Pionien aika

Pioneja Braskista, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lapsuudenystäväni tuli käymään huvilalta kaupungissa ja toi meille pioneja. Hänen puutarhassaan kukkivat pionit kauan, sillä eri lajikkeet kukkivat eri aikoina.

Nestor tuntee kissanystävän

IMG_2395, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ystäväni on käymässä, ja Nestor menee syliiin istumaan. Se tietää, kuka on kissojen ystävä.

Kollaasit - hauskaa puuhaa

Kesäinen värikollaasi aiheenaan Iisalmen laivarantakioski. Hyvää juhannusta!

Löydät värikollaasit tästä blogista klikkaamalla kirjoituksen alaosan kohdassa tunnisteet hakusanaa 'värikollaasi'. Sitten vaan aina 'vanhemmat tekstitt, ja näet lisää..

Kansioni  'Kollaasit' Flickrissä
(Jos haluat katsoa kansion kuvia slideshowna - eli kuvat peräkkäin suurempina kuvina - klikkaa ensin kuva suuremmaksi, näet oikeassa alakulmassa kolme punaista pistettä, klikkaa niitä ja kolmanneksi alimpana ovat sanat 'view as slideshow'. Ohjeet tarpeen, sillä Flickr on muuttunut hiukan erilaiseksi:))

 Olen mukana myös Värikollaasit-haasteissa.

Kalevala-korut kertovat Suomen menneisyydestä

Käytän Kalevala -koruja renessanssiasuni kanssa.
Juhannuksen kunniaksi on hauskaa muistella Suomen menneisyyttä.

Virnamäen muinaismuistoalueesta kertoo Turun yliopiston tutkija Kari Hintsala blogissaan Kaponieeri, jossa on muinaisia maisemia. Ne liittyvät merovinki- ja viikinkiaikaan (600-1050 jKr.)

Suomalaiset eivät eläneet muinoin eristäytyneinä, vaan "Suomi oli jo esihistoriallisena aikana eräänlainen rajapyykki idän ja lännen välillä", kertoo Mari Kotka Oulun yliopiston sivuilla. Vaikutteita saatiin idästä ja lännestä. Bysantin vaikutus näkyy Kotkan mukaan paitsi Kalevala-koruissa myös muinaispuvuissa.

Kuvasin Kalevala-koruja, jotka olen saanut kaikki mieheltäni lahjaksi. Alussa pronssikoruja, sillä tukkani oli tummanruskea, nyt myöhemmin hopeakoruja, jotka sopivat paremmin nykyiseen platinablondi-tukkaani, jonka on suonut peritty DNA.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla Kuutar-riipus ja –korvakorut  (800-1050 jKr, viikingit)

Niiden vieressä on Sancta Birgitta-koru. Birgitan 700-vuotisjuhlan kunniaksi korumuotoilija Kirsti Doukas suunnitteli sormuksen sekä tämän riipuksen, jossa viisi punaista granaattia muodostaa Pyhän Birgitan merkin. 

Kalevala-koruja, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Keskellä hämäläinen juhlakääty: ”Upean käädyn koristeeksi on ikuistettu kaksi pitkäkaulaista lintua, kaiketi riikinkukkoa. Riikinkukkoja pidettiin paratiisin asukkaina, taivaallisen ihanuuden ja kuolemattomuuden vertauskuvina. Lintujen alapuolella on jalallinen elämänveden malja. Korun kaarikehyksen uskotaan olevan kirkkoholvin vertauskuva. Korussa on varhaiskristillisen taiteen paratiisisymboli, jossa paratiisi oli taivasten valtakunta. Korun esikuvana on Janakkalan Kernaalasta löydetty kääty, joka on peräisin 700-800-luvulta.” (Kalevalakoru)

Käätyjen keskellä kaksi korua, jotka eivät ole enää tuotannossa: hyvä kupurainen viitansolki nimeltä Osmansolki (1100-luku, Janakkala ja Konginkangas) ja Pronssiristi Biblia (1778).

Oikealla ovat kuparinen Kuutar-riipus (800-1050 jKr, viikingit) ja mielenkiintoinen käärmesormus (Vesilahti, 600-luku jKr). Käärme oli keskiajalla lääkärin ja apteekkarin symboli ja taitaa olla vieläkin. Se symbolisoi uudistumista ja parantumista. Käärmeestä lääketieteen symbolina on tehty väitöskirja Japanissa.

Kalevala-risti ja Halikon Lampolasta peräisin oleva kierteinen sormus (1150-1150 j.Kr) eivät ole myöskään enää tuotannossa.

Kalevala-ristin alapuolella on Euran sydän (Euran Pappilanmäki, viikinkiaika 800-1050 jKr. )

Uutta tuotantoa on äsken saamani Talon sydän (sydän sydämessä), filigraanikoru (1700-luku).  Kuva alla. Se ei liity Kalevala-korujen perinteiseen linjaan. Sitä edustavat vain Klassikko-sarjan korut (15 % tuotannosta). Niihin kuuluu tämä korukin, joka ei kuitenkaan ole muinaiskoru, vaan rokokookoru. Perinteisten Kalevala-korujen ystävä joutuu varmaankin menemään kohta antiikkikauppaan etsimään muinaishistorian inspiroimia koruja. Muita korujahan tekevät monet muutkin tehtaat sekä Suomessa että ulkomailla.

Kuvasta puuttuu eräs solki ja toinen Kalevala-ristini, joka on kuin lapsen piirros.

Eräällä opettajallani oli vyönsolki, jossa oli kaksi käärmettä vastakkain (Eura, 600-700 jKr). Sen muistavat hänen entiset oppilaansa vielä vuosikymmenien kuluttua. Kaleva-koruissa on voimaa ja sisältöä.

Huopalahti, puisto

IMG_0004, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tunnelmallinen joki Huopalahdessa Kauppalantien puistossa. Kuvat Matti T. Amnell



 
Silta Huopalahdessa



Kedonkukkia