I was there. Paluu 1950-lukuun

 blogini osoite onkin "paluu 1950-lukuun"
I was there. Uusin kirjani on paluuta 50-luvun maailmaan, nyt alussa siihen ankeaan alkuu, ja jos innostaa, myöhemmin siihen iloiseen vähän villiin 50-lukuun, josta puhutaan yleensä, kun puhutaan 50-luvusta.

Nuorin tätini täyttää muutaman päivän kuluttua 96 vuotta. Äitini eli 97-vuotiaaksi, koko ikänsä tupakoinut ja hiihtänyt/kävellyt isoisäni 94-vuotiaaksi. Sodassa olleita miehiä ei voi ottaa yleensä lukuun, sillä useimmat heistä menettivät siellä terveytensä. Japanissa odotettavissa oleva elinikä on pian 110 vuotta. 

Me nykyajan ihmiset alamme sanoa kuten Kekkonen Jos minä joskus kuolen. Olen päättänyt, että en enää käyttäydy kuin olisin vähän yli kaksikymmppinen. Syynä on uusi kirjakin, joka kohta ilmestyy.

 Jo blogikirjoituksistani on sanottu: Ei silloin ollut sellaista. On luettu jonkin nuoren tutkijan mielipide. Ja kun kerron, että puhun omasta kokemuksestani, kuulen huokauksen jostain nettiavaruudesta ja kommentoijani kirjoittaa: Ai, sinä elit silloin.

P.S. Muistan tuon mekon, se on melko varmasti tullut Amerikasta. Se oli "ihonvärinen" kuten silloin sanottiin, melkein baby pink (mikä oli vielä 1940-luvulla poikavauvojen väri!) samaa kuin jotkut autot.  Kai sitä sanotaan puuterinväriksikin. Tätini yli yleensä hyvin hoikka. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli varakkaiden sukulaisten talossa, ja siellä sanottiin: Voi sinua, tyttöraukka, kun olet laiha. Kylläme sinut lihotetaan. Kun lähdet tältä, eivät tunne sinua kotonasi.

Britit Intiassa: Ne kesät Intiassa

TV:ssä on alkanut juuri pitkä sarja, jossa kerrotaan brittien viimeisistä ajoista Intiassa
Ne kesät Intiassa on 12-osainen, ja vaikuttaa heti hyvin monipuoliselta ja kiinnostavalta.
Mitä hyötyivät intialaiset brittien 200 vuotta kestävästä läsnäolosta? Löysin kiinnostavat sivut, joilla intialaiset kertovat mielipiteitään.

Tyttäreni (yllä kuvassa) oli töissä Bangaloressa tietotekniikkafirmassa, ja käytän hänen ottamiaan valokuvia, jos kirjoitan tästä lisää. Hän pukeutui intialaisittain ja sai paljon ystäviä niin kuin aina, missä hän liikkuneekin. Hän matkusti paljon miehensä kanssa. Kuulin monenlaisia tarinoita Intiasta. Ilmasto on niin kuuma, että emme käyneet siellä mieheni kanssa, mutta sisarenpoikani kävi, hänkin maailmanmatkaaja.

Toistan tähän kirjoitukseni vuodelta 2010, jolloin tyttäreni oli Intiassa:



Eurooppalaisia Intiassa 2010-luvulla ja 1800-luvun alussa

Eurooppalaisia on ollut Intiassa jo ennen Kristuksen syntymää. He ovat jättäneet vaikutuksensa Intiaan. Eurooppalaiset miehet menivät naimisin intialaisten naisten kanssa, jotka intialaisen tavan mukaan seurasivat miehensä uskontoa. Intiassa on runsaasti katolisia ja kauniita katedraaleja. Englantilaiset ovat jättäneet jälkensä lähinnä kieleen. Vaikka Intia oli Britannian siirtomaa, englanti on Intian tärkein kieli. Se yhdistää intialaisia, joilla on sadoittain omia kieliä.

Eurooppalainen kulttuuri on vaikuttanut rakennustaiteeseen ja muuhun kulttuuriin. Englantilaisella kirjallisuudella on ollut suuri vaikutus, mutta viime vuosukymmeninä intialaiset ovat olleet uudistamassa englanninkielistä kirjallisuutta.

Laman vuoksi monet suomalaiset tulevat muuttamaan Intiaan, osittain suomalaisten yritysten muuttaessa sinne. Intiassahan on taloudellista kasvua. Blogi Intiassa asuvista suomalaisista.

Faktoja täällä englanniksi: Europeans in India

Mauno Koivisto ja minä

Asuin Kanadassa Mauno Koiviston ollessa presidentti. Kun kävin Suomeen palattuani sukututkimusseurassa etsimässä tietoa äitini isoäidin Maria o.s Ryth- suvusta, minulle kerrottiin, että Presidentti Koivisto on samaa sukua äitinsä puolelta.

Yhteinen esi-isä vaikutti miellyttävältä ihmiseltä.
Katselmuksessa hänen "todettiin olleen 178 cm pitkä, laiha, tummahiuksinen, raitis, hyväluontoinen --Omasi hyvän luku- ja kirjoitustaidon".

Koko  tarina:
Muuan Juvalla syntynyt 22-vuotias Klaus Ruuskanen värväytyi vuonna 1758 Rantasalmella Savon ja Savonlinnnan jääkärirykmentti 6:n Iisalmen komppaniaan ja sai sotilasnimekseen Ryth. Katselmuksessa hänen "todettiin olleen 178 cm pitkä, laiha, tummahiuksinen, raitis, hyväluontoinen --Omasi hyvän luku- ja kirjoitustaidon". Hiismäen Ruuskaset [huom! uusi nettilinkki] ja


Klaus erosi armeijasta täysinpalvelleena, piti sotilasnimensä ja kuoli vuonna 1808 torpparina Iisalmen Partalan kylässä. Klaus ja Maria Rythillä oli kahdeksan lasta. Erik-niminen poika oli mummoni isoisän isoisä. (Klaus-Erik-Johan-Carl-Maria-Maria-AnnaKaisa, joka oli äitini.) Erikin veljen Johanin eli Juhon jälkeläinen on mm presidentti Mauno Koivisto. (Klaus-Juho-Mikko-Margareta-Iisakki-Hymni-Mauno).

