sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006

Perinnepuku, körttipuku, kansallispuku, historiallinen asu ja roolipuku

A Philadelphia Museum

Kuvat: Anna Amnell. Klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina

Opas vauhdissa philadelphialaisessa museossa

Kirjailija ja historioitsija Kaisa Ikola kertoo käyttävänsä joskus körttiasua museossa oppaana ollessaan. [Tekstin alussa linkki, josta löytyy kaunis kuva Kaisasta körttiasussa.]Suomalaiset museot saisivat käyttää enemmänkin kauniita historiallisia asuja.

Ilmaston tultua entistä lämpimämmäksi kansallispuvut ja muut perinnepuvut joudutaan kuitenkin tekemään usein keveämmistä materiaaleista kuin ennen. Turun linnan oppaat kertoivat, että heidän keskiaikapukunsa ovat viskoosia (korjatkoon joku, jos olen muistanut väärin).

Minullla on omatekoinen renessanssipuku, mutta se päällä tulee niin kuuma, että en jaksa pitää sitä enää esimerkiksi kirjamessuilla tai muissa tilaisuuksissa. Kevensin sitä ottamalla hihoista pois toppauksia, jotka saavat käyttäjänsä näyttämään leveältä kuin topattu sohva, mikä olikin niiden tarkoitus aikana, jolloin vaatteen horisontaalisuutta korostettiin. Se oli valtaa korostavaa ('power dressing' kuten 1980-luvun paksuin olkatoppauksin varustetut vaatteetkin). Pitäisi valmistaa uusi ohuempi ja mieluummin hoikentavampi renessanssiasu.

En kuulu itse mihinkään herätysliikkeeseen, mutta herännäisyys oli vallitseva Ylä-Savossa, ja Ylä-Savon kansallispukuun on saatu vaikutteita körttipuvusta. Monet suomalaiset kansallispuvut ovat jatkoa renessanssin naisen asulle, johon kuului valkoinen pusero, leveä hame ja nyöritetty liivi sekä myssy.  suomalainen muinaispuku.

Körttipuku kuten muutkin suomalaiset perinnepuvut tulevat varmaankin entistä suositummiksi, kun niihin ei liity enää mitään pakkoa, niin kuin oli ennen. Ja yhteydet muihin kulttuureihin, joissa perinnepukuja arvostetáan, lisäävät varmaankin myös Suomessa perinnepukujen käyttöä.

Meillä on joitakin ryhmiä, jotka käyttävät perinneasuja, muiden muassa romaninaiset. Heidän asuaan voidaan verrata nunnan asuun, molemmat nimittäin otetaan sitovasti eli niitä käytetään koko ajan. Romaniasu on hyvin kaunis ja siihen liittyy koruja kuten useimpiin muihinkin perinneasuihin. Jotkut keventävät romaniasuakin käyttämällä ohuempia materiaaleja esimerkiksi hameessa. Kanadassa romanit eivät käyttäneet mitään erityistä asua. Monet muutkin käyttivät niitä vain juhlissa.

Pidän kovasti myös afrikkalaisista asuista, joita näkee toisinaan kesähelteellä Helsingin kaduillakin. Torontossa Afrikasta muuttaneet naapurimme ottivat käyttöön heti afrikkalaiset asunsa, kun sää lämpeni. Myös musliminaisten asut ja huivit ovat usein hyvin kauniita ja tuovat väriä ja vaihtelua Helsingin aika ankeaan katukuvaan.

Canada's Wonderland

Canada's Wonderland huvipuistossa kuten Kanadassa yleensäkin kohtasivat maailman eri puolilta tulleet ihmiset

Torontossa totuin myös sikhien värikkäisiin päähineisiin, joita käyttivät sikhipoliisitkin. Miehet käyttävät harvemmin perinneasuja. Nuorimman tätini mies käytti körttiasua. Tämä nuorena vakavaan sairauteen kuollut mies oli hyvin aurinkoinen ja hauska ihminen, ja hänen muistonsa keventää Ylä-Savon muuten niin ankeaan körttiperinteeseen liittyviä muistojani.

