Ajatuksia Berliinin joulumarkkinaterroristista

Kuvassa viimeistelen 1500-luvun trilogiani kolmatta osaa vuoden 2010 lopulla Berliinin kirjailijaresidenssissä.
Olen toipilaana, ajatukset alkanut kiertää mielessä päiväkirjamaisina muistiinnpanoina, joita ole laittanut Facebookiin:

Berliinin joulumarkkinaterroristi vaikuttaa kaikkiin muihinkin kuin berliiniläisiin. Kuvassa viimeistelen 1500-luvun trilogiani kolmatta osaa vuoden 2010 lopulla Berliinin kirjailijaresidenssissä. Aikaisemmin kuvat kahdesta viikosta Berliinissä herättivät pelkkiä hyviä muistoja, vaikka residenssi sijaitsi köyhällä ja resuisella maahanmuuttaja-alueella. Oli lähinnä turkkilaisia naapureita. Ostimme ruokaa usein saman kadun varrelta turkkilaisen kauppiaan puodista. Jopa samassa pihassa asuvat turkkilaiset pienet koulupojatkin tervehtivät meitä lähtiessään kouluun, jos tulimme ulos samaan aikaan. 

Maahanmuuttajilla näytti olevan hyvä olla Saksassa. Nyt niihin muistoihin sekoittuvat ulkopuolisen, tunisialaisen, maasta toiseen kierrelleen rikollisen terroriteon tapahtumat. (Hän oli mm polttanut koulun kotimaassaan ja tehnyt muitakin rikoksia, kertoi saksalaisen lehden blogi tänään.). Terroristi vaikuttaa miljoonien ihmisten ajatuksiin, jotka koskevat menneisyyttä ja nykyhetkeä - ja tulevaisuutta. Siihen hän ja hänen lähettäjänsä ovat pyrkineet. Samoin on Ankarassa tapahtuneen suurlähettilään murhan laita. Useimmilla ihmisillä ei oli mitään muita mielikuvia Ankarasta. Nämä muistikuvat säilyvät vuosikymmeniä. Ne lisäävät epäluottamusta ja varmaankin myös vihamielisyyttä.

Tänään Lutherstadt Wittenberg

Tänään Helsingin Sanomat kertoo Berliinistä ja hiukan Wittenbergin pikkukaupungista, joka on viralliselta nimeltään Luthersstadt Wittenberg. Iloisen kyltin takana on DDR-museo, joka kertoo ajasta Itä-Saksan osana. Iäkäs opas ja minä itkimme. Kun kysyin opasrouvalta, miten hän kesti Itä-Saksan ajan, hän sanoi: Minulla oli niin ihanat lapset. 
Moni asia muistutti sota-ajan Suomea. Kun olimme hienossa olohuoneessa, opas sanoi, että sellaista oli vain "muutamilla".

Tiina Rajamäki: Berliini vetää nuoria puoleensa. Tunnin matkan päässä Wittenbergissä elämäntapa tuntuu kaukaiselta. HS/Ulkomaat 28.4.2015.
Klikkaa hakusanoja ja lue tästä blogista lisää

Itä-Saksa elää Suomessa eaa- ja jaa-lyhenteinä, joita näkyy olleen suomalaisissä 1980-luvun itä-saksalaisissa lastenkirjoissa hiukan toisessa muodossa (v  e.a.a ). Olin vuodet 1979-1988 poissa Suomesta. Kirpputorilöytö.



Kuvia

Lutherstadt Wittenberg

https://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157625188570823

Berliini ja Wittenberg syksyllä 2010

https://www.flickr.com/photos/amnellanna/collections/72157625313627092/

DDR-museo

https://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157633401040474

Myös

Aurora-blogi (1800-luku ja 1900)
aurorakirjat.blogspot.fi/2010/10/matkalla-berliinissa-180...

Lucia Olavintytär (keskiaika ja 1500-luku)
amnellinlucia.blogspot.com/search/label/Saksan%20matka

November morning in Berlin

aamu itähuoneessa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: 'Morning'
Finnish Writers' residence in Berlin
Berliinin residenssi: aamu itähuoneessa


 

Uutta ja vanhaa Berliinissä

Photo: Anna Amnell

Postmoderni rakennus, jossa sijaitsee Ison Britannian suurlähetystö. Lähetystörakennukset kuuluvat Berliinin kauneimpiin, kuten esimerkiksi kuin ihmeen kautta sodan aikana säilynyt vaaleanpunainen Italian suurlähetystö. Otin lähetystöjen kuvat bussikiertoajelulla, joten useimmat eivät onnistuneet. Tämä kirjoitus kasvoi taas kommentista, tällä kertaa omaan blogiin kirjoitetusta:

Berliinin kulttuuri oli monipuolista. Berliini on vastakohtien, surun kaupunki ja sovinnon monikulttuurinen kaupunki. Se on ollut vasaran ja alasimen välissä, sekä natsihallinnon että kommunistihallinnon aiheuttaman tuhon kohteena.

