Sattumalta menin Blogilistalta blogiin, jossa kirjoitettiin itsenäisyydestä mm:
"Oudointa suomalaisessa itsenäisyysjuhlinnassa on sen liittäminen sodan ihannointiin sun muuhun militarismiin.."
Mielestäni Suomi ei ole ollenkaan militaristinen maa. Muualla vasta mahtavia paraateja on. Kirjoitin kommentin:
1. kommmenttini:
Suosittelen tutustumaan Ranskan kansallispäivän paraatiin joko paikan päällä Pariisissa heinäkuun 14.päivänä tai vaikkapa tämän Hesarin artikkelin kautta.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Suomalaissotilaat+osallistuivat+Ranskan+paraatiin+Pariisissa/1135228703349
2.kommenttini:
Blogisisko/Anna Amnell Says:
9. joulukuuta 2007 kello 23.37
Näyttäisi siltä, että vastustat ”militarismia” Suomessa, mutta et EU:ssa [lisäys:tai Ranskassa], jota tuokin Pariisissa pidetty loistelias paraati edusti. Millä tavalla Suomen puolustus on vähäarvoisempaa kuin koko EU:n puolustus?
Yleinen asevelvollisuus alkoi Ranskan vallankumouksesta ja levisi vähitellen muihinkin maihin. Wikipedian mukaan on hyvin monia maita, joissa on edelleen yleinen asevelvollisuus.
Wikipedian luettelosta näyttää puuttuvan Kuuba, jossa jokainen 18-vuotta täyttänyt joutuu olemaan sotaväessä 24 kk, opiskelijat 12 kk. Vielä jokin aika sitten asevelvollisuuden pituus oli siellä 36 kk.
Monet maat ovat siirtyneet vapaaehtoiseen palkka-armeijaan. Samahan se, miten kukin valtio puolustuksensa hoitaa. Mutta riittävätkö pienen Suomen varat palkka-armeijaan?
3.kommenttini:
Blogisisko/Anna Amnell Says:
11. joulukuuta 2007 kello 0.04
Niin varmaankin. Maantieteellinen asemahan siihen vaikuttaa. Kuinkahan monta sotaa onkaan Suomi joutunut käymään tahtomattaan?
Olisi tietysti kivaa asua jossain mukavassa turvallisessa paikassa maailmaa, mikäli sellaista enää on. Kukapa sotaväessä olosta ja sodasta pitää!
Mutta eikö Sveitsikin ole aseistettu ”viimeistä miestä myöten” -jokaisella ase kotona (Onko vielä näin?) - mutta jostain syystä sitä ei kutsuta militaristiseksi. Kutsutaanko Kuubaakaan Suomessa militaristiseksi? Minusta militarismi on klisee, jota käytetään Suomessa vain joistakin maista.
Vasta sitten suomalaiset voivat tuntea jonkinlaista turvallisuudentunnetta, kun Suomi kuuluu Natoon.
Jarkko Says:
11. joulukuuta 2007 kello 12.43
Hohhoijaa. Kuinva voikaan ihminen juuttua maailmankuvaan (ja uhkakuviin), jotka juontuvat vuosisatojen takaa ja joilla ei ole mitään tekemistä nykypäivän oikeiden ongelmien kanssa.--Huhuu Blogisisko, kannattaisi päivittää maailmankuvansa 2000-luvulle.
Blogisisko/Anna Amnell Says: Kommenttisi on arvioitavana.
11. joulukuuta 2007 kello 13.20
Samat sanat. Mitkä Euroopan maat kuuluvat Natoon? Eivätkö ne muka elä tällä vuosituhannella? Päivitä Nato-tietosi.:)
Hyvää joulua!
Viimeisimmät kommentit jääneevät hyväksymättä, sillä bloginpitäjä näyttää lähteneen matkalle uusimman kirjoituksensa mukaan.
Lisäys:
"Niinpä Sveitsillä on yhä reserveineen noin 350.000 miehen asevoimat, joilla on aseet ja varusteet kotonaan.." Reserviläinen-lehti.
My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007
tiistaina, joulukuuta 11, 2007
Kroatilainen raitiotievaunu
Kroatialainen raitiovaunu sisältä. Olimme matkustaneet vahingossa kauas lähiöön, ja päätepysäkillä raitiovaunu oli tyhjä.
Kroatialaisia raitiotievaunuja kokeillaan Helsingissä joulun jälkeen muutaman kuukauden ajan linjoilla 6 ja 8, kertoo Hufvudstadsbladet tänään. 1970-luvun raitsikat korvataan Helsingissä viimeistään vuonna 2011 uusilla vaunuilla.
Käytimme Zagrebissa lokakuussa kaksi viikkoa näitä raitsikoita. Ne ovat samanlaisia kapeita putkuloita kuin Lontoon maanalaisen vaunut. Ainakin siltä ne tuntuivat. Istuimia oli vain yksi rivi kummallakin reunalla, joten suurin osa matkustajista joutui seisomaan.
Ikkunat olivat isoja, ja raitsikoiden ilme muutenkin iloinen ja valoisa.
Nämä raitsikat olivat värikkäitä, ja niissä oli hauskoja mainoksia. Se oli niissä parasta, mutta juuri raitsikoiden väriä ja ulkomuotoa muutetaan.
Ne olivat matalalattiaraitsikoita.
"Street cars are a Zagreb personality. Without those trams it would not be Zagreb."
Steve Renko, Ohio
Kroatialainen raitiovaunu koekäyttöön
Raitiovaunujen kulta-aika Helsingissä
Kroatialaiset raitiotievaunut
Kroatialaisia raitiotievaunuja kokeillaan Helsingissä joulun jälkeen muutaman kuukauden ajan linjoilla 6 ja 8, kertoo Hufvudstadsbladet tänään. 1970-luvun raitsikat korvataan Helsingissä viimeistään vuonna 2011 uusilla vaunuilla.
