Uutta tekstiä syntyy

Näissä värikkäissä kansioissa on tulostettuna ehkä 3/4 tulevasta noin 200 sivua käsittävästä kirjastani. Ruokapöytä on edelleen pisimmillään, sillä tänään levitän taas tekstit järjestykseen luvuttain pöydälle ja katselen niitä muutaman päivän ajan, vaihtelen järjestystä. Tarvitsen tällaisen vanhanaikaisen menetelmän. 

Tekstiä syntyy minulle vähitellen, kohtauksittain. Osa on saanut alkunsa niin, että olen sanellut sitä kännykkääni ollessani jo melkein unessa tai istumassa esimerkiksi jossain pietarilaisessa kahvilassa tai moskovalaisessa museossa. Siellä todellakin syntyi kiinnostavaa tekstiä -  toisesta ajasta ja paikastakin. Lähetin tekstin heti sähköpostiini, ja kotona kirjoitin puhtaaksi Dragonin välillä huvittavan tulkinnan puheestani. Vähitellen se on oppinut tuntemaan puhetyylini ja sanastoni.

Ymmärrän kirjailijoita, jotka matkustavat ulkomaille kirjoittamaan. Berliinissä kaikki aika meni museoissa kiertämiseen ja Wittenbergin 1500-luvun tutkimiseen. Eräänä lauantaina päätin jäädä kirjoittamaan, kun mieheni meni museoihin. Mutta juuri silloin oli lentoliikenne vilkasta, ja koneet lensivät Berliinin residenssin yli miltei tauotta. 

Minulla ei ole ollut koskaan pysyvää omaa työhuonetta. Pystyn keskittymään missä hyvänsä eikä minua häiritse, jos minulle tullaan puhumaan välillä. Olen ajatellut, että kahvilassa kirjoittaminen voisi olla hauskaa, mutta silloin pitäisi olla hyvin kevyt kannettava tietokone. 

P.S. Tämä syntyi spontaanisti jFacebookiin ja kopioin sen tänne blogiini.

Maanviljelijöiden mielenosoitus

Finnish farmers brought 600 tractors to the Senate Square.
Juuri päättynyt Senaatintorilla on Maanviljelijöiden mielenosoitus: yli 3000 maanviljelijää ja 600 traktoria. Puhujina mm pääministeri Juha Sipilä, valtiovarainministeri Alexander Stubb ja maatalousministeri Kimmo Tiilikäinen ja tietenkin maanviljelijöitä.



Rauhanomainen koko tapahtuma. Heillä näytti olevan hauskaa kaupungilla. Ei synkkää tunnelmaa.





Onko meillä tulevaisuutta? kysyvät nuoret maanviljelijät.

Photo Friday: 'Wilderness'

Photo Friday: 'Wilderness'

Oscar ja Estelle - perinteitä, velvollisuudet, romantiikkaa ja tragediaa

Victorian ja Danielin lasten nimien taustalla on enemmän kuin meille on Suomessa kerrottu:

Alkujaan newyorkilainen Estelle Manville Bernadotte (1904-1984) oli pikkuprinsessa Estellen isoisän, nykyisen kuninkaan kummitäti. Hänen miehensä diplomaatti Folke Bernadotte (1895-1948) kuoli terroristi-iskussa 53-vuotiaana. Estelle jäi asumaan Ruotsiin ja oli yhteiskunnallisesti aktiivinen,  mm partion, Punaisen ristin ja Unicefin hyväksi.

Folke Bernadotten isä, monien Oscar-nimisten kuninkaiden kaima,  prinssi Oscar Bernadotte (1859-1953) oli luopunut kruununperimysoikeudesta mentyään naimisiin hovineiti Ebba Munckin kanssa.