Jälleenrakennus on ollut saksalaisittain tehokasta ja nopeaa. Kaupunki on valtavan laaja, minkä vuoksi vain kiertoajelu bussilla antoi siitä edes jonkinlaisen yleiskäsityksen.



Berliinin keskustan ainoa yksityinen toisen maailmansodan pommituksissa säilynyt talo. Siinä sijaitsee Biedermeier-museo. Talossa asui suku, johon kuuuluva arkkitehti suunnitteli läheisen synagoogan. Suhteet juutalaisten ja muiden saksalaisten välillä olivatkin aikaisemmin normaalit. Katso kuviani: Biedermeier in Berlin

Katukuvassakin on vastakohtia, uusia hienoja rakennuksia ja karuutta, sillä sodassa Berliinin keskustasta tuhoutuivat melkein kaikki kauniit rakennukset. Uusia rakennuksia pystytettiin sodan jälkeen nopeasti, Itä-Berliinin puolella omaan erityisen rumaan tyyliinsä - osa niistä on purettu jo.

Nuo portaat (sivun alaosassa)  ovat yksi detalji jälleenrakennettua juutalaista kaupunginosaa. Kirja- ja lelukaupassa oli nähtävänä vanha Berliinin juutalaisten puhelinluettelo. Kyyneleet tulivat silmiini, kun selasin sitä. Niin paljon viattomia ihmisiä, jotka tuhottiin natsien hallitessa. Puhelinluettelo oli kulunut, sitä oli tutkittu.

Vanhaa hienoa kulttuuriakin oli rakennuksissa ja tietenkin museoissa, joissa kävin mieheni kanssa. Olin Berliinissä kaksi viikkoa, siitä tosin muutaman päivän Wittenbergissä, ja asuin Särön taiteilija- ja kirjailijaresidenssissä. Se oli ensimmäinen matkani Berliiniin, vaikka luin koulussa pitkän saksan, ja se tuli ihan suunnittelematta. Joku oli perunut matkansa, ja marraskuussa ei ollut lähtijöitä, joten pääsin sinne. Nyt tekee mieli uudestaan.

Kaikki kuvat Berliinin matkalta ryhmiteltyinä: kansiot Berliini ja Wittenberg

Olen käynyt aikaisemmin Hampurissa, Bremenissä ja Lyypekissä, ollut niissä päivän tai pari matkatessani aikoinaan Kanadaan ja takaisin ja sieltä tehdyllä Euroopan Eurorail-kierroksella.

Berliiniin

itähuone eteisestä nähtynä, originally uploaded by Anna Amnell.

Pääsin vuosi sitten miltei sattumalta kahdeksi viikoksi Berliiniin ja asuin mieheni kanssa Särön taiteilijaresidenssissä Weddingin kaupunginosassa. Kuvassa itähuone.

Ihastuin kovasti Berliiniin, jossa en ollut käynyt koskaan aikaisemmin, vaikka luin koulussa pitkän saksan ja tiesin Saksasta aika paljon. Kun kiersimme Berliiniä, tuli mieleen: täällä olisi mukavaa asua!

Tämän päivän HBL kertoo suomalaisesta toimittajasta, joka on muuttanut Berliiniin ja asuu Schönebergin kaupunginosassa. Siellä piti Kennedy kuuluisan "Ic bin ein Berliner" -puheensa, siellä syntyi Marlene Dietrich. Siellä asui muiden muassa Albert Einstein jonkin aikaa.

Suomalainen toimittaja asuu 1800-luvun lopulla rakennetussa talossa, jossa huoneet ovat neljä metriä korkeita. Suurin osa berliiniläisistä asuu vuokralla, ja vuokrat ovat vain puolet siitä, mitä ne ovat Helsingissä. (Nina Weckström: Här heter helheten harmoni. HBL/Boende 15.oktober 2011)

Kuvani Berliinistä

Klikkaa hakusanoja ja lue aikaisemmat juttuni Berliinistä. Flickrissä on linkit myös muiden blogieni Berliini-kuviin.

