PIMEÄ

Dark nights in Helsinki
Diana-patsas Kolmiopuistossa
Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Värikollaasi 215

'

John Irvingin kirjassa "Kunnes löydän sinut "Jack Burns asuu äitinsä kanssa Htelli Tornissa.

In the background in the centre of Helsinki is hotel Torni (=tower) where Jack Burns (John Irving: Until I find you) stays with his mother while they are trying to find Jack's father. 

A view from my window

Yöraitiovaunu
Waiting for the tram in the centre of Helsinki



Korkeavuorenkatu klo 22:30 tammikuussa 2007
A view from my window 1989 - 2009




Ja ihan oikeat kollaasitkin löytyivät: Vuosi 2009 alkaa. Maisema muuttuu. Paremmat ilotulituskuvat kuvattuina saman kerrostalon katolta vuoden 2008 elokuun yössä:
Fireworks January 1st 2009 and in the summer August 2008.



Maisema muuttui 20 vuoden jälkeen.  Erkkerin nurkasta näkyy Linnanmäki yöllä
Linnanmäki amusement park at night




Ja aurinko nousee. And the sun rises after darkness.

Värikollaasi 215 : PIMEÄ

Photo Friday: 'On a walk'

On a walk in Split, Croatia.

Minipuutarha lampun vieressä

Nämä kukat viihtyvät päivänvalolamppuni vieressä. Amaryllis kasvaa ja kasvaa.
Vasemmalla: orkidean runkoon tulee uusia lehtiä


Jouluruusun lehdet ovat kauniita

Nämä kukat vievät vähän tilaa, ja ja ne tuovat paljon iloa. On hauskaa kokeilla tätäkin asiaa. Olen kasvattanut aikaisemmin saintpaulioita keittion valoputken alla.



Amaryllis tuotti uuden kukan kuulauden kuluttua joulusta.

Joululahjaksi paperisilppuri

Toissajouluna pyysin joululahjaksi paperisilppurin. Siitä on ollut iloa. Ennen poltin alkuversioiden tarpeettomat paperit takassa. Siitä oli pari kertaa harmia. Ovikello soi, ja oven takana oli palokunta: Täälläkö se tulipalo on? Olivat tulleet ihan paloauton kanssa. Silloisen asuntomme uudet naapurit  eivät tienneet, että joissakin kerrostalon asunnoissa oli vielä toimivat takat.
Huom! Kun ostat silppurin, osta samalla öjyä, jolla sippurin öljyäminen tapahtuu!

1960-luvun opiskelijana

Tämän kuvan ottamisen aikaan olin vielä optimisti, haaveilin tekeväni gradun ja ehkä myöhemmin jatkotutkimuksia C. S. Lewisin Narnia-kirjoista. Kun esitin tämän ajatuksen professori Irma Rantavaaralle, hän tyrmäsi sen kokonaan: Eihän nyt lastenkirjallisuus ole sopiva aihe yliopistolliselle tutkimukselle. Hän arvosti kylläkin C. S. Lewisia ja ehdotti, että tekisin graduni C. S. Lewisista kirjallisuuskriitikkona. Tunsin onneksi Lewisia sen verran, että tiesin, että se olisi ikuisuusaihe ja vaatisi oleskelua Englannissa, mikä olisi ollut minulle taloudellisesti mahdotonta. Olin myös mennyt juuri naimisiin ja odotin ensimmäistä lastani.

Minua lohduttivat graduasiassa sympaattinen ja lempeä Maija Lehtonen, joka oli tehnyt lisensiaattityönsä saduista. Sadut ja elokuvat sekä yleensäkin tavalla tai toisella poikkeavat mielipiteet olivat salonkikelvottomia sen ajan yliopistolla. En jäänyt taistelemaan, vaan siirryin englantilaisen filologian turviin ja tein graduni englanniksi. Opintoni viivästyivät kovasti.

Suomi kävi yhä ahtaammaksi vasemmistolaisuudessaan. Olin lopettanut jo "punaiseksi muuttuneen" sosiologian opinnot. Koko 1970-luvun koetimme päästä Suomesta pois. Viisihenkinen perhe ei voi lähteä tyhjän päälle. Vihdoinkin vuonna 1979 mieheni sai työpaikan Kanadasta ja läksimme Suomesta pois yhdeksäksi vuodeksi. Oli varmaankin tyhmää palata, mutta ihminen kiintyy omaan maahansa, sen kieleen ja kulttuuriin eikä jätä kotimaataan eikä omaisiaan kevyistä syistä.

P.S. Saman laudaturseminaarin rinnakkaisryhmässä oli monia myöhemmin tunnettuja vasemmistokulttuurin tähtiä, osa SKDL:n ja kommunistipuolueen jäsenia, jotka valtasivat Suomen kulttuurielämän, ja siitä tuli poliittisesti ahdasta. Se näkyy edelleenkin.