Me suomalaiset emme joutuneet vankileirien saaristoon, mutta meitä kärvennettiin vuosikymmenien ajan hiljaisella tulella. Uusimmat tutkimukset kertovat, että kaikki oli paljon, paljon pahempaa, kuin mitä osasimme kuvitellakaan. Lue edes tämä artikkeli, jossa kerrotaan Kujalan, Uolan ja Vihavaisen uusista kirjoista. Sekin on tosin vielä aika varovainen.
(Unto Hämäläinen: Neuvostoliitto pani jo Suomea taskuunsa. Moskovassa luultiin 1970-luvun alussa, että aika olisi kypsä vallankumoukselle. HS/Kulttuuri 6.12.2013)
"Vihavainen muistuttaa suomalaisen älymystön innostuksesta Neuvostoliittoa ja venäläistä kulttuuria kohtaan ja irvailee: 'Mitään vastaavaa venäläisyyden aaltoa voidaan tuskin löytää minkään sen naapurimaan historiasta.' Paljon puhuttu suomettuminenkin on ollut 'sodanjälkeisen henkisen kriisin jatkamista uudessa muodossa.'"
[Suomalaisen kulttuuriväen osallistumistesta äärivasemmistolaiseen politiikkaan käytetään nykyään usein eufemistista termiä 'edistyksellinen'. edistyksellinen = vasemmistolainen, sosialistinen erik. marksilaisessa kielenkäytössä. ]
"Uola arvioi, että 'suomalaiseen todellisuuteen jäi vaaran vuosista myös parantumaton henkinen trauma, joka lieveni vasta noin puolessa vuosisadassa, mutta ei kokonaan parantunut'".
Ihmetteletkö, miksi Sofi Oksasta rakastetaan Suomessa ja Virossa ja arvostetaan muuallakin maailmassa? Hän maalaa Puhdistuksessa leveällä pensselillä. Pahuudesta, jota Neuvostoliitto edustaa maailmanhistoriassa muiden ihmistä sortavien diktatuurien seurassa.
Lue myös tämä Ylioppilaslehden artikkeli "Taistolaisten tavoitteena oli sosialistinen diktatuuri.":
"Riippumatta siitä, mitä ex-taistolaiset tänä päivänä muun muassa tutkijoille kaunistelevat ja satuilevat, liikkeen tavoitteena oli nimenomaan pystyttää Suomeen 'työväenvalta' eli kommunistinen diktatuuri. "
Entä ne poliittiset laulut, joita vieläkin hoilataan ja ihannoidaan! Huh, tätä maata.
Kun itsenäisyydestä vasta haaveiltiin. (1900-luvun alku)
