Kuvat: Anna Amnell. Klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina
Opas vauhdissa philadelphialaisessa museossa
Kirjailija ja historioitsija Kaisa Ikola kertoo käyttävänsä joskus körttiasua museossa oppaana ollessaan. [Tekstin alussa linkki, josta löytyy kaunis kuva Kaisasta körttiasussa.]Suomalaiset museot saisivat käyttää enemmänkin kauniita historiallisia asuja.
Ilmaston tultua entistä lämpimämmäksi kansallispuvut ja muut perinnepuvut joudutaan kuitenkin tekemään usein keveämmistä materiaaleista kuin ennen. Turun linnan oppaat kertoivat, että heidän keskiaikapukunsa ovat viskoosia (korjatkoon joku, jos olen muistanut väärin).
Minullla on omatekoinen renessanssipuku, mutta se päällä tulee niin kuuma, että en jaksa pitää sitä enää esimerkiksi kirjamessuilla tai muissa tilaisuuksissa. Kevensin sitä ottamalla hihoista pois toppauksia, jotka saavat käyttäjänsä näyttämään leveältä kuin topattu sohva, mikä olikin niiden tarkoitus aikana, jolloin vaatteen horisontaalisuutta korostettiin. Se oli valtaa korostavaa ('power dressing' kuten 1980-luvun paksuin olkatoppauksin varustetut vaatteetkin). Pitäisi valmistaa uusi ohuempi ja mieluummin hoikentavampi renessanssiasu.
En kuulu itse mihinkään herätysliikkeeseen, mutta herännäisyys oli vallitseva Ylä-Savossa, ja Ylä-Savon kansallispukuun on saatu vaikutteita körttipuvusta. Monet suomalaiset kansallispuvut ovat jatkoa renessanssin naisen asulle, johon kuului valkoinen pusero, leveä hame ja nyöritetty liivi sekä myssy. suomalainen muinaispuku.
Körttipuku kuten muutkin suomalaiset perinnepuvut tulevat varmaankin entistä suositummiksi, kun niihin ei liity enää mitään pakkoa, niin kuin oli ennen. Ja yhteydet muihin kulttuureihin, joissa perinnepukuja arvostetáan, lisäävät varmaankin myös Suomessa perinnepukujen käyttöä.
Meillä on joitakin ryhmiä, jotka käyttävät perinneasuja, muiden muassa romaninaiset. Heidän asuaan voidaan verrata nunnan asuun, molemmat nimittäin otetaan sitovasti eli niitä käytetään koko ajan. Romaniasu on hyvin kaunis ja siihen liittyy koruja kuten useimpiin muihinkin perinneasuihin. Jotkut keventävät romaniasuakin käyttämällä ohuempia materiaaleja esimerkiksi hameessa. Kanadassa romanit eivät käyttäneet mitään erityistä asua. Monet muutkin käyttivät niitä vain juhlissa.
Pidän kovasti myös afrikkalaisista asuista, joita näkee toisinaan kesähelteellä Helsingin kaduillakin. Torontossa Afrikasta muuttaneet naapurimme ottivat käyttöön heti afrikkalaiset asunsa, kun sää lämpeni. Myös musliminaisten asut ja huivit ovat usein hyvin kauniita ja tuovat väriä ja vaihtelua Helsingin aika ankeaan katukuvaan.
Canada's Wonderland huvipuistossa kuten Kanadassa yleensäkin kohtasivat maailman eri puolilta tulleet ihmiset
Torontossa totuin myös sikhien värikkäisiin päähineisiin, joita käyttivät sikhipoliisitkin. Miehet käyttävät harvemmin perinneasuja. Nuorimman tätini mies käytti körttiasua. Tämä nuorena vakavaan sairauteen kuollut mies oli hyvin aurinkoinen ja hauska ihminen, ja hänen muistonsa keventää Ylä-Savon muuten niin ankeaan körttiperinteeseen liittyviä muistojani.
Keskustassa näkee silloin tällöin roolipeleihin meneviä nuoria, joilla on historia- tai fantasia-asuja. Niissä on käytetty mielikuvitusta. Toimittaja Jussi Ahlroth kertoi jokin aika sitten Helsingin Sanomissa siitä, kuinka rooliasu auttoi eläytymään fantasiamaaiilmaan. Tämän päivän Hesarin Minne mennä kertoo 'Zombie Walk' -kulkueesta. Mahtaako se liittyä meksikkolaiseen perinteeseen?