Berliini on erilainen

Berlin street and metro posters, originally uploaded by Anna Amnell.
Katso myös tämä

On jo melkein vuosi siitä, kun olin ensi kerran Berliinissä. Sattumalta vapautui kaksi viikkoa Särön uudessa Berliinin taiteilija-ja kirjailijaresidenssissä. Miehellänikin oli vapaata, ja niin menimme Berliiniin.

Se oli työ- ja lomamatka. Minulle oli kovasti hyötyä Berliinin museoista ja varsinkin Wittenbergistä, joka on kuin 1500-luvun museo. Wittenberg, virallisesti Lutherstadt Wittenberg, on 100 kilometrin päässä Berliinistä. Siellä ovat Lucas Cranachin talot, Lutherin huone alkuperäisessä 1500-luvun puolivälin asussa jne.

Wittenberg oli tuttu historiasta ja kirkkohistoriasta, siellä ovat monessa mielessä Suomen ja suomen kielen juuret.

Berliini on yllätys. Luin koulussa yhdeksän vuotta saksaa, ja vanha Saksa keskiaikaisine rakennuksineen, maaseutukylineen ja kulttuurin merkkihenkilöineen oli tuttu. Olin myös käynyt Hampurissa, Bremenissä ja Lyypekissä.

Berliini on kauhistuttava. Toinen maailmansota tuhosi melkein koko kaupungin, ainakin keskustan, samoin kuin Saksan lukemattomat keskiaikaiset kaupungit, joista olen nähnyt kuvateoksen.

Siellä täällä on aitoja sodan edeltävältä ajalta olevia rakennuksia tai osia niistä. On ikivanhoja puita.

Lisäksi on kokonaisia kaupunginosia, jotka on jälleenrakennettu kuten juutalaisten kaupunginosa Hackesche Höfe (Jugend ja Art Deco -kaupunginosa) ja Riehmers Hofgarten. Tietenkin ehdimme nähdä vain osan Berliiniä, sillä Berliini on hyvin suuri.

Berliini on myös hyvin ruma. Modernit rakennukset ovat siellä yhtä yhtä rumia kuin muuallakin.

Näin joitain kiinnostavia rakennuksia, jotkut niistä postmoderneja.

Parasta oli Berliinissä se, että menneisyyttä ei peitelty ja salattu. Oli menossa monenlaisia näyttelyjä, kaduilla ja seinissä oli taidetta. Haluan mennä Berliiniin uudestaan. En ihmettele sitä, että niin monet taitelijat muuttavat Berliiniin.

Mieheni ja minä puhuimme, että voisimme ihan hyvin muuttaa Berliiniin. Se oli hyvin kaunis marraskuun alussa ruskan ollessa parhaimmillaan. Puistoja on hyvin paljon.

Ymmärrän nyt hyvin myös saksanopettajaani, joka oli ollut nuorena tyttönä Berliinissä, aikana ennen kauhun ja häpeän aikaa. Berliini on ollut varmaankin lumoava siihen aikaan. Kirjakaupoissa oli paljon teoksia noista hyvistä ajoista.

Savossa sanottiin "Kukaan ei ole niin viisas kuin saksalainen. Siltä vaikutti varsinkin museoissa ja kirjakaupoissa kierrellessä. Konserteissa emme ehtineet käydä, mutta saksalaisten säveltäjien musiikkia kuulen nytkin tätä kirjoittaessani.
Saksan matkan kuvia (lisää tulee vähitellen)
Saksan matkan kuvia on myös muissakin blogeissani. 1800-luku (Aurora-blogi), Wittenberg (Lucia Olavintytär), sisustus ja lelut (nukkekotiblogi), Syksyblogissa jne.

Berliinin muistoja

Olin viime marraskuussa kaksi viikkoa Berliinissä. Se oli ensimmäinen Berliinin matkani, vaikka olen lukenut pitkän saksan koulussa. Ihastuin Berliinin puistoihin, joissa oli paras ruska menossa, sen sotien vuoksi harvoiksi jääneisiin vanhoihin rakennuksiin, sen entistettyihin taloihin, kirkkoihin ja kokonaisiin kaupunginosiin, sen kokeilevaan arkkitehtuuriin, sen rehellisyyteen kohdata menneisyyden kauhut ja virheet - ja iloita sekä menneisyyden että nykyhetken hyvistä puolista.

