Olimme olleet jo melkein kolme viikkoa toisella matkallamme Kroatiassa toukokuussa 2010 ja palaamassa Dubrovnikista lähtöpisteeseemme Splitiin. Olin lukenut, että Dubrovnikin ja Splitin välillä oleva tie pitkin Adrianmeren rannikkoa on Euroopan kauneimpia.
Päätimme matkustaa tavallisella kroatialaisella bussilla rantatietä lähempänä rannikkoa. Matkaa oli vähän yli 200 kilometriä.
Alkoi yli neljän tunnin bussimatka, jonka varrella näimme meren lisäksi jokia, järviä, soita ja tulivuorta muistuttavia mäkiä laaksojen reunoilla. Oli hiukan sateista, mutta sain otettua kuvia ikkunan läpi pienellä digikamerallani.
Jotkut näkymistä olivat unenomaisia.
Täällä oli asuttu kauan
Dalmatian mäet ovat paljaiksi kaluttuja: Venetsialaisten esivanhemmat pakenivat hunneja suurelle suoalueelle ja rakensivat sinne kaupunkinsa paalujen varaan. He kaatoivät Dalmatiasta ja lähisaarilta puita vuosisatojen ajan. He tarvitsivat paljon paaluja rakentaakseen kaupunkinsa suuremmaksi ja suuremmaksi.
Hiljainen maisema
Kaukana siintävät vuoret
Lähempää näkee, että kasvullisuus on kitukasvuista. Historia ja voimakkaat tuulet ovat tehneet tehtävänsä maisemalle.
Yllätttäen on rehevämpää.
Pelottavan korkeita vuoria ja pilviä
Ja yhtäkkiä viinitarha, jota vuoret suojelevat itätuulilta.
Turistien suosima Makarska Riviera lomailurannikko ja Makarskan kaupunki. Vanhoja rakennuksia ei ole, sillä maanjäristys on tuhonnut ne.
Vielä jättimäisiä harmaita vuoria.
Ja sitten Splitin rantabulevardille ja uusiin seikkailuihin.
Bussimatka Dubrovnikista Splitiin (22. 5. 2010)
Pieni lintu LUONTO- haaste
