maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Minne unohtui lapsuus?

Ei tämä ole menneiden aikojen ihannointia vaan syvää sääliä niitä nuoria tyttöjä ja poikia, jopa lapsia kohtaan, joiden kasvuvuodet nykyajan seksihulluus pilaa.

Tämän aamun HBL kertoo, että alaikäisten tyttöjen aborttien määrä on jälleen noussut. Niiden lukujen takana on paljon kyyneleitä. 

Kukaan ei uskalla ehdottaa, että lapset voisivat olla lapsia eikä seksiobjekteja. Sen ikäisille on nimittäin paljon muutakin hauskaa tekemistä kuin seksi ja juopottelu. Varsinkin nykyaikana, jolloin voi harrastaa miltei mitä hyvänsä. 

On unohdettu sellaiset hauskat asiat kuin ystävyys ja toveruus tyttöjen ja poikien välillä. Uskooko kukaan enää, että sitä voi olla myös aikuisten miesten ja naisten välillä?


Tämä oli kommentti, samoin tämä:


Ainahan on outoja ja häiriintyneitä ihmisiä, joista saa kiinnostavia romaaneja, ja ne leimaavat usein jälkipolvien käsitystä jostakin aikakaudesta. Todellisuus oli kuitenkin 1950-1970-luvuilla yleensä sellaista kuin tutkimuksessa, josta kerron.

Siitä "uskonnollisesta ahdasmielisyydestä": Minunkin körttimummoni moitti, kun en ottanut permanenttia enkä käynyt tansseissa. Minusta oli hänen mielestään tulossa varsinainen vanhapiika, kun olin aina kirja kädessä. Suku päästi helpotuksen huokauksen, kun aloin seurustella 19-vuotiaana.

Nuorten seurustelua pidettiin luonnollisena ja toivottavana, sitä kannustettiin, mutta oletettiin, että elää siivosti eli jättää varsinaisen seksin harjoittamisen avioliittoon.

Ei siihen kuollut! Tuli juteltua tuntikaudet, ja romantiikka on aina suositeltavaa. Naimisissaolevat neuvoivat naimisiin meneville ehkäisyä ja kertoivat, "miltä se tuntuu" ensimmäisellä kerralla.

Noiden aikojen avioliitot ovat olleet yleensä kestäviä, ei pakosta vaan molemminpuolisen rakkauden ja uskollisuuden vuoksi.

(Avoliittoa ei suosittu, sillä siihen ei ollut mitään lakia suojaamassa naista ja lapsia, kuten oli esim keskiajalla pohjoismaissa.)

4 kommenttia:

  1. Bogisisko, kysyit uskooko kukaan enää aikuisen miehen ja naisen väliseen ystävyyteen?
    Täällä on yksi, joka uskoo! Ihan omien kokemusten perusteella ja hieman ihmettelee, mitä ihmeellistä siinä on!
    Olen naimisissa oleva (v:sta -88) mies, ja minua on siunattu hyvän vaimon lisäksi mm. kahdella hyvällä naispuolisella ystävällä, jotka myös ovat naimisissa. Ystävyys perustuu siihen perinteiseen sielujen sympatiaan, jota EI ole pilattu seksillä. Ei siihen muuta tarvita!

    VastaaPoista
  2. kyllä namusetiäkin aina on ollut,
    mutta nyt onneksi niistä puhutaan.
    Eikä kenenkään lapsen tartte tuntea syyllisyyttä.

    VastaaPoista
  3. Ehkäpä puhutaan vieläkin liian vähän.

    Omituista on se, että nykyään alaikäiset pojat ja tytöt "seurustelevat" aikuisten naisten ja miesten kanssa, ja sitä pidetään ihan OK -asiana.

    VastaaPoista