Kollaasissa: Metro-karhu, jossa Berliinin Metron kartta, lempimuseoni, Branderburger Tor, Jugend-portaikko, yksi lukemattomista puistoista, Valtiopäivätalon moderni tarni, joka rakennettiin sodassa tuhoutuneen perinteisen tornin tilalle, muotia, entistettyä juutalaisten kaupunginosaa ja ristit jotka on pystytetty niiden muistoksi, jotka kuolivat yrittäessään paeta Itä-Berliinistä muurin yli.

Laitoin jo Berliinissä ja sieltä palattuani Flickriin ja blogeihini paljon kuvia Berliinistä. Sieltä löytyvät linkit myös muiden blogien Berliini-kuviin. Tässä blogissa - klikkaa hakusanoja.
Aurora-blogissa: 1800-luku, museoita ym

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!

Näkymä pihalle

Näkymä pihalle länsihuoneesta 2, originally uploaded by Anna Amnell.

Sisäpiha berliiniläisessä talossa.

Sisäpiha Berliinissä

Berliinin kirjailijaresidenssi, sisäpiha, originally uploaded by Anna Amnell.

Korkeiden kerrostalojen keskellä on isoja sisäpihoja, joissa on paljon puita ja pensaita sekä iloinen lasten leikkipaikka.

Aamu itähuoneessa

aamu itähuoneessa, originally uploaded by Anna Amnell.

Berliinin residenssi
Shaker-ajattelun mukaista epätäydellisyyttä kauneudessa edustaa tuo hengari, joka roikkuu ikkunassa.:) Pyykitkin pitää pestä ja kuivata. Pesukonetta ja pyykinkuivaajaa ei ole residenssissä. Alakerrassa on pesukone. En nähnyt sitä. Pesimme pyyykit käsin.

Ei vain turistina

Punainen kansio

Kaksi viikkoa Berliinissä ei ollut vain turistina oloa ja valokuvien ottamista. Mieheni ja minä teimme siellä myös omia töitämme, luimme ja kirjoitimme. Parina päivänä jäin setvimään yksin tekstejäni ja mieheni läksi tutustumaan Pergamon-museoon ja valtiopäivätaloon, jotka jäivät minulta näkemättä. Ehkäpä seuraavalla kerralla.

Anne Frank oli mukana Berliinissä

Anne Frank, originally uploaded by Anna Amnell.

Hackesche Höfen tyylikkäät korttelit olivat aikoinaan Berliinin juutalaisten keskus. Nyt ne on entistetty. Lähellä on kaunis synagooga, jonka torni näkyy leikkipuiston puiden takaa. Alueella on kirja- ja lelukauppa, jossa näin sen entisten berliininjuutalaisten puhelinluettelon, joka järkytti, sillä suurin osa niistä ihmisistä vietiin keskitysleireille ja murhattiin.

Mieleeni jäivät kuitenkin päällimmäiseksi Anne Frankin hymyilevät kasvot. Hän on aina mukana, kun käsitellään juutalaisten historiaa.
Luin koululaisena hänen päiväkirjansa moneen kertaan ja itkin aina.

Talvi

IMG_0385, originally uploaded by Anna Amnell.

Rauhallinen hetki Berliinin uudessa kirjailijaresidenssissä.

Tänään oli Kirkko ja kaupunki -lehdessä sivuilla 4-5 artikkeli, jossa  haastateltiin berliiniläistä pappia, joka toimii Weddingin kaupunginosassa, samassa jossa kirjailijaresidenssi sijaitsee.

Wedding vaikutti minusta monikulttuuriselta alemman keskiluokan kaupunginosalta. Yllä mainittu haastattelu vahvisti tätä vaikutelmaa: 60% kaupunginosan työikäisestä väestöstä saa apua valtiolta.

Alueella asuu paljon muslimiväestöä.  Suurin osa näytti minusta turkkilaisilta. Niin olivat myös rappunaapurimme, ystävällisiä turkkilaisia maahanmuuttajia, joiden kanssa päästiin heti hyvän päivän tuttaviksi, sillä Berliinissä on tapana tervehtiä saman talon asukkaita. Näin tekevät sekä nuoret että vanhat. Oli hauskaa asua hymyilevien naapureiden kanssa.

Ostimme elintarvikkeita usein metroaseman ja naapuritalon kauppiailta, jotka olivat yleensä näkyvästi maahanmuuttajia. Arabien leipä oli erityisen hyvää, ja siinä ei ollut lisäaineita eikä soijaa, jolle olen allerginen. Suomessahan soijaa laitetaan joka paikkaan, jopa jouluruokiin.