Alla kuva pienen kanadalaisen museon työntekijöistä. Toinen heistä - sinimekkoinen -vaikutti ratkaisevasti kirjoittamiseeni: hänestä tuli Mary, kartanon palvelijar.
Kuva: Anna Amnell
Kommenteissa keskustellaan siitä, voisiko myös suomalaisten museoiden oppailla tai muilla työntekijöillä olla historialliset asut.
Teen pienen korjauksen kirjoituksesi alkuun: en suinkaan käytä körttipukua aina museolla opastaessani. Tuolla kertaa halusin pukeutua körttipukuun, koska vieraaksi tulivat Lapuan tuomiokirkkosrk:n työntekijät ja halusin tuoda esiin Lapuan uskonnollista perinnettä.
VastaaPoistaHarvoin opastustilanne museolla tavallisesti on niin juhlallinen, että körttipukua käyttäisin. Tavallisesti pukeudun piian pukuun, ts. pitkä hame, pusero, huivi ja esiliina.
Höh, ei tämä kommenttitoiminto sitten ymmärtänytkään kursiivitagiani!! Korjaus edellisen kommenttiini, 1.-2. rivi: en suinkaan käytä körttipukua AINA museolla opastaessani...
VastaaPoistaEläköön tasa-arvo!
VastaaPoistaItse pidän jo pelkkää tavallista miehen pukua kuumana. Ns. paremmissa piireissä liikkuvat valittavat, että sakki, mokki ja rakki ne vasta kuumia ovatkin. Miesporukoissa on valiteltu naisten pääsevän paljon helpommalla, koska naisen juhla-asut ovat vilpoisampia. Ja mitä vilpoisampia, sitä kuumempaa on miehillä... Olenkin vaatinut miehille samanlaisia asuja. Joku nainen on tosin huomauttanut, että karvainen selkäni ei olisi oikein edukseen selästä avonaisessa koltussa.
Ehkäpä tasa-arvo löytyykin sitten siitä, että kaikki naiset alkavat käyttää sukuni syntysijojen Euran muinaispukua. Se on kai villaa ja kuulemma oikein hemmetin kuuma. Tasa-arvo se olla pittää, vaikka sitten terveys vaarantuisi!
Kaisa,
VastaaPoistaymmärsin kylläs asian noin ja käytinkin sanaa 'joskus'. Mutta se onkin siis vain erikoistilanteissa käytettävä asu. Kiitos, että korjasit.
Minäkin olen ajatellut tehdä vastaavan asun, siis naisen arkipuvun 1500-lukua varten. Sehän oli Suomessa kaikkien yhteiskuntaluokkien naisilla aika vaatimaton keskiajan puku: pitkähihainen mekko, liivihame-esiliina, jossa on isot hiha-aukot, joita haukuttiin "helvetinikkunoiksi". Lisäksi saattoi olla pitkä esiliina ja tietenkin naimisissa olevilla naisilla jokin myssy tai huntu päässä.
Kaisa, sinulle tämä on tietenkin ihan tuttu juttu, samoin jv:lle, joka on myös historian asiantuntija.
Tein kuitenkin renessanssin aikana kehittyneen avoimen päällysmekon, jota ei tunneta niin hyvin. Olivathan naiset silloin yleensä koko ajan raskaana, joten tiukka renessanssiasu ei heille mahtunut vaikka kuinka korsetilla kuristettiin. Nukke kestää hyvin tiukat korsetit.
jv,
VastaaPoistaminusta kaftaani olisi kaikille ihmisille paras asu helteellä. Käytän sellaista aina kotona. Olen saanut niitä tuliaisiksi Kaakkois-Aasiasta. Ne ovat batiikkikuvioisia, pehmeää puuvillaa, oikein miellyttäviä.
jv, Sinun täytyy ruveta boheemiksi ja pitää löysää paitaa vaikka Nehru-tyyliin helteellä.
Ihmiskunta-blogia pitävä Petja Jäppinen kertoo eräästä loistavasta keksinnöstä, miesten puvusta, joka on tehty "lainekrepistä". Hän käyttää materiaalista hienompaa nimeä 'seersucker' ('juovikas rypytetty puuvillakangas', sanoo sanakirja)
Olen ollut kahteen otteeseen pahimman helteen aikana New Yorkissa viikon ja asunut kummallakin kerralla White Plainsisissä, jonne pääsee kätevästi junalla.
