Kun lehdet lähtevät puista, paljastuu aivan uusi maisema.
My very old blog. Vuodesta 2005-
perjantaina, lokakuuta 17, 2008
keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008
Obama-paperinukke johdossa
Obama paper doll
Jos paperinuket voivat ennustaa vaalitulosta, Obamasta tulee USA:n presidentti. Doverin Obama-paperinukke on saanut 64% äänistä ja McCain -paperinukke vain 36%.
Nyt voi lähettää myös suosikkikandidaattinsa kuvan ilmaisena email-postikorttina.
Kun olin alkujaan Hillaryn kannattaja, voisin lohduttautua tilaamalla Hillary- paperinuken, joka kuuluu presidentinrouvien paperinukkepakettiin.
Naisten höpinöitä? Ei toki. Luulen, että näillä paperinukeilla käydään tehokasta vaalikampanjaa, sillä politiikassa eivät vaikuta vain faktat vaan myös tunteet. Kissat ja koirat ja hamsteritkin ovat mukana yhä kovemmaksi käyvässä kampanjassa. Minua kauhistuttaa, kun ajattelen, miten kovaksi kampanja tulee vielä käymään.
Pohjois-Amerikassa kansa suhtautuu politiikkaan paljon avoimemmin kuin meillä Suomessa. Siellä kuka hyvänsä voi mennä puhumaan ehdokkaansa tai virkaan valitun poliitikon kanssa. Viisas poliitikko tietää, että nimenomaan tavalliset ihmiset päättävät, mitä hänelle politiikassa tapahtuu.
tiistaina, lokakuuta 14, 2008
Tiger kertoo Amerikasta Rihmastossa
Kuva : Matti Amnell (Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan poikani Niagara-kansiota Flickrissä)
Osoituksena Rihmaston leppoisasta tunnelmasta laitan tänne kirjoitukseni, jonka lähetin sinne, kun eräät osallistujat kirjoittivat matkarunoja Amerikasta, tarkemmin Kanadasta.
16.7. 2005 Petra kirjoitti:
"on Tiger täällä elänyt,
hänestä voisi apua olla
meille, ihan tässä ja nyt."
Vastasin: (Klikkaa kohtaa "aihe" ylhäällä oikealla)
Kirjekyyhkyn mukana lähetän vaatimattoman viestin toiseen kotimaahani.
Buster Keatonin lailla voi matkustaa junalla Kanadan halki. Se on suuri maa, joka ulottuu "mereltä merelle". Tiger ei ole itse lomaillut koskaan länsi-Kanadassa, vaan on matkustanut melkein kaikkina Kanadan kesinään Yhdysvaltoihin telttailumatkoille.
Koska kalastaminen kiinnostaa teitä, voitte pysähtyä suomalaiseuduille Thunder Bayhin ja Sudbury'in. Vai menettekö pohjoiseen Timminsiin? Neuvovat kanadansuomalaiset, missä ovat parhaat kalapaikat. Intiaanien saarta, Manitoulin Islandia älkää vain unohtako.
Ei kai passi kadonnut? Ottawassa on suurlähettiläs, Torontossa konsuli.
Tuliko ikävä Eurooppaa? Silloin pitää mennä Quebeciin, varsinkin Orleansin saarelle ja Quebec Cityyn. Siellä on vanhan mantereen lumo säilynyt. Mieleen tulevat suomalaiset kylät, kun katselee niitä 1600-luvulla rakennettuja harmaakivikirkkoja.
Mieleen tulivat myös siirtolaisten karut alkuajat. Ilmasto oli niin ankara, että Ranskasta tulleet perheet olisivat kuolleet viluun ja nälkään, jolleivat intiaanit olisi neuvoneet, miten elää. Useimpien quebeciläisten sukujen esivanhemmissa on sekä intiaaneja että eurooppalaisia.
Mutta parasta on Kanadassa Niagara. Se on koko mantereen myyttinen keskus. Kanadan puolellahan ovat juuri ne parhaat putoukset. Kun sumua näkyy, tietää että on lähestymässä Niagaraa. Kun olette käyneet ihmettelemässä putousta, menkää sinne ravintolaan putousten äärelle, pyytäkää pöytä, josta voi katsoa, kuinka vesi syöksyy syvyyksiin.
Siinä vaan kartta esille ja Niagaran seudun viiniä maistellen voitte miettiä, minne mennä seuraavaksi. Suunnatako New Yorkiin ja kulttuurin pariin vai Pennsylvanian halki ja suurien metsien ja Great Smokey vuorien keskelle telttailemaan?