Weddingissä sijaitsee yhdeksän moskeijaa ja vain kaksi evankelista  [luterilaista] kirkkoa ja yksi katolinen kirkko.

Berliini ja Wittenberg 2010

Berliini ja Wittenberg 2010, originally uploaded by Anna Amnell.

Puut, teknologia, historia ja ihmiset, jotka uskaltavat käsitellä menneisyyttään. Berliini ravistelee siellä kävijää. Saksalaisia kunnioittaa, sillä he puhuvat suoraan ja avoimesti häpeällisestä menneisyydestään.

Museoissa ja taidegallerioissa on suunnattomia aarteita. Niitä katsellessaan suorastaan nääntyy, aika ja voimat eivät riitä. Kaikki on suurta, samalla rikkoutunutta. Lähihistorian tragiikka ja historian loisto, valta ja nöyrryytys ovat Berliinissä rinnakkain, samoin tyylikkyys, sivistys ja toisen ihmisen tuhoaminen. Ihmettelee, miten saksalaiset kestävät kaiken tuon. Ehkä saksalaiset ovat lujaa väkeä, siksi he kestävät. He ovat toista maata kuin skandinaavit. Tarvitsee katsoa vaikka sitä, miten paljon he syövät.:) He ovat vahvempia kuin me. Ja mikä luovuus.

Entisen Itä-Saksan alue on edelleen yllättävän surkeassa kunnossa. Näimme Wittenbergiin mennessä ankeaa maaseutua, ajan pysähtymistä ja keskellä Berliiniä laajan lietemaan ja sen reunalla surkeita synkkiä "siirtolapuutarhamökkejä".

Miten paljon ovatkaan itä-saksalaiset saaneet kärsiä. Hävetti kauheasti olla suomalainen, kun Suomessa on edelleen vallassa ihmisiä, jotka ihailivat tuota kommunistivaltiota, joka piti kansalaisiaan vankeina muurin ja piikkilangan takana. DDR:ää pidettiin Suomessa mallimaana, esikuvana koulun ja yliopiston uudistamiseen.

Monesti tuli mieleeni Saksassa myös se, että eräs esi-isäni lähti keskiajalla keihäineen tai kauppatavaroineen nykyisen Suomen maille. Mietin, millainen ihminen hän mahtoi olla. Oliko hän sellainen kuin se komea ja ruskettunut kaksimetrinen mies, jonka näin ulkoiluasussa, reppu selässä vaellussaappat jalassa metrossa vai sellainen kuin se pieni mies, joka luki koko ajan kirjaa metromatkan ajan?

Kuvissa mm Berliinin residenssi, Cranachin talon kaiteen varjo ja Cranachin toisen talon piha, Potsdamer Platzin moderneja taloja, Viktorian ajan katulamppu ja suuri Pegasos-patsas Gendarmen-aukion talon katolla.

Aamurusko Berliinissä

Aamurusko Berliinissä, originally uploaded by Anna Amnell.

On ollut muutama aurinkoinen päivä. Eivät pilviset päivätkään haittaa. Kunnon sadetta ei ole ollut, vain pientä tihkusadetta silloin tällöin.

Matkalaukut pakattuina

itähuone aamuauringossa, originally uploaded by Anna Amnell.

itähuone aamuauringossa

Berliinin kirjailijaresidenssi

IMG_0368 huone A, originally uploaded by Anna Amnell.

Aamulla

Aamulla Berliinissä. Täällä on sateista, mutta se ei haittaa.

Klikkaa kuvaa ja katso kansio, jossa on jo kuvat kahdesta huoneesta, huoneesta A ja pienestä työhuoneesta.
Katso myös muut tämän matkan  kirjoitukset klikkaamalla hakusanaa "Berliini"

Kuvassa länsihuone. Kansiossa myös itähuone ja pieni työhuone

Lasten Berliini

Lasten leikkipaikka berliiniläisellä korttelipihalla. Kuva: Anna Amnell

Berliinin kirjailijaresidenssi, sisäpiha

Berliinin kirjailijaresidenssi, sisäpiha, originally uploaded by Anna Amnell.

Terveisiä Berliinistä. Olen seuraavat kaksi viikkoa Berliinissä ja asun uudessa Särön kirjailijaresidenssissä.
Tämä on kaunis vanha talo, jossa on kodikas sisäpiha.
Tänään on Berliinissä pyhäinpäivä, eilen vietettiin täällä Halloween-juhlaa.

Berliinissä on ruska parhaimmillaan monissa puistoissa ja joissakin paikoin, kuten tässä pihassa, vasta aluillaan.