Keskustassa näkee silloin tällöin roolipeleihin meneviä nuoria, joilla on historia- tai fantasia-asuja. Niissä on käytetty mielikuvitusta. Toimittaja Jussi Ahlroth kertoi jokin aika sitten Helsingin Sanomissa siitä, kuinka rooliasu auttoi eläytymään fantasiamaaiilmaan. Tämän päivän Hesarin Minne mennä kertoo 'Zombie Walk' -kulkueesta. Mahtaako se liittyä meksikkolaiseen perinteeseen?

Alla kuva pienen kanadalaisen museon työntekijöistä. Toinen heistä - sinimekkoinen -vaikutti ratkaisevasti kirjoittamiseeni: hänestä tuli Mary, kartanon palvelijar.


19th c servants', a museum

Kuva: Anna Amnell
Kommenteissa keskustellaan siitä, voisiko myös suomalaisten museoiden oppailla tai muilla työntekijöillä olla historialliset asut.

lauantaina, syyskuuta 30, 2006

Onko kirjamessuissa mieltä?



Kuvat: Anna Amnell

Paljon julkisuudessa esiintyvät kirjailijat keräävät luonnollisesti kirjamessuilla enemmän yleisöä kuin kirjoituskammioistaan harvemmin esiin tulevat kirjoittajat.

Voi tavata hyvin monenlaisia ihmisiä. Yleisömassat ovat julkkiskirjailijoiden ympärillä, mutta kahdenkeskiset tai pienessä ryhmässä tapahtumat kohtaamiset ovat intiimejä ja antoisia.

En voisi mennä kirjamessuille ilman mieheni apua. En voi kantaa enkä nostella paljon mitään, joten tarvitsen kantajan ja pakkaajan, sillä vien mielelläni mukaan rekvisiittaa, joka liittyy kirjan aiheeseen. 1500-luku on niin kaukainen aika, että se tuntuu melkein fantasiaromaanin maailmalta. Siksi aikakautta kannattaa elvöittää. Yksi kuva eli siis asetelma tai esiintymispuku voi kertoa enemmän kuin sanat, varsinkin kun messuilla vierailevalla ei ole paljon aikaa. Yleensähän siellä tulee kierreltyä ja silmäiltyä, kun on niin paljon nähtävää ja kuultavaa. Tänä vuonna oli lisäksi erityisen meluisaa. Tämä tuntui olevan muidenkin käsitys.

Turku on niin kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki, että siellä viipyisi mielellään kauemminkin. Kerran olin mieheni kanssa viikonloppumatkalla saman tien. Nähtävää riitti.

Oli käynnissä muitakin messuja. Tämänkertainen messukäynti huipentui japanilaisen selänhierontalaitteen kokeilemiseen, kun romahdin selkä kipeytyneenä tuoliin, jossa sitä sai kokeilla. Senjälkeen jaksoikin tehdä vielä pienen kierroksen. Mieheni voitti nopanheitolla yrttimukin. Siinä on yhtenä kuvana rosmariini. Se muistuttaa näistä kirjamessuista, sillä käytin 1500-luvun portinvartijan tornin lattiaheininä nimenomaan rosmariinia. Sen lehdet ovat niin pieniä, että ne sopivat 1:12 nukketaloon. Lattiaheinät ja -kukat olivat tavallisia muiden muassa Elisabet I:n juhlahuoneissa, joissa vastaanotettiin ulkomaiden lähettiläitä, jotka ovatkin niistä kertoneet.

En voinut olla ostamatta Shakespeare-mukia. Ristikkotalot ovat siinä kauniita. Paras messumuisto on piparkakkumuotti, jolla voi tehdä pieniä pipareita, jotka ovat keskiaikaisen kivikirkon näköisiä. Keskiaikaiset kivikirkothan ovat meidän rakennustaiteemme aarteita.

Photo Friday. "Anger"

DSC03084

Click the photo to see it in larger sizes.

Turun kirjamessuilla


Kuva: Anna Amnell

Setukaisten Pekko-eepoksen suomennoksen julkistaminen

"Peko", the national epic of the Setus, a small Finno-Ugric nation, was translated into Finnish. These ladies are part of the group that sang to celebrate the event at Turku Book Fair.