaankin työtä maaseudulla, jonne luulimme muuttavamme mieheni valmistuttua. Englantilainen kaunokirjallisuus tuli tutuksi, sanoisin rakkaaksi. Englannin laitos oli lisäksi minun suojapaikkani 1960-luvun Suomen hulluudelta - meillä ei ollut edes radiota. Elimme omaa elämäämme.

Meillä oli kummallakin opinnot vielä kesken, yksi lapsi ja vähän rahaa. Päätin ottaa puolipäivätyön. Teini-ikäinen pikkusiskoni tuli innoissaan Helsinkiin lapsenvahdiksi kesän ajaksi. Ensimmäinen paikka tuntui täydelliseltä. Minun piti lukea suomalaiset lehdet ja tehdä niistä joka päivä raportti erään silloisen arabivaltion suurlähettiläälle, joka oli ystävällinen ja isällinen mies. Aikaisempi työntekijä, keski-ikäinen mies, piti paikkaa ihanteellisena sille, joka tarvitsi osa-aikatyötä.

Seksuaalista häirintää työpaikalla

Menin ensimmäisenä päivänä työhön suurin odotuksin. Olin pukeutunut asiallisesti mustaan hameeseen ja valkoiseen pitkähihaiseen paitahihapuseroon. Olin laittanut pitkät hiukseni kiinni niskasta mustalla nauharusetilla. Olisin voinut olla siistin sihteerin mainos.

Hyräillen luin päivän sanomalehtiä suuressa toimistohuoneessa. Sisään tulee miespuolinen lähetystövirkailija. Hän on hyvin pitkä ja komea mustatukkainen mies, jolla on leveä hymy. Ei kestä monta minuuttia, kun hän yrittää tehdä lähempää tuttavuutta minulle. Moitin häntä, mutta hän vain yltyy. Minulla on kädessäni pitkä puuviivotin ja alan mäiskiä häntä sillä. Sekös oli hänestä hauskaa. Juuri ja juuri pakenen hänen kynsistään suurlähettilään huoneeseen ja ilmoitan lähteväni heti pois.

Saan pian seuraavan työpaikan. Pääsen jälleen puolipäivätyöhön, sisustuskonsulentiksi PMK:n eli Puuvillatehtaiden Myyntikonttorin näyttelyhalliin lähelle yliopistoa. Se oli mukava työpaikka. Naispuolinen esimieheni oli samanikäinen muotisuunnittelija, ja työtoverit olivat opiskelijoita ja taiteilijoita. Näyttelyhallissa kävi koko ajan missejä ja muita valokuvamalleja, joita valittiin mainoskuviin.

Eräänä päivänä tulee suurlähettiläs vaimonsa kanssa näyttelyhalliin. Hän haluaa löytää sopivat verhot. Jälleentapaamisemme on sydämellinen. Näen, että rouvakin on kuullut välikohtauksesta. Mallikirjasta löytyy sopivaa kangasta, jota he voivat käydä ostamasta läheisestä tavaratalosta. Suurlähettiläs sanoo uskovansa, että tämä työ oli minulle sopivampi, ja olen samaa mieltä. Ymmärrän hyvin naisia, jotka kätkeytyvät kaapuihin. Toivottavasti heillä on myös raskas puuviivotin mukanaan.

Mieheni valmistui. Minusta tuli kotirouvaopiskelija. Synnytin kaksi lasta lisää, luin tentteihin ja kirjoitin gradua hiekkalaatikon reunalla ja illalla lasten nukkuessa. Mieheni oli jäniksenä ja suoritti samalla joukon approja: filosofiaa, sosiologiaa ja estetiikka. Hän ehtii suorittaa kirjallisuudesta pitemmänkin tutkinnon ennen kuin minä valmistuin filosofian maisteriksi englanti pääaineenani.

Vuosikymmen vaihtui. Sukulaisten järkytykseksi maisteri jäi kotiäidiksi. Kyllä me luettiin paljon kirjoja ja kuunneltiin musiikkia äänilevyiltä. Se oli hyvin onnellista aikaa.