Monilla miehillä on todellakin New Yorkissa sellainen puku. Se heitetään kotona pesukoneeseen ja kuumailmakuivaajaan, josta se tulee käyttövalmiina ulos. Sitten vaan seuraavana päivänä sama puku päälle ja töihin.
(Huomattakoon, että USA:ssa oli jo 1950-luvulla kuumailmakuivaajat pesukoneisiin. Ja peruskoulu 18-vuotiaaksi eli yliopistoon ja töihin menoon asti. )
Katsoin TV:stä haastattelua Anna ja Siamin kuningas-elokuvan tekemisestä. Siinä kerrottiin, että elokuvan viktoriaaniset asut tehtiin sikäläisestä, siis aasialaisesta puuvillasta, joka on miellyttävää helteellä.
Niin tapahtui myös 1800-luvulla, jolloin eurooppalaiset käyttivät aina pukuja ja pitkiä hameita ja hihoja auringonpaahteessa.
Monet suomalaiset museot hyödyntäisivät varmaankin mielellään erilaisia historiallisia pukuja oppailla ja näyttelyvalvojilla. Pukujen hankkiminen on kuitenkin sen verran kallista (etenkin jos haluaa saada lainkaan järkevän näköisen puvun) ettei kovin helposti uskalleta moisen hankintaan ryhtyä.
VastaaPoistaSamoin, jos opas pukeutuu historialliseen pukuun, liittyy siihen usein ajatus jonkin roolin omaksumisesta. Uskottavien roolien suunnitteleminen maksaa myös jonkun työaikaa ja rahaa :/ Lisäksi oppaan pitäisi tuntea itsensä riittävän luontevaksi puvussa ja roolissa ollakseen uskottava.
Itse työskentelen museossa, jossa "aineellisten resurssien" (siis rahan) puute pitää pitkälti huolen siitä, että historialliset puvut ovat valitettavasti vain satunnainen kahvipöytäkeskusteluiden aihe.
viivi,
VastaaPoistaminun olisi pitänyt kirjoittaa heti, mitä lähinnä ajattelin - Kansallismuseota. Oppaiden asut olivat ainakin minun viimeksi siellä käydessäni kuin suoraan jostain neuvostomaasta, ankeita sekä väriltään että malliltaan.
Minusta ainakin olisi kamalaa pitää joka päivä niin rumaa asua. ei niitä ole kivaa katsellakaan.(Viime käynnistä ei ole kovin kauan.)
Vastakohtana voisi pitää vaikkapa Turun linnan oppaiden kevyitä ja helposti puhdistettavia, mutta aidon tunnelman luovia asuja. Eivät Turun linnan oppaat mitään erityistä roolia vedä.
Toivon, että tekin saatte hauskat asut, jotka liittyvät museon aiheeseen. Siitä on iloa kävijälle.
Kanadassa pienissäkin museoissa oppailla oli historialliset asut. Usein he tekivät jotain aikakauteen liittyvää työtä. Näin museossa oli myös leivonnaisten ja yrttien tuoksua, laulua ja soittoa joko nauhalta tai esitettynä.
Minulla on sellainen paha aavistus, että eurooppalainen jähmeys ja arvokkuus ovat pahimmaat esteet tässä asiassa. Pelätään, että arvokkuus menee.
Mitä arvelette, Viivi ja muut?
Kieltämättä eurooppalaisella arvokkuudella ja jähmeydellä lienee myös jotain tekemistä asian kanssa :) Eivät kaikki varmaankaan suostuisi pukeutumaan historialliseen asuun. Historiallinen vaatetus saattaisi myös näyttää kummalliselta, mikäli sitä käyttävän henkilön hiustyyli tms on täysin asiaankuulumaton.
VastaaPoistaHuomasin, että käytämme opas-sanaa ilmeisesti hieman eri merkityksessä. Meidän museollamme oppaita ovat vain ne henkilöt, jotka vetävät opastettuja kierroksia ryhmille. He eivät ole vakituista henkilökuntaa, vaan freelancereita.
Näyttelynvalvojat (jotka ovat vakituisia) taas eivät ole oppaita oikeastaan missään mielessä - suurimmaksi osaksi tehtävissä työskentelevien henkilöiden persoonasta johtuen - vaan keskittyvät nimenomaan valvomispuoleen. Museokävijä ei valitettavasti saa heiltä vastauksia juuri mihinkään näyttelyä koskeviin kysymyksiin, koska valvojat eivät ole riittävän kiinnostuneita näyttelyn sisällöstä. Minun on vaikea kuvitella näitä näyttelynvalvojia pukeutuneina historiallisiin asuihin jo siksikin, että se antaisi kävijälle käsityksen siitä, että valvojalta voi kysyä näyttelystä. Eli erityisiä pukuja voisi ajatella ainoastaan varsinaisille oppaille, mutta tämä saattaisi jo vaatia roolin luontia.
