maanantaina, toukokuuta 21, 2012

Ummikkona ulkomailla


IMG_0622, originally uploaded by Anna Amnell.
Tarkoitukseni oli opetella vähän tsekin kieltä ennen Prahan ja Tsekinmaan matkaa. Jäi tekemättä.

On kuitenkin monia sanoja, jotka voi tunnistaa, mutta joissakin menee arvaus täysin pieleen kuten yllä olevassa kuvassa oleva sana. Tuo paikka ei ole mutseille.

Tsekki näyttää kovalta, kun siinä on paljon konsonatteja, jopa neljä peräkkäin, mutta se on puhuttuna pehmeää. Kauniilta se vaikuttaa varsinkin jos sitä puhuu samanlaisella surumielisellä äänellä kuin Prahan raitiovaunujen kuuluutusten lukija luetellessaan asemain nimiä.

Se on myös vastakohta raitiovaunun hurjalle vauhdille. En ole nähnyt missään niin nopeaa liikennettä kuin Prahassa.

maanantaina, toukokuuta 14, 2012

Kevät Töölönlahdella


Kevät Töölönlahdella, originally uploaded by Anna Amnell.
Kevät on tulossa Helsinkiin, mutta tänä keväänä jää se vaihe näkemättä. Olen lähdössä huomenna Prahaan, Ostravaan, Krakovaan ja ehkä muuallekin, sillä siellä välimatkat ovat lyhyitä. Tunnissa pääsee ulkomaille, sillä Tsekki on keskellä Eurooppaa.
  Praha mielessä

Matkaopasta on luettu äitienpäivän aamunakin. Prahassa on niin paljon historiaa ja nähtävää.

Värikollaasi 82: Tuttu maisema


amnell-2012-view, originally uploaded by Anna Amnell.

Tuttu maisema 20 vuoden ajalta. Mukana makasiinien tulipalo, hotelli Torni, Johanneksen puisto ja Johanneksen  kirkon gargoilit.
värikollaasi 82
katso myös suurempana
Suurempi koko/a larger size

sunnuntai, toukokuuta 13, 2012

Kommentti: 1950-luku. USA

Graduation-Amnell-

Back to the Future I on eräs lempielokuviani monella tasolla. Mutta kun ajattelen 1950-lukua, minulle ovat tärkeimpiä värit ja tuoksut.  Eurooppa oli silloin nuhruinen, hiki tuoksui, ainakin Savossa kaikki oli kulunutta, elettiin melkein kuin kehitysmaassa.

Olin vaihto-oppilaana Amerikassa 1956-1957 ja kun kuvasin sikäläistä elämää kirjeissäni, eräs suomalaisista luokkatovereistani kirjoitti minulle: Älä kirjoita enää, kaikki sanovat, että sinä valehtelet.

Koulutytöt vaihtoivat Amerikassa vaatteita joka päivä, värit olivat raikkaita ja kirkkaita, keittiössä tuoksui silitetty puuvillakangas, kun perheen viisi tyttöä ja minä silitimme jatkuvasti pastellinsävyisiä vaatteitamme. Huoneessani oli valkoinen kokolattiamatto, jossa oli pehmeä nukka, kukalliset tapetit ja ikkunaverhot samaa kuosia. Perheessä oli monta autoa, pesukone ja kuivailmakuivaaja, astianpesukone.

TV-huone oli pieni ja siellä oli epämukavat kokoontaitettavat tuolit. Joissakin perheissä oli jo väritelevisio - kuva oli tosin karmea, ihmisen iho kuin lihatiskiltä. Lapset ja nuoret soittivat pitkiä puheluita, Suomessahan piti esittää asia lyhyesti. Lukiossa toimi sekä bändi että orkesteri, soittimet olivat koulusta ja opetus koulussa yhtenä valinnaisena aineena. Kouluissa järjestettin iltapukutanssiaisia, joissa tanssien varaamiset kirjoitettiin pieniin kirjoihin ja seinävierustoilla istui aikuisia esiliinoina.

Amerikkalaiset olivat siihen aikaan kohteliaita ja käyttäytyivät hyvin. AFS-perheessäni oli paljon kirjoja - ja kaksi flyygeliä olohuoneessa. Chicago ja New York olivat arvokkaita ja rauhallisia (Aamiainen Tiffanyllä New York !). Etelävallat olivat takapajula, jossa oli rasisteja. Heitä kauhistelliin pohjoisvalloissa. Vaihto-oppilaat kutsuttiin Valkoiseen taloon ja pihanurmikolla istuen kuuntelimme presidentin puheen. Minullakin oli pitkään I like Ike - rintamerkki. New York Times -lehdessä oli kahteen otteeseen meistä ryhmäkuva. Kun palasi Suomeen, oli kuin ufojen luona käynyt, piti olla hiljaa kokemuksistaan.
Kommentti Kemppisen blogikirjoitukseen Ei nettiä
Kuvassa olen lähimpien ystävieni kanssa graduation-päivänä. Suomessa menin takaisin kouluun. Pääsin ylioppilaaksi, kun amerikkalaiset luokkatoverini olivat käyneet jo kaksi vuotta yliopistoa, jotkut Harwardissa ja Bryn Mawhrissa. Olen takarivissä ikkunan kohdalla. Vasemmalla puolellani oleva tyttö on intiaani. Hänen vanhempansa olivat opettajia. Tytöt edustavat eri yhteiskuntaluokkia.
P.S. 1980-luvun asuin Kanadassa. Sitähän elokuva Back to the Future myös kuvaa.
Lue myös Iloinen 1950-luku