Aloitin bloggaamisen 2.6.2005. Olimme asuneet silloin jo useita vuosia mieheni alkuaikoina hyvin tilavassa virka-asunnossa palattuamme Kanadasta yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Meillä ei ollut alussa paljon mitään huonekaluja tai muutakaan tavaraa. Silloinkin oli paha lamakausi. Koti kalustettiin Hietalahden kirpputorilta, jossa avautui ihanuuksien ihmemaa.
Osallistun tällä blogikirjoituksella myös Pieni lintu-blogin tämän viikon kuvahaasteeseen, jonka teemana on 'round, 'pyöreä', ympyrä. Tämä on lamasta lamaan kuvaus. (Vähensin tekstiä saadakseni enemmän tilaa kuville.)
Katso myös kirjoitukseni Bloggaaminen vuonna 2005, mukana myös Blogisisko. Anssi miettidsen raportti bloggaamisesta.
Vuotta 2005 sanottiin bloggaajien vuodeksi.
Tämä kirpputorilta ostettu lautanen toi mieleen vaihto-oppilasvuoteni ja koko perheen yhteiset matkat eri puolilla Yhdysvaltoja Kanadan vuosien aikana.
Meillä kävi vieraina uusia Kanadan sukulaisia. Tämän kupin on omistanut miniäni isoäiti Viktoria. Hän oli ostanut nämä kupit häämatkallaan New Yorkista - 1930-luvun alussa.
Kun neljäs kirjani ilmestyi, omistin sen neljälle yli 90-vuotiaalle isoäidille.
Olin kirjoittanut neljä Aurora-kirjaa 1900-luvun alun maailmasta, Suomesta ja Kanadasta, mutta uudella vuosituhannella kiinnostuin myös 1550-luvusta. Perustin kirjoilleni ja niiden aikakausille omat blogiot. Muitakin blogeja syntyi Blogisisko-blogin ympärille, minusta tuli monibloginen.
Olimme aikoinaan tehneet autolla ja telttaillen häämatkan Lappiin ja edenneet Jäämeren rannalle simpukoita poimimaan. Nyt oli aika tehda toinen matka hääpäivän kunniaksi.
Tytär oli asunut Kiinassa, mutta sinne emme ehtineet mennä.
Mutta kun hän muutti miehensä kanssa Tsekin tasavaltaan, me saimme nähdä Prahankin, jonka Kaarlen sillan luona tämä on kuvattu. Aloimme tehdä sukulaismatkoja.
Klikkaa kuvan kohtaa. Kuva on nähtävissä! Uusimman kirjan aineiston etsiminen vei Berliiniin. Kuvassa art nouveau-portaikko Hackesche Höfessä, entisessä juutalaisessa kaupunginosassa, joka on kokonaan jälleenrakennettu.
Elämää ei tarjota meille kultalautasella muualla kuin korkeintaan museoissa -ja silloinkin vain silmänruokaa. Tutustuimme Balkanin maihin vierailemalla sisarenpoikani luona. Avautui uusi tuntematon kulttuuri.
Elämä tuo myös särkyneitä unelmia ja surua. Äitini ja sisareni kuolema oli suuri suru. Sisareni oli vielä nuori kuollessaan syöpään.
Ei pidä lannistua, vaan toimia niin kuin afrikkalaiset, jotka osaavat tehdä käärmeennahasta maton.
Matkoilla voi oppia, että elämässä on puolensa. Hienoissa linnoissakin löytyy monenlaista. Eämässä on raadolliset puolensa.
Kävimme Pietarissa kolmesti hyvän sään aikana. Rakastuimme Pietariin. Olimme yhteensä kuukauden maassa, jonne en ollut astunut jalallani vanhan vallan aikana. Mutta onko siellä nyt vanha vai uusi valta, kun voisin mennä sinne taas? Ehkä uskallan, sillä uteliaisuus voi voittaa. Onkohan enkelikahvila vielä tallella? Onko minusta Moskovaan menijäksi?
Menneisyys, historia kiehtoo minua edelleen, mutta en taida mennä enää ajassa yhtä kauas kuin ennen. Lähihistoriakin kiinnostaa - ja opettaa. Kirjoitan hitaasti.Tästä saisi vauhtia.
Nykyisen asuntomme erkkerin sivuikkunasta näkyy etäällä Linnanmäki, jossa olen käynyt vain kerran, opiskeluaikana.
Bloggaaminen on elämistä yhtä aikaa menneisyydessä ja nykyhetkessä ja kurkottamista tulevaisuuteen.
Hyvää kesää!
