Kerran pikkukaupunkilainen, aina pikkukaupunkilainen

Kommentti Arleenan blogiin:

Hauskaa, juuri tuollaista on pikkukaupungissa eläminen.

Totuin koululaisena siihen, että kaikki oli ihan vieressä. Vain rautatieasemalle oli pikkuisen pitempi matka. Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, sain opiskelija-asunnon ihan keskustasta, ja "pikkukaupunkielämä" Helsingin keskustassa on ollut normaali elämäntapani vuosikymmenet.

 Tunnen olevani nykyään kuin maanpaossa tai karkotettuna, kun piti muuttaa hirveän kauas: Töölöön Oopperan kohdalle. Teimme Ullanlinnassa ja Rööperissä asuessamme Töölönlahdelle eväsretkiä sorsia ruokkimaan. Täällähän olikin kauan vain soita ja kallioita ja muutama huvila. Minusta olisi luonnollista asua Aleksanterinkadun varrella. LOL

Ihminen on luonnostaan pikkukaupunkilainen. On todettu, että new yorkilaisetkin liikkuvat enimmäkseen omassa kaupunginosassaan. Kinkunmuotoinen keskiaikainen kaupunki oli kooltaan täydellinen. Sen ympäri käveli tunnissa lönkytellenkin. (Nyt tuli  kirjoitus kommentin sijasta)

Lisäys:
Valokuvassa Koulupuisto Ratakadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa. Oikealta alkaa Ullanlinnnakatu.
Piirustuksessa Koulupuisto on keskellä vasemmalla, se näkyi olohuoneen ikkunasta.

Isoisäni sisarella oli asunto Ratakadulla, ja siellä ukki kävi tuodessaan suksia Helsinkiin myytäväksi, kerran Stockmannillekin suksinäyttelyyn. Kulman takana Pikku Robertilla oli opiskelija-asunto, jossa asuimme nuorena parina, lähellä Isolla Robertilla ensimmäinen opiskelija-asuntoni, mäellä Johanneksen kirkon vieressä asuimme koko perhe 20 vuotta. Pakostakin tuntuu siltä, että pitäisi palata Helsingin juurilleni. Vuokralla asujana on paljon vapaampi liikkumaan kuin ne, jotka hankkivat omistusasunnon.

Kaupungin äänet

Näkymä erkkeristä Mannerheimintielle päin.

Pidän kaupungin äänistä. Olen asunut kaupungin keskustassa lapsesta lähtien, alussa pikkukaupungissa, jossa hevosrattaat ja reet ajoivat kirskuen ohi ja sen jälkeen suuremmissa kaupungeissa. Varsinkin raitsikan ääni tuntuu kodikkaalta, sillä ensimmäinen yhteinen kotimme oli Pikku Robertinkadulla, jonne kuului varsinkin sunnuntaiaamuisin, kuinka kolmonen kääntyi Isolle Roobertinkadulle sen ajan reitin mukaisesti.

Korkeavuorenkadun tienoot tuntuivat monesti pikkukaupungilta: kirkko keskellä "kylää", lähellä museo ja kouluja, urheilukenttä, pitkään toiminut Kontion ruokakauppa, putiikkeja. Raitsikka kulki joinakin vuorokauden aikoina harvoin, perheen nuoriso käveli aina keskustaan. Hevosia ja rattaita sekä vanhanaikaisia autojakin näkyi, kun hääparit lähtivät Johanneksen kirkolta kohti hääjuhlia.

Tunnen asuvani nyt "kaupungissa", ei tarvitse enää juosta kympin raitsikkaan, joka kulkee harvemmin. Meitä lähellä olevalta Oopperan pysäkiltä lähtee jatkuvasti raitsikoita keskustaan. Kotikadullamme kulkee kolmonen, joukko busseja ja muuta liikennettä, mutta ei se ole häirinnyt. Kun astuu ulko-ovesta kadulle, tuntee kaupungin elämän sykkivän kiihkeämmin kuin Johanneksen puiston vieressä, jossa tunsi monesti elävänsä kuin vuorella metsän keskellä, varsinkin silloin kun sumu nousi miltei huoneisiin saakka.

Vrt Linnanmäki vastapäisestä ilmansuunnasta. Täällä valokuvana

Pieni Roobertinkatu 4-6

Valokuva: Aune Kämäräinen

Olen kertonut aikaisemmin ensimmäisestä opiskelija-asunnostani, joka oli samalla paikalla, jossa asuivat aikoinaan myös Runeberg, Snellman ja Cygnaeus. Kerron tuosta Iso Roobertinkatu 17-19 -asunnosta myös kirjoituksessa
Kun myrsky riehui Rööperissä .

Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo Ruutanan korttelista (Tornihuone taiteilijan kotina lähes 60 vuotta. HS 14.7.2007. Kertomuksia keskustan kortteleista. Osa 74. Kortteli 58: Ruutana). Siinä sijaitsi ensimmäinen asunto, jossa asuin mieheni kanssa. Olimme juuri menneet naimisiin ja saimme opiskelija-asunnon Juurisen ylioppilaskodista (Kaartinkaupunki, Pieni Roobertinkatu 4-6). Tähän opiskelija-asuntolaan kuului myöhemmin kaksi huoneistoa, toinen kadun puolella toisessa kerroksessa ja toinen pihan puolella kolmannessa kerroksessa. Me saimme kaksi huonetta toisen kerroksen asunnosta. Keittiö ja kylpyhuone olivat yhteiset asuntolan muiden opiskelijoiden kanssa.

Olohuoneessamme oli vielä Mimmi ja Emil Juuriselle kuulunut mahtava tamminen kaappi, jonka edessä seison kuvassa (Kuvan ottaja opiskeli siihen aikaan Ateneumissa). Tammikaappi katosi kuitenkin, kun asunto oli remontissa eräänä kesänä. Samoin katosi vinttikomerostamme huutokaupasta ostamamme mahonkinen etagere, kerroskaappi, jota kaipaan vieläkin.

Opiskelin Juurisen asuntolan aikoina sosiologiaa ja estetiikkaa, ehdin käydä molemmissa aineissa laudaturseminaaritkin. Tein sosiologian esietelmän ryhmäkonfliktiteoriasta professori Kullervo Rainion seminaarissa. Se oli rauhallista opiskelijaelämää.

Juurisen opiskelija-asunnossa kävi myös monia opiskelijatovereitani, joista muutamista tuli myöhemmin hyvinkin tunnettuja. Sitä ennen tiemme olivat kuitenkin eronneet, kun opiskelijamaailma ja koko Suomi muuttui.

Ruutanan korttelissa asui samaan aikaan myös Tove Jansson, josta Helsingin Sanomat kertoo kortteliartikkelissaan. Kuvat Tove Janssonin talosta: Anna Amnell






Ruutanan kortteli kartta ym

Klikkaa kuvia, jotta näet lisää kuvia Ruutanan korttelin taloista.