Telenovella: Anastasia (Bednaja Nastja)

Kommentti Hallattaren blogissa:

Hyvät ihmiset, kertokaa mitä viimeisessä jaksossa tapahtui. En ollut kotona, kun se tuli.

Mieheni ja minä katsomme aika harvoin sarjoja, mutta Anastasia kiinnosti (ja nyt Tsaarin kuriiri). Pääsimme mukaan vasta muutama viiko sitten. Luimme samalla Staffan Skottin kirjaa "Romanovit".

Sieltä täältä ymmärsin myös jonkun lauseen vähäisten venäjän alkeisopintojeni perusteella. Vaatteet vaikuttivat välillä oudoilta, mutta kaipa ne perustuivat faktoihin.

Kiinnostava saippuaooppera, joka kuvasi myös tärkeitä historiallisia henkilöitä, "vapauttajatsaaria" Aleksanteria ja hänen isäänsä Nikolaita, jota Skottin mukaan mustamaalattiin neuvostoaikana oikein toden teolla.

Olisiko Venäjästä kehittynyt Englannin kaltainen monarkia, jos vapauttajatsaaria ei olisi murhattu?

Rauhalliseen kehitykseen oli mahdollisuus vielä 1900-luvun alussakin. Mm. Nabokovin isä kuului puolueeseen, joka pyrki siihen. Ukkinikin sanoi aina "bolshevikit pilasivat" (mm. hänen tuntemansa ihanan Pietarin).

Mutta se Anastasian loppu? Mitä tapahtui?

Sain viestin, jossa juoni selitettiin. Onnellinen loppu.

Huomaan, että tämä telenovella [Selvä alku ja loppu päinvastoin kuin saippuaoopperoissa, jotka jatkuvat loputtomiin.] Anastasia on suosittu kaikkialla maailmassa. Ehdin katsoa sitä vain muutamana päivänä. Kiinnostavaa yhteistyötä venäläisten ja amerikkalaisten välillä.

Kuvia Anastasiasta eli Anastasia -parasta.

Ja video viimeisestä jaksosta. Muitakin löytyy.
n
Nyt pitäisi mennä uudestaan venäjän alkeiskurssille. Edellisestä on jo yli kymmenen vuotta. Suurin piirtein kaikki on unohtunut.

Kommentit

Hallatar sanoi...
Hyvä jos selostuksesta oli jotain hyötyä. on kyllä totta etteivät nimet välttämättä kertoneet
mitä tapahtui, jos ei sarja ole kovin tuttu.

Minulla oli venäjä valinnaisaineena aikanaan yläasteella.
Minusta se kieli kuulostaa kauniilta.

9/06/2007 7:57 PM


Anna Amnell sanoi...
No, siksi muistit ne nimet niin hyvin.

P.S. Halusin otikkoon tuon oikean nimen, sillä pelkkä Anastasia sekaantuisi muihin Anastasioihin.

Etsin tietoa Persiasta

Date format: BCE vs. BC, in Finnish eaa [e, a, a] vs. eKr [e, K, r = ennen Kristusta=BC]
CE vs. AD, in Finnish jaa vs jKr



Persian vanhasta pääkaupungista ostettu liina

Rita kirjoittaa blogissaan Persiasta ja sen taiteesta. En tiedä Persian historiallisesta valtiosta ja sen kulttuurista muuta kuin sen, mitä opittiin koulussa. Minulla on kuitenkin kirpputorilta ostettu kaunis liina, jonka omistaja sanoi ostaneensa Persian vanhassa pääkaupungissa. Hän mainitsi kaupungin nimenkin, mutta se on unohtunut.

Hain Wikipediasta yleistietoa Persiasta. Erehdyin suomenkielisen Wikipedian sivuille, mutta siirryin sieltä englanninkieliseen. Tympäännyin jälleen suomenkieliseen Wikipediaan, jota tekevät "nuoret luonnontieteitä opiskelevat miehet" (Hesarin ilmaus) ja tyrkyttävät lukijalle omaa eaa ja jaa -maailmankuvaansa [Common Era usage], kun taas muiden maiden Wikipediat kirjoittavat länsimaista normaalikieltä, jossa käytetään ilmaisuja eKr. ja jKr. ja niitä vastaavia merkintöjä kullakin kielellä.

