Kommentti: Mannerheim ja valkoiset emigrantit

Muinaiset ratsastajat, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuvassa Eila Hiltusen Muinaiset ratsastajat ja taustalla Mannerheimin patsas.
Kommentti Kemppisen blogiin kirjoitukseen Sotakenraalit

Mannerheim oli uskollinen ystävilleen. Näitä olivat myös valkoiset emigrantit, joihin hän piti yhteyttä kirjeitse. Hän ei kuitenkaan kirjoita heistä muistelmissaan.

Kirjeissä voi tavata hienostuneen "venäläisen ylimyksen", Mannerheimin.
Hän palaa menneisyyteensä, nuoruutensa kadonneeseen maailmaan myös vieraillessaan luostareissa.

Tiedämme kai aika vähän siitä, millainen ihminen Mannerheim todellisuudessa oli.
(Leonid & Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit. Suom. Jukka Mallinen)
Lue myös aikaisempi kirjoitukseni samasta kirjasta

Aamupala + iltapala

Aamupala + iltapala, originally uploaded by Anna Amnell.

Ei ehditty syödä aamupalaa, mutta sopiihan se iltateen- kamomilla ja tavallinen - kanssa. Isossa lautasessa jugurttia ja mansikoita.
Kolmantena pyöränä seurassa Tintti. (Tintin jäljillä FST 5)

Iloiset musikantit

Iloiset musikantit, originally uploaded by Anna Amnell.

Soittajia joulukadulla. Annamme aina rahaa katusoittajille. Nämä miehet soittivat hyvin. He alkavat olla jo tuttuja, sillä mieheni ja minä olemme usein iltakävelyllä keskustassa.

Kunnon mokkula Mac OS X 10.6.8 :aan

Olen kärsinyt ihan turhaan nettiyhteyden jatkuvasta katkeamisesta, sillä DNA:lla on mokkula, joka käy nimenomaan tähän Mac OS X 10.6. 8:aan. Ostin tämän tietokoneen, jotta voimme katsoa sillä DVD-elokuviakin. Telkkarimme on niin vanha, että se ei näytä niistä alatekstejä. Palvelu Rautatieasemaa vastapäätä olevassa DNA:n myymälässä oli erinomaista.

Optimistinen kirjailija

Optimistinen kirjailija, originally uploaded by Anna Amnell.


Ensimmäinen kirjani oli juuri ilmestynyt. Ostin tuon hameen Suomessa.

Tyttäreni skannaa paljon vanhoja valokuvia. Minusta tuntuu, että en ole edes nähnyt tätä kuvaa, joka tuo mieleeni sen valtavan optimismin, jolla palasin vähän yli 20 vuotta sitten Suomeen Kanadasta, aloin opettaa englantia ja kirjoittaa historiallisia romaaneja.

Olin kirjoittanut lehtijuttuja Kanadassa asuessanikin useamman vuoden ajan sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen. Vein nyt loppuun kirjoittamisen, jonka olin aloittanut jo Kanadassa, sain valmiiksi ensimmäisen historiallisen nuortenromaanini.

Ystäväni hämmästyivät, kun kirja oli kohdistettu lapsille. Mutta eihän se ollut ihme, sillä olinhan ollut vuosikaudet kotiäiti.

Kuvassa minulla on joulun värit ja Kanadan lipun värit. Olin tuon kuvan ottamisen aikaan kanadalainen, anoin Suomen kansalaisuuden takaisin heti Suomeen palattuani.

Olimme ajatelleet, että emme tule takaisin Suomeen asumaan, mutta suuret maailmanhistorialliset muutokset - Neuvostoliiton romahtaminen ja Itä-Euroopan vapautuminen - muuttivat suhtautumisemme Suomeen.

Sain kansalaisuuspaperin Mauno Koiviston allekirjoituksella varustettuna. En tiennyt silloin, että Koivisto oli samaa sukua kuin isoäitini.