Vieraanvaraisuus, kyläily, kutsut

Mummonblogissa
Valitettavasti olen lopettanut Mummon blogin.

Kirjoittamisen esteitä

 Runoilija ja psykiatri Claes Andersson kertoi useita vuosia sitten eräässä kirjoituksessaan esteistä, joita kirjailija kerää ollakseen tekemättä työtään.  Hän otti esimerkin itsestään. Hän kertoi muun muassa onnettomuudesta, jossa terävä oksa osui hänen silmäänsä niin, että hän sairasti silmäänsä ja sai siten syyn olla kirjoittamatta.

Kai alitajunta ei ole aina valmis. Varmaankin tilanne on sama muissakin ammateissa, toiset asiat kypsyvät hitaasti. Toisaalta tilanne voi tuntua aika vaikealta, miltei mahdottomalta kuten minulla nyt. Kun katson mieheni kanssa TV:stä urheilukilpailuja, ihmettelemme usein, miten tärkeää on urheilijan henkinen tila ja asenne. Miksi yksi voittaa ja toinen yhtä hyvä, ehkä parempikin häviää? Johtuuko se ehkä sittenkin valmentajasta, ruuasta, vitamiineista, kulttuurista?

Jos selkäni ei olisi niin huonossa kunnossa kuin se nyt on, olisin varmaankin keittiössä järjestelemässä kaappeja, jotta saisin ajatella rauhassa. Muokkaan nimittäin käsikirjoitusta historialliseen nuortenkirjaan.  Se on ollut tekeillä kauan,  mutta on ollut esteitä.  Tärkein se, että sisareni ja äitini kuolivat eräänä keväänä toinen tammikuun lopussa, toinen huhtikuun alussa. Muutakin tärkeämpää kuin kirjoittaminen on tapahtunut.

Kirjalleni pitää löytää kustantaja, mutta historiallinen nuortenromaani ei ole suosittu genre nykyään, ja lisäksi minulla ei ole suhteita kirjallisiin piireihin.  Kirjallinen maailma on tullut entistä kovemmaksi. Nykyään nuortenkirjoissa pitäisi olla nykyajan ongelmia, noitia, taikuutta, velhoja ym. Sellainen ei kuitenkaan sovi aiheeseeni eikä kiinnosta minua. Sitä on myös liikaa. Lukijalle täytyy tarjota vaihtelevaa luettavaa, varsinkin lapselle ja nuorelle.

"Onneksi" sairastin korviani kaksi viikkoa. Tämä bloggaaminen on hyvä tekosyy olla kirjoittamatta. Bloggaan sitä ahkerammin mitä enemmän alitajuntani toimii. On nimittäin toinenkin käsikirjoitus tekeillä. Julkaisen harvoin. Se sopii minulle.

Kuuntelen kaunista klassista musiikkia iTunesin kautta radiosta. Olen optimistinen. On olemassa myös maailma, jossa kuunnellaan Bachia ja Mozartia. Vaikka ei aina uskoisi.

Kaija Poijula: enkelikeinut

Enkelikeinut Vanhan kirkon puistossa, originally uploaded by Anna Amnell.

Kaija Poijula: enkelikeinut.
Swings for angels

Taideteos oli esillä ensi kerran vuonna 1996 Vanhan kirkon puistossa. Tänä kesänä samassa vaahterassa 12. syyskuuta asti. Enkelikeinut sai vuonna 2005 Dublinissa Sculpture in Context -palkinnon.

Tämä kuva on ollut esillä blogissani jo aikaisemmin, mutta en löytänyt silloin mitään tietoa tästä taideteoksesta. Tänään Kirkko ja kaupunki kertoi siitä kuvan kanssa.

Sama ideahan oli keskiajan katedraalin rakentajilla, jotka laittoivat veistoksia ja muuta kaunista katedraalin huipullekin.

Lisko meren rannalla

A huge monitor lizard on the beach., originally uploaded by Brin d'Acier.

Meitä on moneksi.
A huge monitor lizard on the beach.

Naiset ja muoti. Sidotut jalat

A store that makes shoes for bound feet. They still have a few regular clients., originally uploaded by Brin d'Acier.

Liikkeellä on Melakassa, Malesiassa edelleen säännöllisesti kenkiä teettäviä asiakkaita.
A store that makes shoes for bound feet. They still have a few regular clients.

On meillä länsimaiden ihmisilläkin omituisuutemme. Hassuja nuo hienouden symbolit. 1800-luvulla hienolla ihmisellä oli kalpea iho. Se merkitsi, ettei tarvinnut raataa ulkotöissä. Sitten tuli muotiin rusketus, joka merkitsi, että oli aikaa olla uimarannalla. Ennen lihavuus oli korkean varallisuuden merkki, sitten tuli laihuudesta korkean statuksen merkki. Wallis Simpson jo sanoi, ettei voi olla koskaan tarpeeksi rikas eikä tarpeeksi laiha. Niin meitä heitellään.