Suomi on hyvin outo maa tässä asiassa. Suomenkielinen Wikipedia on ainoa, joka käyttää ateistista ilmausta eaa. Kaikki muut kielet käyttävät eKr ja jKr -merkintöjä vastaavia muotoja.

Vantaan Lauri lehti kirjoittaa: "Taru Kolehmainen Kielitoimistosta kertoo, että eaa -lyhenne on keksitty 70-luvulla ja se liittyi nimenomaan uskonnon kieltämiseen."

Vantaan Lauri -lehden artikkelisssa mainitaan sama ilmiö, jota olen nähnyt myös suomenkielisissä TV-ohjelmissa: alkuperäisen tekstin englanninkielinen muoto noudattaa eKr ja jKr -merkintää (BC ja AD), mutta se suomennetaan ateistiseen muotoon.

Vertaa:

Persia suomalaisten eaa ja jaa -ihmisten Wikipediassa

Länsimaisten sivistysmaiden Wikipedia samasta aiheesta, englanniksi.
Voit tutustua myös muilla kielillä kirjoitettuihin Wikipedia-sivuihin Persiasta klikkaamalla kyseistä kieltä.

Niillä kielillä, joita ymmärrän löytyi vain normaalimerkintää eli eKr. ja jKr. vastaavaa.

Mikä Suomessa on vikana?

Englanninkielinen Wikipedia kertoo Anno Domini-artikkelissaan, että "toisinaan" käytetään BC ja AD -merkintöjen sijasta "uskonnollisesti neutraaleja" lyhenteitä BCE ja CE. Näin tekee tämän artikkelin mukaan mm kommunistinen Kiina.

Huomattakoon, että nämä englannin "uskonnollisesti neutraalit lyhenteet" BCE ja CE voidaan lukea myös "before Christian era" ja "Christian era". Niitä käytettiin alkujaan uskontojen välisissä dialogeissa.

Metrosoittaja

Metrosoittaja, originally uploaded by amnellanna.

Eilen oli metrossa musiikkia, kun tämä italialainen mies soitti meille matkustajille.

Pidän metroista kuten myös junista ja raitsikoista. Matkustin metrossa ensi kerran Pariisissa. Ihastuin Pariisin metron nopeuteen ja järjestelmällisyyteen. Kahdella Pariisin matkallamme metro kuten muukin Pariisi tuli lapsillemmekin aika tutuksi, niin tutuksi kuin se voi tulla turistille. Kun tyttäremme sitten sai Kanadasta stipendin ja lähti opiskelemaan Pariisiin, hän sanoi, että oli kuin olisi kotiinsa tullut.

Lontoon maanlainen tuntui melkeinpä vauhkolta Pariisin metron jälkeen. Kookas mies saa olla kumarassa kapeassa "putkessa".

New Yorkin maanlainen oli todellinen "käyttöesine", kulunut, rähjäinen ja täyteen piirrelty ja kirjoitettu - näin kuitenkin vasta silloin, kun matkustin siinä aikuisena.

Toronton Metro oli kuten kaikki muukin Torontossa, kiltti ja siisti. Valitsimme asuntomme metropysäkin läheltä. Sieltä pääsivät lapset kouluihin ja yliopistoon ja minä kaupungille. Auto oli mieheni käytössä koko ajan, sillä hän joutui liikkumaan sielläkin minne metro ei vienyt. Torontossa oli kuitenkin harvinaisen hyvä julkinen liikenne, ei kuitenkaan niin hyvä kuin Euroopassa.

Kun palasimme Suomeen Kanadan vuosien jälkeen, Helsinkiin oli tullut metro. Se tuli tutuksi, sillä asuimme ensimmäisen vuoden Myllypurossa metsän reunassa. Nyt eräs sukulaiseni on muuttanut Helsinkiin. Metro tulee taas tutuksi.