"Minä rakastin neuvostomaata heti kun sen näin ja ymmärsin ettei se ollut ainoastaan antanut moraalin oppituntia inhimillisen elämän kaikilla aloilla, se oli osoittanut uusien ratkaisujen mahdollisuuden ja näyttänyt miten tekemisen ja jakamisen tiellä mennään eteenpäin. Minä ymmärsin että tällä arojen mantereella, joka on niin täynnä luonnollista puhtautta, tapahtuu suuri lentoonlähtö. Koko ihmiskunta tietää että siellä rakennetaan suunnatonta totuuutta, ja maailma odottaa hämmästyneen jännittyneenä mitä mahtaa tapahtua. "
Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni. Muistelmat Suom. Matti Rossi. Toinen painos 1975 (alkuteos 1974)
Ehkäpä tätä kirjaa luetaan Pohjois-Korean kouluissa.
My very old blog. Vuodesta 2005-
perjantaina, syyskuuta 02, 2011
Postmodernismi on kuollut 2
Tänään selostaa Aki Petteri Lehtinen HS:ssa Prospect-lehdessä ollutta artikkelia, jonka mainitsin tässä blogissa aikaisemmin. (HS/D6/Media/Sivusilmin 2.9.2011)
Postmodernismin kuolinkouristuksista on toki ollut puhetta jo vuosia sitten. Jo A.S. Byattin romaania "Possession" pidettiin postmodernismin jälkeisenä teoksena. Idea oli, että suuret kertomukset eivät ole kuolleet. "Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.” Jessica Leder A. S. Byattin kirjasta Riivaus, engl. Possession)
Kirjoitin tästä jo aikaisemmin, mutta se ei kiinnostanut ketään, sillä Suomessa elettiin vielä postmodernismin lumossa.
Prospectissa kirjailija Edward Docx kirjoittaa Victoria ja Albert -museon näyttelystä virallisina postmodernismin "hautajaisina. Postmodernism. Style and Subversion 1970-1990. (15.1.2012 asti) (Katso video)
Nyt puhutaan "aitoudesta" uutena ismina.
Postmodernismin kuolinkouristuksista on toki ollut puhetta jo vuosia sitten. Jo A.S. Byattin romaania "Possession" pidettiin postmodernismin jälkeisenä teoksena. Idea oli, että suuret kertomukset eivät ole kuolleet. "Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.” Jessica Leder A. S. Byattin kirjasta Riivaus, engl. Possession)
Kirjoitin tästä jo aikaisemmin, mutta se ei kiinnostanut ketään, sillä Suomessa elettiin vielä postmodernismin lumossa.
Prospectissa kirjailija Edward Docx kirjoittaa Victoria ja Albert -museon näyttelystä virallisina postmodernismin "hautajaisina. Postmodernism. Style and Subversion 1970-1990. (15.1.2012 asti) (Katso video)
Nyt puhutaan "aitoudesta" uutena ismina.
Neuleromaani netissä
Kaisa Ikola: Oikein nurin. Romaani erään elämän langoista.
Mitä tehdä, jos on kirjoittanut hyvän romaanin, mutta ei löydä sille kustantajaa? Tämä on monien kirjailijoiden ongelma nykyään. Eräs kirjailija ei jäänyt suremaan, vaan laittoi kirjan nettiin PDF-tiedostona. Kirjan hinta: lahjoita rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen tai tee hyvää jollekin ihmiselle. Lue romaanista ja lisätietoja tästä erikoisesta järjestelystä Kaisan neuleblogin Kerällä sivulta.
Kyseessä on Kaisa Ikola (Ikola Viitala), historian maisteri ja tutkija, innokas neuloja. Hänet tunnetaan Hullu luokka -kirjoista, jotka hän kirjoitti koululaisena luokkatoverinsa kanssa. Myöhemmin hän kirjoitti historiallisia romaaneja nuorille. Kaisalla ja minulla oli siihen aikaan yhteinen kustantaja ja tapasimme silloin tällöin kustantajan järjestämissä tilaisuuksisissa.
Kaisa on palannut julkiseksi bloggaajaksi : Kurakauppalan Kaisa (Sielläkin linkki neuleromaaniin)
Kaisan haastattelu Ilkka-lehdessä. Kerrotaan tästä neuleromaanista.
Kaisan uudet kotisivut
Syksy on tulossa. Neulepuikot esille!
torstaina, syyskuuta 01, 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)