Käytimme Zagrebissa lokakuussa kaksi viikkoa näitä raitsikoita. Ne ovat samanlaisia kapeita putkuloita kuin Lontoon maanalaisen vaunut. Ainakin siltä ne tuntuivat. Istuimia oli vain yksi rivi kummallakin reunalla, joten suurin osa matkustajista joutui seisomaan.
Ikkunat olivat isoja, ja raitsikoiden ilme muutenkin iloinen ja valoisa.
Nämä raitsikat olivat värikkäitä, ja niissä oli hauskoja mainoksia. Se oli niissä parasta, mutta juuri raitsikoiden väriä ja ulkomuotoa muutetaan.
"Street cars are a Zagreb personality. Without those trams it would not be Zagreb."Steve Renko, Ohio
Muistoja lapsuudesta
1. Kampa - Minulla oli lyhyet hiukset, ja niitä oli helppo kammata.2. Lintu - Olin kesälomalla mummolassa ja olin saanut kiinni variksen ja laittanut sen latoon. Aioin viedä sen kaupunkiin ja opettaa sen istumaan olallani ja ehkä jopa puhumaan. Mutta mummo päästi sen pois ladosta ja sanoi, ettei luontokappaleita saanut rääkätä. Mummo oli feministi ennen feminismiä ja vihreä ennen vihreitä.
3. Meri - Olin näkevinäni meren ja vuoria pilvissä. Olin saanut kirjoista aavistuksen siitä, millainen meri oli.
4. Kitara - Äitini suku on ollut hyvin musikaalista (mm. Emmy ja Aino Ackte). Teini-ikäiset tätini ja setäni soittivat melkein mitä hyvänsä korvakuulolta sahalla, hanurilla, mandoliinilla ja kitaralla. Ukki oli viulupelimanni, ja tätini kertoi, että ukki opetti hänet soittamaan kitaraa, jota tätini soittaa vieläkin. Minua pidettiin epämusikaalisena kuten isääni ja hämmästyin kovasti, kun minulle tehtiin vaihto-oppilasvuonna Amerikassa musiikkitesti ja todettiin hyvin musikaaliseksi?
5. Kello - Sain kansakouluaikana sanomalehteen runon kelloista, joiden ääni kuuluu metsässä: " Vanhat kauniit kellot keskellä metsän soivat--". Pidin jo silloin adjektiiveista.6. Oksentaminen - Ei yhtään muistikuvaa. Olin lapsena aina terve. Mutta pikkusiskoni oksensi, kun eräs sukulainen pakotti hänet syömään hernekeittoa ja piti häntä kiinni nenästä!
7. Mummo - ks. kohta 2.
8. Kirja - Elävimmät muistoni ovat siltä vuodelta, jolloin täytin kolme vuotta. Ensimmäinen oma kirjani oli aapinen, jonka sain sinä kesänä kummisedältäni. Unohdin aapisen ulos, se kastui ja meni pilalle.
9. Pipo - Vain pojilla oli pipot.
10. Matematiikka - Kansakoulussa opettaja antoi meidän opetella laskentoa pitkillä värikkäillä leikkitulitikuilla. Mistähän ihmeestä hän oli sellaiset saanut?
11. Metsä - Ihmeellisintä oli usva metsän reunassa ja sienien poimiminen kuusten pitkien ja tuuheiden oksien alta, jossa oli kasoittain havunneuloja.
12. Ukkonen - Olin kuullut puhuttavan pallosalamasta ja odotin aina ukkosella, tulisiko sellainen sisälle.
13. Hiukset - minulla oli vaaleat hiukset, jotka olivat kiharat siihen asti, kun muutin kaupunkiin ja menin kouluun.14. Siskot. Toinen sisareni oli lapsena aina sairaana, sillä hän oli syntynyt hyvin pienenä keskosena. Häntä ei saanut koskeakaan. Pikkusisko oli taas minulle kuin elävä nukke, kaunis sinisilmäinen kiharapää, jonka otin mukaani joka paikkaan.
15. Ikkuna. Varhaisin lapsuudenmuistoni on, että olen ikkunan ääressä ja näen, kuinka tulva on noussut talon rappusten eteen ja joku tulee veneellä taloon.
16. Kalenteri - Almanakka oli melkein yhtä pyhä kuin Raamattu. Sitä pidettiin ylähyllyllä lasten ulottumattomissa.
17. Puuro - Pidin vain naurispuurosta.
18. Nenäliina - Puhdas silitetty kangasnenäliina piti laittaa aina kouluun lähtiessä esiliinan taskuun. Kerran nenäliina jäi kotiin. Ja tietenkin minulle tuli nuha piirustustunnilla, jota piti ankara miesopettaja. Hän oli vihainen, kun niiskutin. Onneksi hän opetti vain yhden tunnin viikossa. Oma opettajani oli ystävällinen iäkäs nainen.19. Parsimissieni: Jostain syystä käsityönopettaja määräsi luokkatoverini Sirkka Kurki-Suonion parsimaan villasukkaa käsityötunnilla. Oliko hän tehnyt jo käsityönsä valmiiksi vai unohtanut sen kotiin? Muistan kuinka Sirkka piti harmaata raidallista nilkkasukkaansa kädessään ja parsi sitä verkkaan.
20. Kynsilakka - Menin tyttölyseoon. Siellä ei saanut käyttää kynsilakkaa.
Alimmassa kuvassa on Sirkka Kurki-Suonio, muissa Pirkko Anna Amnell
Lue myös Luokkatoverin muistolle (2018)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)