Photo Friday: 'Plant kingdom'

Lehmukseni, a photo by Anna Amnell on Flickr.

My favourite tree. I miss it.
Photo Friday: Plant kingdom. Plantae

20 vuoden ajan näin tämän lehmuksen ikkunastani. Kiinnyin siihen.

Itsenäisyyspäivälukemistoa: nyt ei enää hymistellä

 Me suomalaiset emme joutuneet vankileirien saaristoon, mutta meitä kärvennettiin vuosikymmenien ajan hiljaisella tulella. Uusimmat tutkimukset kertovat, että kaikki oli paljon, paljon pahempaa, kuin mitä osasimme kuvitellakaan. Lue edes tämä artikkeli, jossa kerrotaan Kujalan, Uolan ja Vihavaisen uusista kirjoista. Sekin on tosin vielä aika varovainen.
(Unto Hämäläinen: Neuvostoliitto pani jo Suomea taskuunsa. Moskovassa luultiin 1970-luvun alussa, että aika olisi kypsä vallankumoukselle. HS/Kulttuuri 6.12.2013)

"Vihavainen muistuttaa suomalaisen älymystön innostuksesta Neuvostoliittoa ja venäläistä kulttuuria kohtaan ja irvailee: 'Mitään vastaavaa venäläisyyden aaltoa voidaan tuskin löytää minkään sen naapurimaan historiasta.' Paljon puhuttu suomettuminenkin on ollut 'sodanjälkeisen henkisen kriisin jatkamista uudessa muodossa.'"

[Suomalaisen kulttuuriväen osallistumistesta äärivasemmistolaiseen politiikkaan käytetään nykyään usein eufemistista termiä 'edistyksellinen'. edistyksellinen = vasemmistolainen, sosialistinen  erik.  marksilaisessa kielenkäytössä. ] 

"Uola arvioi, että 'suomalaiseen todellisuuteen jäi vaaran vuosista myös parantumaton henkinen trauma, joka lieveni vasta noin puolessa vuosisadassa, mutta ei kokonaan parantunut'".

Ihmetteletkö, miksi Sofi Oksasta rakastetaan Suomessa ja Virossa ja arvostetaan muuallakin maailmassa? Hän maalaa Puhdistuksessa leveällä pensselillä. Pahuudesta, jota Neuvostoliitto edustaa maailmanhistoriassa muiden ihmistä sortavien diktatuurien seurassa. 
Lue myös tämä Ylioppilaslehden artikkeli "Taistolaisten tavoitteena oli sosialistinen diktatuuri.":
"Riippumatta siitä, mitä ex-taistolaiset tänä päivänä muun muassa tutkijoille kaunistelevat ja satuilevat, liikkeen tavoitteena oli nimenomaan pystyttää Suomeen 'työväenvalta' eli kommunistinen diktatuuri. "

Entä ne poliittiset laulut, joita vieläkin hoilataan ja ihannoidaan! Huh, tätä maata.

Kun itsenäisyydestä vasta haaveiltiin. (1900-luvun alku)

Itsenäisyyspäivän sää

Sunrise in Helsinki in November. Aamurusko marraskuussa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Itsenäisyyspäivästä tulee aina mieleen ensimmäiseksi kaksi asiaa: kynttilät ja pakkanen.

Meillä kotona Savossa sytytettiin itsenäisyyspäivän iltana aina kaksi elävää kynttilää ikkunalaudalle niin kuin varmaankin useimmissa suomalaisissa kodeissa. Se oli harras ja miltei pyhä toimitus, joka vei pikkulapsetkin hiljaisiksi.

Opiskeluaikana itsenäisyyspäivään kuului marssi sankarihaudoille. Yleensä silloin oli aina kova pakkanen, ja viiltävä tuuli ja lentävä lumi pieksivät kasvoja. Jalkoja paleli talvikengissä, sormet tulivat kankeiksi kaksien lapasten sisällä. Oli talvisodan tunnelmaa. Tunsi itsensä suorastaan sankariksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää!
Lue myös: Kun itsenäisyydestä vasta haaveiltiin (1900-luvun alun Helsingissä)

Linnanmäki ja aamuliikenne

IMG_9819, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kirkkaat valot varhain pimeänä aamuna

Ensimmäinen Apple iPhone 4S -kuvani

Tämä on ensimmäinen kuva, jonka olen ottanut uudella puhelimella, jota en osaa vielä kunnolla käyttää. Kuvassa oleva tyttö tuo mieleeni monia muistoja.

Mietiskelevä tyttö on tuttu lapsuudesta asti. Se istui lapsuudenystäväni ja luokkatoverini pienen kirjoituslipaston päällä. Istuimme lukemattomia kertoja vierekkäin lipaston ääressä ja keskustelimme milloin tyttökirjoista, joita luokkatovereillani oli kirjoituslipaston hyllyssä, milloin lempirunoistamme.

Oli siellä kirja Turun linnan tonttu-ukostakin.  Turun linnan tonttu-ukko oli ensimmäinen asia tai oikeammin henkilö, jonka tiesin Turun linnasta. Luonnollisesti tontusta keskustellaan myös uusimmassa kirjassani Lucia ja Luka, vaikka siinä eletään 1500-luvulla eli kauan ennen Topeliuksen satua tuosta salaperäisestä linnatontusta:

'Linnan käytäviä juoksi myös Hannu Olavinpoika, joka oli lähetetty hakemaan äidilleen yskänlääkettä linnan apteekkarilta. Hannu näki hiippalakin ja pitkän parran vilahtavan kivisen pylvään takana. Olivatko tarinat Turun linnan tonttu-ukosta sittenkin totta?' 

'– Nyt on teidän vuoronne kertoa jotakin, Luka sanoi. – Olen kuullut että linnan alla asuu tonttu, ja linnan kellarista johtaa maanalainen käytävä kaupunkiin korkean katedraalin alle. Luka hyppäsi pöydältä lattialle, heilautti kättään teineille, kumarsi Hannulle, Vehnäpäälle ja Lucialle ja juoksi soittoharjoituksiin.'