Käykää kuitenkin ensin USA:n puoleisessa Niagara Fallsin kaupungissa intiaanien kulttuuri- ja tiedotuskeskuksessa, jonka nimi on Turtle. Se on kilpikonnan muotoinenkin. Siellä voitte nähdä sotatanssin, jolla tanssitaan nykyään rauhaa, ei sotaa.
Osoituksena Rihmaston leppoisasta tunnelmasta laitan tänne kirjoitukseni, jonka lähetin sinne, kun eräät osallistujat kirjoittivat matkarunoja Amerikasta, tarkemmin Kanadasta.
16.7. 2005 Petra kirjoitti:
"on Tiger täällä elänyt,
hänestä voisi apua olla
meille, ihan tässä ja nyt."
Vastasin: (Klikkaa kohtaa "aihe" ylhäällä oikealla)
Kirjekyyhkyn mukana lähetän vaatimattoman viestin toiseen kotimaahani.
Buster Keatonin lailla voi matkustaa junalla Kanadan halki. Se on suuri maa, joka ulottuu "mereltä merelle". Tiger ei ole itse lomaillut koskaan länsi-Kanadassa, vaan on matkustanut melkein kaikkina Kanadan kesinään Yhdysvaltoihin telttailumatkoille.
Koska kalastaminen kiinnostaa teitä, voitte pysähtyä suomalaiseuduille Thunder Bayhin ja Sudbury'in. Vai menettekö pohjoiseen Timminsiin? Neuvovat kanadansuomalaiset, missä ovat parhaat kalapaikat. Intiaanien saarta, Manitoulin Islandia älkää vain unohtako.
Ei kai passi kadonnut? Ottawassa on suurlähettiläs, Torontossa konsuli.
Tuliko ikävä Eurooppaa? Silloin pitää mennä Quebeciin, varsinkin Orleansin saarelle ja Quebec Cityyn. Siellä on vanhan mantereen lumo säilynyt. Mieleen tulevat suomalaiset kylät, kun katselee niitä 1600-luvulla rakennettuja harmaakivikirkkoja.
Mieleen tulivat myös siirtolaisten karut alkuajat. Ilmasto oli niin ankara, että Ranskasta tulleet perheet olisivat kuolleet viluun ja nälkään, jolleivat intiaanit olisi neuvoneet, miten elää. Useimpien quebeciläisten sukujen esivanhemmissa on sekä intiaaneja että eurooppalaisia.
Mutta parasta on Kanadassa Niagara. Se on koko mantereen myyttinen keskus. Kanadan puolellahan ovat juuri ne parhaat putoukset. Kun sumua näkyy, tietää että on lähestymässä Niagaraa. Kun olette käyneet ihmettelemässä putousta, menkää sinne ravintolaan putousten äärelle, pyytäkää pöytä, josta voi katsoa, kuinka vesi syöksyy syvyyksiin.
Siinä vaan kartta esille ja Niagaran seudun viiniä maistellen voitte miettiä, minne mennä seuraavaksi. Suunnatako New Yorkiin ja kulttuurin pariin vai Pennsylvanian halki ja suurien metsien ja Great Smokey vuorien keskelle telttailemaan?
Käykää kuitenkin ensin USA:n puoleisessa Niagara Fallsin kaupungissa intiaanien kulttuuri- ja tiedotuskeskuksessa, jonka nimi on Turtle. Se on kilpikonnan muotoinenkin. Siellä voitte nähdä sotatanssin, jolla tanssitaan nykyään rauhaa, ei sotaa.
Tuli mieleen Rihmasto
Kuva: forester/morguefile
Ennen bloggaamisen aloittamista osallistuin netissä kahteen keskustelupalstaan Kiiltomatoon ja Rihmastoon. Kiiltomato oli siihen aikaan melko omituisessa vaiheessa, mutta Rihmasto oli oikein mukava paikka. Siitä jäi hyvät muistot. Kirjoitin Rihmastoon nimimerkillä Tiger, mutta oikea nimeni oli tiedossa. Huomasin äsken, että siellähän on kaikki kirjoitukset tallessa. Ne täytyisi ottaa talteen omiin blogeihinkin.
Valitsin nimimerkin Tiger, koska olen kiinalaisessa horoskoopissa Tiikeri. En usko horoskooppeihin, mutta kiinalainen horoskooppi on hyvin kiinnostava. Sehän on tietenkin mahdoton - eivät kaikki samana vuonna syntyneet lapset esimerkiksi yhdessä koululuokassa ole samanlaisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)