Klaus on kohdassa Taulu 9. VI.
http://ondruska.fi/documents/Nils_Ruuskanen.htm#DES8
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf

Huom! Iisalmen kirkkoherranviraston todistuksen mukaan  Carl Ryth syntyi 13.3.1822 Iisalmessa ja kuoli 14.11.1866
Hänen tyttärensä Maria Ryth syntyi 17.12.1854 Iisalmessa ja kuoli 12.6.1934.
Netissä on selvitystä: margareta akkanen s. 1796 ja puolisonsa Juho rytmin poika Carl Ryth s.1822. Kirkonkirjojen mukaan carlin ja Cecilia Kolehmaisen tytär Maria Ryynäsen, mies vuodesta 1891 Pekka Ryynäsen.

Ruuskasen suvussa on useita Carl-nimisiä miehiä, ja tämä Carl on jäänyt pois. Samoin Maria. Ehkä sukunimen Ryth muuttuminen Ryytyksi (!) joskus 30-luvulla on vaikuttanut. Maria ei ollut koskaan Ryytty, sillä hän meni naimisiin  jo vuonna 1891, jolloin hän sai miehensä sukunimen Ryynänen. Carl oli koko ikänsä Ryth.

Runo Ruuskanen-Ryth-Ryytty -suvun esi-isästä. Venäläinen esi-isä? Jännittävää.

(Sukunimi Ryth sai 1930-luvulla myös muodon Ryytty)

http://blogisisko.blogspot.fi/2008/12/luku-ja-kirjoitustaitoinen-1700-luvun.html

Oscar ja Estelle - perinteitä, velvollisuudet, romantiikkaa ja tragediaa

Victorian ja Danielin lasten nimien taustalla on enemmän kuin meille on Suomessa kerrottu:

Alkujaan newyorkilainen Estelle Manville Bernadotte (1904-1984) oli pikkuprinsessa Estellen isoisän, nykyisen kuninkaan kummitäti. Hänen miehensä diplomaatti Folke Bernadotte (1895-1948) kuoli terroristi-iskussa 53-vuotiaana. Estelle jäi asumaan Ruotsiin ja oli yhteiskunnallisesti aktiivinen,  mm partion, Punaisen ristin ja Unicefin hyväksi.

Folke Bernadotten isä, monien Oscar-nimisten kuninkaiden kaima,  prinssi Oscar Bernadotte (1859-1953) oli luopunut kruununperimysoikeudesta mentyään naimisiin hovineiti Ebba Munckin kanssa.

(Kuvani on vuodelta 2010, jolloin olin sattumalta Tukholmassa vähän ennen Viktorian ja Danielin häitä)

Helsingin Sanomat kertoi Estellestä, joka vieraili Suomessa.
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305556413894

Photo Friday: 'Color'

Faded memories
1970's photo
Photo Friday : 'Color'
1970-luvun valokuvan väri on haalistunut
Paddington bear

Photo Friday: 'Family'

A large family
Photo Friday: 'Family'
Suurperhe

Perhe on paras, ja suku on suurin

Junan ikkunan läpi otettu valokuva Viipurin linnasta.  2014, toukokuu

Syksyllä 2012 kävin ensi kerran Pietarissa, kun sukulaiseni oli siellä työssä, kulki isoäitinsä isän jälkiä mutta aivan eri alalla.

Tiesiköhän ukki, pelimanni ja suksimestari, että hänellä oli ollut esivanhempia jo keskiajalla Viipurin lähellä Alasommeessa (Rytkölä) ja joku mukana Viipurin pamauksen tapahtumissakin? Isoisäni piti kovasti Viipurista ja Pietarista. Ne olivat hänelle 'kaupunkeja'. Helsinki oli vain syrjäkylä, jossa hän kävi silloin tällöin suksia myymässä, oli yötä pikkusiskonsa Sofian luona, joka asui Ratakadulla. Ukki eli 38-vuotiaaksi asti Suomen Suuriruhtinaskunnassa, josta hänellä oli vain hyviä muistoja. 

Sitten tulivat bolshevikit ja pilasivat kaiken, ukilla oli tapana sanoa.

Ukki eli yli 90-vuotiaaksi ja suri kovasti kaikkia sotia, joita suomalaiset joutuivat käymään. Hän ei joutunut itse koskaan sotaan, ihmetteli vielä vanhana miehenä sitä, että suomalaiset olivat sotineet keskenäänkin. Niin ei tehty hänen kotikylässään. Hän kärsi varmaankin kovasti siitä, että hänen rakastamansa Viipuri ja Pietari joutuivat kokemaan kovia ja tulivat hirmuvallan osaksi.

Kemppisen kirjoitus 1000-luvulla eläneen esi-isän haudasta sai minutkin ajattelemaan juuriani. Ukin esi-isät elivät tuohon aikaan jossain nykyisen Saksan seuduilla, joku ehti tulla 1000-luvulla Ahvenanmaalle. Kunpa tietäisin hänestä enemmän. Meillä kaikilla on esivanhempia suuret määrät. Sanotaan, että me kaikki eurooppalaiset olemme samaa sukua - olemme Kaarle Suuren jälkeläisiä.