Ajanlaskujärjestelmä: Thaimaa

"Theravada-buddhalaisuus on Thaimaan virallinen uskonto, jota noin 95 % väestöstä tunnustaa. Muslimeja on 3,8 %, kristittyjä 0,5 % ja hinduja 0,1 % väestöstä. Buddhalaisuuden rinnalla harjoitetaan myös šamanismia ja henkien palvontaa."
(Wikipedia/Thaimaa)

"Thaimaassa ei ole ongelmaa nimittää meidän ajanlaskuamme kristilliseksi ajanlaskuksi. Siellä noudatetaan kahta ajanlaskua, The Christian Era ja The Buddhist Era. Sitä omituisemmalta tuntuu se, että Suomessa on alkanut nousta trendi syrjäyttää ajanlaskumme kristillinen perintö."

Näin tehdään Thaimaassa

Miksi ihmeessä ei siis saisi sanoa kristillistä ajanlaskua kristilliseksi maassa, jonka väestöstä suurin osa on kristittyjä eli Suomessa, kun niin tehdään esimerkiksi Thaimaassa, jossa vain 0,5 prosenttia väestöstä on kristittyjä?

Asiallisuutta ajanlaskun merkintään Suomessa.

Outo maisema kaatosateen jälkeen

 

Kaatosateen jälkeen maisema muuttuu oudoksi. Ehkäpä kauempana sataa vielä kovasti. Tällaista maisemaa en ole ennen nähnyt.

Flunssa. verhot olivat edessä ja niiden takaa kuului outo kohina: kaatosade.

Elämän ihanasta ja jopa hyödyllisestä turhuudesta

Kauneusihanne vaihtelee. Mallinukke kuvattu muutama päivä sitten helsinkiläisen myymälän ikkunasta.

 keskustelua kuluttamisesta, lähinnä meikkituotteista yms.

Kommenttini kasvaa aina kirjoitukseksi. Kommentoin:

Kiehtova keskustelunaihe jälleen.

On mukavaa omistaa joitakin esineitä kuten esimerkiksi lempielokuvia ja TV-sarjoja video- tai DVD- muodossa, jotta saa katsella niitä aina kun haluaa. Sama koskee tietenkin myös katselukirjoja ja aikakauslehtiä tai näyteikkunoiden katselua tai tavarataloissa kiertelyä. Ne viihdyttävät. Aina ei jaksa olla niin asiallinen.

Olen sitä mieltä, että netti ja digikamera tuovat esineet meidän "omiksemme" ihan uudella tavalla. Otan paljon kuvia esimerkiksi kirpputoreilla ja siten saan omikseni tavarat, joita en voisi ostaa. Esineet, kankaan kuosi, värit kiinnostavat minua.

Suoraan sanoen, ne ilahduttavat minua. Siinä ei ole kysymys statuksesta eikä omistamisesta. Kauneus tekee elämän helpommaksi. Voimme nauttia kauneudesta, myös toisen ihmisen kauneudesta.

Me naiset olemme hoitaneet ja kaunistelleet ihoamme kaikkina aikoina. Olihan Jobin tyttärenkin nimi Ihovoideputki!

Muutama vuosi sitten luin genetiikkaa ja biologiaa, opin, että kauneus on terveyttä. Ihon hoitaminen pitää ihon terveenä ja suojelee auringon ja muun ympäristön vaurioilta. Ihosyöpä ei ole kiva asia.

Luin joitakin vuosia sitten ulkolaisesta sanomalehdestä artikkelin, joka kertoi, että ihonhoitotuotteissa on tapahtunut todellista kehitystä. Ennen oli ihan sama laittoiko kasvoihinsa vauvanhoitovoidetta vai lehmänutarevoidetta. Nyt ei ole enää samalla tavalla.

Kunnolliset ihonhoitotuotteet voivat korjata ihossa jo tapahtuneita vaurioita. Siksi ostan kalliita ihonhoitotuotteita. Pidän niitä lääkkeinä.

Hajuvesiä en ymmärrä, kun olen allerginen. Mutta ne tuottavat monille iloa, ja sitähän tarvitaan tässä maailmassa. Meikkaus on kaksiteräinen miekka, piristys ja ansa. Tunteet ja järki mukaan siihenkin asiaan.

L.M. Montgomery: lapsuus ja aikuisvuodet

Tämä maalaispappila Toronton lähellä oli pitkään Lucy Maud Montgomeryn koti. Hän kirjoitti siellä puolet kirjoistaan.

LM Montgomery kuoli vuonna 1942 lääkkeiden yliannostukseen kuten Helsingin Sanomat kertoo tänään. Montgomeryn pojantytär paljasti tämän perhesalaisuuden eli isoäitinsä itsemurhan kanadalaisessa Globe & Mail -lehdessä.

Montgomery oli saanut aikaisemmin hermoromahduksen ylirasituksesta, jonka oli aiheuttanut ennen kaikkea hänen aviomiehensä pitkäaikainen sairaus, joka täytyi pitää salassa, koska mies olisi muuten menettänyt virkansa. Masennusta oli aiheuttanut pitkään myös se, että Montgomery oli kokemattomuuttaan myynyt kaikki oikeudet ensimmäiseen Anna-kirjaansa eikä saanut nauttia esimerkiksi siitä tehdyn elokuvan tuotosta. Mutta hänellä oli masennusta jo nuorena ennen kirjallista uraa ja avioliittoa, kuten käy ilmi hänen päiväkirjoistaan, joita alkoi ilmestyä Kanadassa jo 1980-luvulla.

Lucy Maud Montgomery sanoi ennen kuolemaansa ystävilleen: "Muistakaa minut sellaisena kuin olin". Millainen oli Anna- ja Runotyttö -kirjojen kirjoittaja?
Lue kirjoitukseni LM Montgomeryn lapsuudesta ja aikuisvuosista.
Nämä kirjoitukset ovat ilmestyneet aikaisemmin lehtiartikkeleina. Kuvan ja artikkeleiden copyright Pirkko Anna Amnell.

Museot ja valokuvaaminen 2

Kuva: Matti Amnell

Poikani on ostanut hienon skannerin, jolla voi muuttaa digitaalisiksi sekä negatiiveja että dioja. Kauan sitten otettuja, ennen näkemättömiä kuvia tulee esille.

Tämä kuva on todiste siitä, että Louvressa saa kuvata. Olimme vuonna 1985 kotilomalla Euroopassa koko perhe, matkustimme Eurorail-lipuilla junalla ja kävimme monissa maissa Suomen lisäksi.

Koska meitä oli viisi, jakauduimme monesti 2-3 hengen ryhmiin sen mukaan, mikä nähtävyys ketäkin sattui kiinnostamaan. Eräänä päivänä Pariisissa nuoremmat lapset kävivät isänsä kanssa Jim Morrisonin haudalla ja viemärikierroksella, ja vanhempi poikamme ja minä vietimme koko päivän Louvressa.

Otimme paljon kuvia poikani hienolla Canon-kameralla, jonka hän oli saanut "ylioppilaslahjaksi" (high school graduation) ja joka toimii edelleen hyvin. Otimme sillä aikoinaan paljon kuvia Kanadassa ja USAssa, ja jotkut minunkin kuvista ilmestyivät lehdissä.

Louvressa otimme monet kuvat 1000 ASAn filmillä, sillä oli hämärää ja salamamaahan ei voi museoissa käyttää.

Swans in Helsinki

Swans in Helsinki
Originally uploaded by amnellanna
Joutsenia Kaiopuiston rannassa syyskuun lopulla.