Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
tiistaina, marraskuuta 16, 2010
YLE levittää eaa ja jaa - käytäntöä
eaa vai jaa?
Vrt. kuva: ajan merkitseminen berliiniläisessä valtionmuseossa (eKr. = v.Chr)
Mutta YLE tekee veronmaksajain rahoilla propgandaa eaa ja jaa -käytännön levittämiseksi.
Katsoin äsken YLEn Teemasta ohjelmaa Teutoburgin taistelu.
Saksankielisissä ja englanninkielisissä selostuksissa tästä ohjelmasta käytetään yleisiä eurooppalaisia ajanmerkintöjä v.Chr, nach Christus, AD eli eKr., jälkeen Kristuksen, mutta näin kertoo YLE: "Vuonna 9 jaa".
Kaikki vuosiluvut kerrottiin tässä ohjelmassa 1970-luvulla "muotiin" tulleilla kommunistimaiden suosimalla sanonnalla "ennen ajanlaskua". En kuullut koko ohjelmaa, joten en voi sanoa, miten käännettiin haastateltujen puheenvuorot. Useinhan käytäntö YLEssä on suomentaa vieraskieliset v.Chr, BC, Ad 70-lukulaisilla lyhenteillä.
"Ennen ajanlaskua" on naurettava ilmaisu, sillä ajanlaskua on ollut jo tuhansia vuosia ja kullakin ajanlaskulla on oma merkintänsä, joka erottaa sen muista. Meidän käyttämämme ajanlasku on "ennen Kristusta", "jälkeen Kristusta" riippumatta siitä, minä vuonna Jeesuksen lasketaan syntyneen.
Vrt
"Kampf um Germanien" (ohjelman sivut): "Im September des Jahres neun nach Christus"
Spiegel englanniksi:
In September 9 AD, Germanic tribesmen slaughtered three Roman legions in a battle.."
ja näin Näin YLE:
"Vuonna 9 jaa --"
Tätä jaa, jaa propagandaa YLE tekee veronmaksajain rahoilla.
maanantaina, marraskuuta 15, 2010
Rauhallinen hetki
Residenssin itähuone aamulla.
Aurora-blogissani on kuvia 1800-luvun ja 1900-luvun museoista ja taloista.
Aurora-blogissani on kuvia 1800-luvun ja 1900-luvun museoista ja taloista.
sunnuntai, marraskuuta 14, 2010
Berliini ja Wittenberg 2010
Puut, teknologia, historia ja ihmiset, jotka uskaltavat käsitellä menneisyyttään. Berliini ravistelee siellä kävijää. Saksalaisia kunnioittaa, sillä he puhuvat suoraan ja avoimesti häpeällisestä menneisyydestään.
Museoissa ja taidegallerioissa on suunnattomia aarteita. Niitä katsellessaan suorastaan nääntyy, aika ja voimat eivät riitä. Kaikki on suurta, samalla rikkoutunutta. Lähihistorian tragiikka ja historian loisto, valta ja nöyrryytys ovat Berliinissä rinnakkain, samoin tyylikkyys, sivistys ja toisen ihmisen tuhoaminen. Ihmettelee, miten saksalaiset kestävät kaiken tuon. Ehkä saksalaiset ovat lujaa väkeä, siksi he kestävät. He ovat toista maata kuin skandinaavit. Tarvitsee katsoa vaikka sitä, miten paljon he syövät.:) He ovat vahvempia kuin me. Ja mikä luovuus.
Entisen Itä-Saksan alue on edelleen yllättävän surkeassa kunnossa. Näimme Wittenbergiin mennessä ankeaa maaseutua, ajan pysähtymistä ja keskellä Berliiniä laajan lietemaan ja sen reunalla surkeita synkkiä "siirtolapuutarhamökkejä".
Miten paljon ovatkaan itä-saksalaiset saaneet kärsiä. Hävetti kauheasti olla suomalainen, kun Suomessa on edelleen vallassa ihmisiä, jotka ihailivat tuota kommunistivaltiota, joka piti kansalaisiaan vankeina muurin ja piikkilangan takana. DDR:ää pidettiin Suomessa mallimaana, esikuvana koulun ja yliopiston uudistamiseen.
Monesti tuli mieleeni Saksassa myös se, että eräs esi-isäni lähti keskiajalla keihäineen tai kauppatavaroineen nykyisen Suomen maille. Mietin, millainen ihminen hän mahtoi olla. Oliko hän sellainen kuin se komea ja ruskettunut kaksimetrinen mies, jonka näin ulkoiluasussa, reppu selässä vaellussaappat jalassa metrossa vai sellainen kuin se pieni mies, joka luki koko ajan kirjaa metromatkan ajan?
Kuvissa mm Berliinin residenssi, Cranachin talon kaiteen varjo ja Cranachin toisen talon piha, Potsdamer Platzin moderneja taloja, Viktorian ajan katulamppu ja suuri Pegasos-patsas Gendarmen-aukion talon katolla.
Museoissa ja taidegallerioissa on suunnattomia aarteita. Niitä katsellessaan suorastaan nääntyy, aika ja voimat eivät riitä. Kaikki on suurta, samalla rikkoutunutta. Lähihistorian tragiikka ja historian loisto, valta ja nöyrryytys ovat Berliinissä rinnakkain, samoin tyylikkyys, sivistys ja toisen ihmisen tuhoaminen. Ihmettelee, miten saksalaiset kestävät kaiken tuon. Ehkä saksalaiset ovat lujaa väkeä, siksi he kestävät. He ovat toista maata kuin skandinaavit. Tarvitsee katsoa vaikka sitä, miten paljon he syövät.:) He ovat vahvempia kuin me. Ja mikä luovuus.
Entisen Itä-Saksan alue on edelleen yllättävän surkeassa kunnossa. Näimme Wittenbergiin mennessä ankeaa maaseutua, ajan pysähtymistä ja keskellä Berliiniä laajan lietemaan ja sen reunalla surkeita synkkiä "siirtolapuutarhamökkejä".
Miten paljon ovatkaan itä-saksalaiset saaneet kärsiä. Hävetti kauheasti olla suomalainen, kun Suomessa on edelleen vallassa ihmisiä, jotka ihailivat tuota kommunistivaltiota, joka piti kansalaisiaan vankeina muurin ja piikkilangan takana. DDR:ää pidettiin Suomessa mallimaana, esikuvana koulun ja yliopiston uudistamiseen.
Monesti tuli mieleeni Saksassa myös se, että eräs esi-isäni lähti keskiajalla keihäineen tai kauppatavaroineen nykyisen Suomen maille. Mietin, millainen ihminen hän mahtoi olla. Oliko hän sellainen kuin se komea ja ruskettunut kaksimetrinen mies, jonka näin ulkoiluasussa, reppu selässä vaellussaappat jalassa metrossa vai sellainen kuin se pieni mies, joka luki koko ajan kirjaa metromatkan ajan?
Kuvissa mm Berliinin residenssi, Cranachin talon kaiteen varjo ja Cranachin toisen talon piha, Potsdamer Platzin moderneja taloja, Viktorian ajan katulamppu ja suuri Pegasos-patsas Gendarmen-aukion talon katolla.
perjantaina, marraskuuta 12, 2010
Aamurusko Berliinissä
On ollut muutama aurinkoinen päivä. Eivät pilviset päivätkään haittaa. Kunnon sadetta ei ole ollut, vain pientä tihkusadetta silloin tällöin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)