Heidi Piipponen: Äänikirja kehittyvänä mediumina

Viime keväänä ilmestyneessa Heidi Piipposen pro gradu  -tutkimuksessa oli aiheena äänikirja, ja sen historiaan liittyy olennaisesti ääneen lukeminen. Eräs blogikirjoitukseni on mukana tutkimuksessa pienenä viitteenä.
Luen kuvassa iltasatua vanhimmalle lapselleni, kirjojeni tulevalle kuvittajalle. Photo: Aune Kämäräinen

Piipponen, Heidi: Äänikirja kehittyvänä mediumina. Katsaus äänikirjan historiaan, käyttäjäkokemuksiin ja tulevaisuudennäkymiin.

Pro gradu –tutkielma

Jyyväskylän yliopisto

Taiteiden ja ja kulttuurin tutkimuksen laitos

Kirjallisuus

Huhtikuu 2014

Sivu 19

https://jyx.jyu.fi/.../URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201405081650.pdf?...

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43349/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201405081650.pdf?sequence=1

(PDF)

Blogikirjoitukseni ääneen lukemisesta on mukana tutkimuksessa painamattomana lähteena.

Amnell, Anna (2014) “Ääneen lukeminen”. Anna Amnellin blogi Lukijana ja kirjailijana 27.1.2014. Viitattu 12.4.2014 sivulla 19

http://annaamnell.weebly.com/blogi/neen-lukeminen

Armotonta menoa pikkukaupungin apteekkisuvussa

Olen menossa sivulla 204 (yht 331). kirjassa Armon aika. Elämää apteekin tiskin takana ja pikkukaupungissa. Tuija Lehtisen tunnetun sujuva ja raikas tyyli maalaa lukijan eteen kammottavan suvun ja nykyajan pinnallisen elämänmenon. Realismia viihteen naamion takana.

P.S. En ole kirjabloggaaja, mutta pistän joskus blogiini jonkin lyhyen havainnon lukemistani kirjoista

Photo Friday: 'Translucent'

Photo Friday: 'Translucent'  A spider's net in a cafe in Helsinki. The room is very high. I took the photo in the evening.
Hämähäkin seitti on läpikuultava. Kuvattu Pohjois-Esplanadin varrella olevassa kahvilassa.
A large size, suurempi koko

Kommentti: Järjestelyjä

Arkistolaatikkoja, joihin on tarkoitus laittaa talteen kirjoihin liittyvää tärkeää aineistoa.

Eräässä järjestelyoppaassa kerrottiin, että on kahdenlaisia ihmisiä: toisten täytyy nähdä koko ajan tavaransa, ja toiset haluavat säilyttää ne suljetuissa tiloissa. Yleensä kaikki kaapit ja lipastot ovat suljettuja tiloja. Shaker-lahko oli kuuluisa hyvästä järjestyksestä. Heillä saattoi olla ikkuna lipaston laatikon sivussa. He olivat siis huomanneet ihmisten erilaisuuden järjestyksen pitäjinä.

 Tein mielestäni ihanteellisen ratkaisun edellisessä asunnossani Minulla oli isossa ruokasalissa yhdellä aika pitkällä seinällä huomaamaton kaappirivi, josta ovet oli tapetoitu samalla kankaalla kuin seinätkin. Kun avasi kaappien ovet, sisällä oli leveät ja avarat hyllyt täynnä materiaalia levällään kirjoihini ja opetustyöhöni. Usein avasin monta ovea samalla aikaa, kun aloitin kirjoittamisen tai tuntien valmistelun. Parasta oli, että kaapit olivat täysin ilmaiset: erään naapurini keittiön kaapit uusittiin ja näin kaapit hissin vieressä rivissä menossa kaatopaikalle. Vain vähän maalia ja tapetin jäännösrullat muuttivat kaapiston.

(kommenttini Facebook-keskustelussa 23.10.2014)

Helsinki Anna Amnellin kirjoissa

Helsinkiläisiä 1500-luvun Helsingissä. Vasemmalla nuori Hans van Sanden. [van Sandenin hauta on on Vanhassa Helsingissä] Kaikkien kirjojeni kuvitus on poikani Matti Amnellin tekemää.

Kirjani Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006) liikkuvat Kustaa Vaasan perustamassa nuoressa Helsingissä, joka oli vielä pieni kyläpahanen.

Kirjassa Pako Tallinnaan Helsinkiiin tulee kulkutauti, ja monet ihmiset kuolevat, muiden muassa Margaretan isä, ja 17-vuotias Lucia ja 13-vuotias Margareta pakenevat Tallinnaan Margaretan sukulaisten luo, kun Margareta aiotaan naittaa vanhalle ulkomaalseiselle kauppiaalle. [ ylllä kuvassa Margaretan serkku Vilppu Talvi soutaa venettä pois pienestä Helsingistä kohti Tallinnaa.]

Tekstinäytteitä

Kirjat julkaisi Lasten Keskus, mutta ne makuloitiin jokin aika sitten. Ehkä painatan joskus yhteispainoksen myös Lucia Olavintytär -kirjoistani. Kirjaston

Helsinki vuonna 1905 Kuva: Matti Amnell

Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993)  kertoo vuoden 1905 Helsingistä. Se on mukana yhteispainoksessa Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3. 2014. [Kansi on kirjasta Aurora ja Pietarin serkut

Ensimmäisessä osassa Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)  liikutaan vuoden 1903 Helsingissä. Kirjassa Aurora ja Pietarin serkut (alkuteros vuonna 1993) ollaan koko kirjan ajan vuoden 1905 Helsingissä

Kirjat julkaisi Kirjapaja (nimellä Pirkko Pekkarinen), mutta yhteispainoksen julkaisin BoD:n kautta vuonna 2014 nimellä Anna Amnell. Tämä kirja on mukana messuilla Books on Demandin osastolla 6g70, mutta en ole itse läsnä kirjamessuilla.

Loppuunmyytyjä kirjojani on kirjastoissa. Jos uutta yhteispainosta ei ole vielä paikkakuntaisi kirjastossa, tee tilaus ja toivo sen hankkimista. Yhteispainos ilmestyi vasta elokuussa.

Huom! Kirja Aurora ja villikyyhkysten aika tapahtuu kokonaan Torontossa ja vuonna 2013 ilmestynyt Lucia ja Luka Turussa ja Wittenbergissä.