(Kuvani on vuodelta 2010, jolloin olin sattumalta Tukholmassa vähän ennen Viktorian ja Danielin häitä)

Helsingin Sanomat kertoi Estellestä, joka vieraili Suomessa.
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305556413894

Nimi Aurora. Kummit ja kaimat

       
Kuvassa on vuonna 1904 syntynyt Aurora Amnell

1900-luvun alussa Aurora oli tavallinen tytönnimi Suomessa. Sen huomaa, kun lukee sen ajan kihlaus- ja avioliittoilmoituksia. Vuonna 1904 Lohjan lähellä Nummella syntynyt anoppini sai myös nimen Aurora. Minä en koskaan ymmärtänyt, miksi hän ei käyttänyt sitä etunimenään. Taisi hän kerran sanoa, että se olisi ollut Savossa vähän liian fiini. Mutta oli itsestään selvää, että siitä aikakaudesta kertovan kirjasarjani päähenkilön nimeksi oli tuleva Aurora.

Prinsessa Ruususenkin nimi on Aurora. Hänellä oli iso joukko kummeja. Niin oli 1900-luvun alun tytöilläkin, jopa 12, jotta lapsi ei jäisi heitteille vanhempien kuoltua. Niin on myös minun Aurorallani, ja äidin kuoltua kummit pitävät huolta puoliorvosta tytöstä, jonka isä on karkotettu Suomesta. Kun Aurora palaa kotimaahan, yksi kummitäti antaa rahaa, toiset flanellialushameita, neulomiaan sukkia, lapasia ja villahousuja, joita Ateneumiin opiskelemaan tullut Aurora ei osaa oikein arvostaa.

Aamurusko Suomenlinnan yllä ja runosäkeessä myyttinen aamuruskoneito.
Klikkaa kuva suureksi.

Myyttien Aurora

Kanadalaiselle Thomasille suomalainen Aurora on kuin myyttinen hahmo, aamunkoiton jumalatar (Eos, Aurora), joka ajaa kultaisilla siivekkäiden hevosten vetämillä vaunuilla tai ratsastaa Pegasoksella. Aurora on kuvattu myös enkelinä, kuten tämän collegen sinetissä. (kaikki linkit eivät enää toimi)

Tärkeintä on Thomasille ajatus, että pohjoismaisessa mytologiassa revontulet ovat valkyyrien kilvistä sinkoavia säteitä, jotka valitsevat parhaat nuorukaiset taistelemaan oikeuden ja hyvyyden puolesta. Se sopii taiteilijan urasta haaveilevalle pojalle. Ja näin Aurora ei olekaan prinsessa, joka nukkuu satavuotista untaan ja odottaa prinssiä, vaan tyttö joka vahvistaa poikaystävänsä itsetuntoa, niin että tämä uskaltaa toteuttaa itseään, paeta suuren viktoriaanisen talon uumenista. Sadut voidaan kirjoittaa uudestaan, tajuaa Thomas. (175-181)

Mitä enemmän luin Aurorasta, sitä paremmin tajusin, miten hyvin tuo nimi sopii 1900-luvun alkuun. Sehän oli uuden aikakauden alku. Siitä odotettiin paljon. Varsinkin suomalaiset haaveilivat, jopa siitä, että Suomi voisi olla itsenäinen. Siinä mielessä vuosi 1905 oli tärkeä. Siitä ei ole kuitenkaan tänä vuonna paljoa puhuttu ainakaan lehdistössä. Ehkä puhuttiin esitelmissä, joita en päässyt kuuntelemaan.

Keisarin ja kapinallisten Aurora

Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä Japanin sodasta kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 se teki laivastovierailuja moniin maihin.

Monet suomalaiset tuntevat Aurora-nimen lähinnä Aurora Karamzinista, suomalaisesta kaunottaresta, tsaarittaren hovineidistä, joka naitettiin upporikkaalle venäläiselle miehelle ja joka vanhoina päivinään lahjoitti osan omaisuudestaan Suomeen ja harjoitti hyväntekeväisyyttä.

Köyhä taideopiskelija Aurora Koivu kysyy isältään, miksi hänelle on annettu nimi rikkaan vanhan naisen mukaan. Mutta isä sanoo, että revontulet ovat syynä Aurora-nimeen. Revontulet ovatkin kiehtoneet ihmiskuntaa kaikkina aikoina.

(Tämä kirjoitus on ollut Blogisisko-blogissa jo vuonna 2005, mutta vanhoja kirjoituksia on vaikeaa löytää Bloggerista)