Numerokuvat 20: Runeberginkatu 46

Kulmalinna 1937 (Jalmari Peltonen), a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kulmalinna eli Runeberginkatu 46 Töölössä. Suunnittelija Jalmari Peltonen (1937)

Numerokuvat 20. Viikon numero on 46

Tässä talossa vietettiiin jokin aika sitten merkkipäiväjuhlaa. Talon asukkaat juhlivat merkkipäivää 1930-luvun hengessä. Klikkaa hakusaa 'Kulmalinna'

Värikollaasit 109: Easter eggs in Croatia

Easter eggs in Croatia, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasin 109 viikon väri on 'Cholate Truffle'. Pääsiäismunia ja palatsi

Suklaatryffelin väriä löytyi minun kuvieni joukosta vain vain kroatialaisissa pääsiäismunissa. Olen kuvannut ne Dubrovnikissa museossa. Alla kuva kroatialaisesta pääsiäisateriasta. Vitriineissä oli useita malleja näitä pääsiäismunia teen niistä kansion, johon lisään myös suomalaisia pääsiäismunia ja laitan linkin siihen. Tämä olkoon pääsiäisen ennakointia. Lisäyllätys sivun lopussa!!

Löytyihän sieltä Dubrovnikista muutakin, palatsin chocolate Trufle-värinen huone. Katso suurempana.

Muistikut suklaarasiassa

IMG_8742, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.

Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.

Kanteen voi kirjoittaa lisätietoja tai laittaa läpinäkyvän kannen alle yksityiskohtaisen luettelon, jos on hyvin järjestelmällinen.

Kalat ovat vikkeliä

8 kalaa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kalat ovat kauniita, mutta yleensä mahdottoman vikkeliä, joten niistä ei saa helposti valokuvia ainakaan meidän kameroilla.

Vasemmalla ylhäällä on kala, joka tuijotti meitä ravintolan akvaariosta Dubrovnikissa.
Muut on kuvattu läheisen kuntosalin eteisestä (valkoiset ja harmaa veitikka) ja lähiapteekin akvaariosta, jossa oli eräänä päivänä punainen laatikko taustalla.

En tiedä Helsingissä muita paikkoja, joissa voisi kuvata kaloja.
Sama kuva suurena

Kerran pikkukaupunkilainen, aina pikkukaupunkilainen

Kommentti Arleenan blogiin:

Hauskaa, juuri tuollaista on pikkukaupungissa eläminen.

Totuin koululaisena siihen, että kaikki oli ihan vieressä. Vain rautatieasemalle oli pikkuisen pitempi matka. Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, sain opiskelija-asunnon ihan keskustasta, ja "pikkukaupunkielämä" Helsingin keskustassa on ollut normaali elämäntapani vuosikymmenet.

 Tunnen olevani nykyään kuin maanpaossa tai karkotettuna, kun piti muuttaa hirveän kauas: Töölöön Oopperan kohdalle. Teimme Ullanlinnassa ja Rööperissä asuessamme Töölönlahdelle eväsretkiä sorsia ruokkimaan. Täällähän olikin kauan vain soita ja kallioita ja muutama huvila. Minusta olisi luonnollista asua Aleksanterinkadun varrella. LOL

Ihminen on luonnostaan pikkukaupunkilainen. On todettu, että new yorkilaisetkin liikkuvat enimmäkseen omassa kaupunginosassaan. Kinkunmuotoinen keskiaikainen kaupunki oli kooltaan täydellinen. Sen ympäri käveli tunnissa lönkytellenkin. (Nyt tuli  kirjoitus kommentin sijasta)

Lisäys:
Valokuvassa Koulupuisto Ratakadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa. Oikealta alkaa Ullanlinnnakatu.
Piirustuksessa Koulupuisto on keskellä vasemmalla, se näkyi olohuoneen ikkunasta.

Isoisäni sisarella oli asunto Ratakadulla, ja siellä ukki kävi tuodessaan suksia Helsinkiin myytäväksi, kerran Stockmannillekin suksinäyttelyyn. Kulman takana Pikku Robertilla oli opiskelija-asunto, jossa asuimme nuorena parina, lähellä Isolla Robertilla ensimmäinen opiskelija-asuntoni, mäellä Johanneksen kirkon vieressä asuimme koko perhe 20 vuotta. Pakostakin tuntuu siltä, että pitäisi palata Helsingin juurilleni. Vuokralla asujana on paljon vapaampi liikkumaan kuin ne, jotka hankkivat omistusasunnon.