Meidän museollamme sekä näyttelynvalvojat että oppaat pukeutuvat omiin vaatteisiinsa: mitään työpukua ei ole käytössä. Olisi kuitenkin hyvä, jos tällainen vaihtoehto olisi olemassa, sillä osa pukeutuu turhankin "rennosti" eikä välttämättä edes erotu museokävijöiden joukosta. Useimmat toki osaavat pukeutua asianmukaisesti :)
viivi,
VastaaPoistakiitos museoiden henkilökuntaan liittyvistä tiedoista.
Lisää pohjois-amerikkalaisista museoista ja Kansallismuseosta ym:
Esimerkiksi Mayflower II -laivalla on oppaita, jotka ovat pukeutuneet rooliasuun ja eläytyneet rooliinsa täysin. He kertovat vaikkapa merimatkasta jne. En tiedä, olivatko he osa-aikaisia avustajia vaiko täystoimisia museovirkailijoita.Kuvia:
http://amnellanna.blogspot.com/
2005/11/sukutarinoita-ja-kansallisia-myyttej.html
Kaikissa ulkoilmamuseoissa oli yleensä rooliasuisia oppaita, jotka tekivät jotain pientä työtä. Olipa seppäkin takomassa, mikä ei ole pientä puuhaa.
Uskoisin, että opiskelijoita oli kesätöissä. Kaikki historiallisiin asuihin pukeutuneet eivät suinkaan esittäneet jotain roolia. He saattoivat myös olla mitä hyvänsä rotua. Heillä saattoi olla silmälasit. Naisillahan ei ole kampausongelmia, sillä entisinä aikoina naisilla oli aina jokin päähine.
Arvokkaissa museoissa oli turvallisuusvartijoita.
Rooliasuiset nuket tekevät myös museon elävämmäksi. Ajatellaan vaikkapa Viktoria ja Albert-museon historiallisten vaatteiden osastoa.
Haluan vielä esittää toivomuksen "jonnekin": Älkää hävittäkö niitä Kansallismuseon alakerrassa olevia suomensukuisten kansojen vaatteita esittäviä nukkeja.
Olin ollut kuusi vuotta poissa Suomesta, kiertänyt sekä Euroopan että Pohjois-Amerikan museoita, kun tulin pitkästä aikaa käymään Kansallismuseossa.
Olin aivan lumoutunut suomensukuisten kansojen pukuosastolla. Se oli kuin aikamatka maailmaan, jossa ihmiset ovat erilaisia kuin nykyajan ihmiset.
Nämä mallinuket ovat persoonallisuuksia. Heissä on sitä samaa "viattomuutta", jota tyttäreni sanoo olevan vielä esimerkiksi kiinalaisissa kansanihmisissä.
Jokainen joka ostaa nukkeja vaikkapa nukketaloon, tietää että nykyajan nuken kuten nykyajan ihmisenkin katse ja olemus on erilainen kuin 1500-luvun tai vaikkapa 1900-luvun alun ihmisen katse ja olemus.
Tämähän oli yksi syy, miksi Juhani Ahon elämästä kertova TV-elokuva oli fiasko. Puuttui täysin historian taju. Siinä pelleiltiin 1900-luvun alun vaatteet päällä.
Miten tämä liittyy museoon? Hyvinkin paljon. Jos on aidosti kiinnostunut historiasta, on valmis edes pieniin uhrauksiin työssään. Pukeutuvathan lukemattomat ihmiset ammattiinsa liittyviin asuihin.
Käytetäänkö Suomessa vapaaehtoisia avustajia?
Suomessakin on nykyään paljon hyvin rikkaita ihmisiä ja menestyviä firmoja. Jospa nämä oppisivat tekemään lahjoituksia museoille, yliopistoille, kouluille, sairaaloille.
Zombiewalk on kauhu-genreen liittyvä maailmanlaajuinen ilmiö: http://www.taloverkot.fi/mour/
VastaaPoistaKiitos tiedosta.
VastaaPoistaWikipedia kertoo Zombie walkin historiikkia. Kotoisin Torontosta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Zombie_Walk
Blogisisko