Kirjoittamisen esteitä

 Runoilija ja psykiatri Claes Andersson kertoi useita vuosia sitten eräässä kirjoituksessaan esteistä, joita kirjailija kerää ollakseen tekemättä työtään.  Hän otti esimerkin itsestään. Hän kertoi muun muassa onnettomuudesta, jossa terävä oksa osui hänen silmäänsä niin, että hän sairasti silmäänsä ja sai siten syyn olla kirjoittamatta.

Kai alitajunta ei ole aina valmis. Varmaankin tilanne on sama muissakin ammateissa, toiset asiat kypsyvät hitaasti. Toisaalta tilanne voi tuntua aika vaikealta, miltei mahdottomalta kuten minulla nyt. Kun katson mieheni kanssa TV:stä urheilukilpailuja, ihmettelemme usein, miten tärkeää on urheilijan henkinen tila ja asenne. Miksi yksi voittaa ja toinen yhtä hyvä, ehkä parempikin häviää? Johtuuko se ehkä sittenkin valmentajasta, ruuasta, vitamiineista, kulttuurista?

Jos selkäni ei olisi niin huonossa kunnossa kuin se nyt on, olisin varmaankin keittiössä järjestelemässä kaappeja, jotta saisin ajatella rauhassa. Muokkaan nimittäin käsikirjoitusta historialliseen nuortenkirjaan.  Se on ollut tekeillä kauan,  mutta on ollut esteitä.  Tärkein se, että sisareni ja äitini kuolivat eräänä keväänä toinen tammikuun lopussa, toinen huhtikuun alussa. Muutakin tärkeämpää kuin kirjoittaminen on tapahtunut.

Kirjalleni pitää löytää kustantaja, mutta historiallinen nuortenromaani ei ole suosittu genre nykyään, ja lisäksi minulla ei ole suhteita kirjallisiin piireihin.  Kirjallinen maailma on tullut entistä kovemmaksi. Nykyään nuortenkirjoissa pitäisi olla nykyajan ongelmia, noitia, taikuutta, velhoja ym. Sellainen ei kuitenkaan sovi aiheeseeni eikä kiinnosta minua. Sitä on myös liikaa. Lukijalle täytyy tarjota vaihtelevaa luettavaa, varsinkin lapselle ja nuorelle.

"Onneksi" sairastin korviani kaksi viikkoa. Tämä bloggaaminen on hyvä tekosyy olla kirjoittamatta. Bloggaan sitä ahkerammin mitä enemmän alitajuntani toimii. On nimittäin toinenkin käsikirjoitus tekeillä. Julkaisen harvoin. Se sopii minulle.

Kuuntelen kaunista klassista musiikkia iTunesin kautta radiosta. Olen optimistinen. On olemassa myös maailma, jossa kuunnellaan Bachia ja Mozartia. Vaikka ei aina uskoisi.