maanantaina, tammikuuta 20, 2014

Flickr muuttunut oudoksi. Azalea paleltui. Lohdutuskukka: Bromelia


Bromelia (väri: cupcake). Kuva: Anna Amnell. Klikkaa kuvaa. Siitä tulee todella suuri.

Sain tänään mieheltäni tämän kauniin kukan lohdutukseksi seuraavista asioista:

1. Flickr on saanut joitakin hyvin suuria asiakkaita ja ruvennut tekemään sivustoa hienommaksi ja tavalliselle käyttäjälle hankalammaksi. Minulla on siellä yli 30000 kuvaa. Ne säilyvät siellä, mutta en voi siirtää niitä blogiin niin kuin ennen. Blogger-blogeistani loppuu nopeasti tila, jos laitan siihen tällaisia suuria kuvia. En halua enkä voi maksaa ylimääräisiä maksuja Bloggerille. Toivon, että tilanne selvenee tai keksin jonkin muun ratkaisun. Siihen asti laitan Blogger-blogeihini vain linkkejä Flickriin, jossa on ollut kuviani vuodesta 2005 asti.

Kuvakansioihin (sets) pääsee, mutta heti pomppaa mainos: teetä kirja Flickrlllä. Liian kallis.
Collections, uusi nimi Creations.

Huom! Lisäys: Flickr yhdistää nyt. Useimmat toiminnat ovat palautuneet entiselleen.





sunnuntai, tammikuuta 19, 2014

Orkideat kaapin päälle suojaan vedolta



Klikkaa kuva suuureksi. Kuva: Anna Amnell
On kylmää ja vetoisaa. Kun avaan erkkerin ikkunan tuuletukseen, huoneeseen tulee hyvin kylmää ilmaa. Sitä orkideat eivät kestä. Siksi olen nostanut kukkivat orkideat korkean kiinalaisen kaapin päälle melkein katonrajaan kuten kuvasta näkyy. Nuo orkideat kukkivat vielä monta kuukautta.

Ruukut voi viedä keittiöön kerran viikossa kastelua varten tai nostaa alemmaksi pöydälle, mutta kauniilta kukat näyttävät tuolla ylhäälläkin. Ehkä sinne täytyy laittaa pieni astia, vaikka juomalasi, jossa on vettä tuomassa kosteutta. Sitä orkideat kaipaavat. Vesipullo on kaikkein kätevin ratkaisu. Kokeilen sitä.

Talven värit. Winter in Helsinki



Photo: Anna Amnell
Suomenlinnan 1700-luvulla rakennetun talon Nooakin arkin ovi ja Kansallismuseon torni.

Värikollaasi 162: Talven värit
Värimalli: talvi


Uskalla ruveta kirjailijaksi

1991, 1.painos by Anna Amnell
1991, 1.painos, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Optimistinen kirjailija sai kukkia,  Cadillac-ruusuja, ensimmäisen kirjan ilmestymisen kunniaksi- (Rose Cadillac, jossa pieni vivahde korallia)

UUSI! Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide 1990-luvulla ilmestyneistä kirjoistani. Myös eKirja. Noin 400 sivua. Ilmestyy syyskesällä 2014.  Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.


Löytyi hauska yli 20 vuotta vanha kuva. Kustantaja on lähettänyt esikoisteokseni ensimmäisen painoksen kirjailijankappaleet kotiin.Toivon, että olisin ottanut kuvan siitä laatikostakin, jossa lähetti toi ne. Siihen oli painettu suurin kirjaimin kirjani ja minun nimeni.

Mieheni osti heti kukkia, ja kirjoista ja kukista otettiin kuva. Otin sen kameralla, jonka olin ostanut samana vuonna tehtyä pitkää Italian matkaa varten. Tämä kuva on kopio siitä kuvasta.

Laput muutamien kirjojen välissä kertovat, että osa kirjoista on lähdössä ystäville ja sukulaislle, jotka ovat saaneet odottaa kauan, että minusta tulee vihdoinkin kirjailija. Lähipiirini oli ollut varma, että minusta tulee kirjailija siitä lähtien, kun olin koululainen. He saivat odottaa liian kauan.

Tämän jälkeen alkoi arki: edelleen työn ohella kirjoittaminen, jatkuvasti toistuvat lamat ja niiden aiheuttamat ongelmat kustannusmaailmassa.

Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa työn ohella, en ollut missään tekemisissä kirjallisten piirien kanssa. Ei ollut aikaa, kun oli työ, kodin hoitaminen - ja kirjoittaminen. En edes tiennyt kaikista kirjailijajärjestöistä.

Uskalla ruveta kirjailijaksi, vaikka se on kaikkea muuta kuin järkevä ratkaisu. Vain aniharva kirjailija rikastuu kirjoillaan, suurin osa ei tule edes toimeen kirjoittamisella näin pienen kielialueen maassa.

Kirjoittamisessa voi kokea onnenhetkiä. Siihen aikaan, kun kirjoitin (työpaikan ihmissuhteiden vuoksi ) raskaan työn ohella ohella, kirjoittaminen aamuvarhain tai viikonlopulla oli lepoa ihan konkreettisesti: pulssini laski, kun kirjoitin.

Tuota päivää on hauskaa muistella. (Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaanimellä Pirkko Pekkarinen. Sitten otimme koko perhe vihdoin vuonna 1998 käyttöön mieheni äidin tyttönimen 'Amnell'. Siihen sopi äitini nimi Anna. Nämä nimethän ovat virallisia nimiäni.)



(Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. painos 1992)