Kommentti: Hienoa väkeä

Cocktail-kutsut voivat olla komedia tai tragedia tai jotain siltä väliltä. Kirjailijoille kaikki on materiaalia.

Kommentti Kirsti Elillän blogiin, jossa on puhuttu viimeksi mm  cocktail-kutsuista.

Muutamien viime vuosien ajan kävin joidenkin ulkomaisten lähetystöjen cocktail-tilaisuuksissa lähisukulaisteni seurassa. Koin ne erittäin kiinnostaviksi näytelmiksi, joita seurasin lähinnä katsojana ja kuuntelijana. Tuollaiset kutsut paljastavat ihmisestä paljon. Niissähän voi tutustua ihmisiin, jos haluaa. Hienotunteisuus ja hyvät tavat ovat valttia.

Vielä paljastavampia olivat ne kutsut, joilla kävin opiskeluaikana. Olin pari kolme vuotta osapäivätyössä lastentarhassa, jossa oli enimmäkseen ulkomaisten diplomaattien ja suomalaisen yhteiskunnan yläluokan lapsia. Poikaystäväni ja minä pääsimme monille hienoille kutsuille.

Silloin näin ruohonjuuren tasolta, millaisia olivat sen ajan suomalaiset kuuluisuudet ja toisaalta esimerkiksi englantilaiset diplomaatit - Helsinki oli heille kylmän sodan aikana tärkeä paikka.

Monet suomalaiset kuuluisuudet olivat koppavia ja luokkatietoisia, eivät tunteneet edes kadulla vastaan tullessaan meitä vähäpätöisiä opiskelijoita, mutta brittisivistyneistö oli sydämellistä ja epämuodollista. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että britit arvostavat lapsuutta ja lastensa kasvattajia.

2. kommentti eli vastaus nimimerkki V:lle:

"ystävälliset britit saattoivat olla tiedustelun töissä": Niin olen aina olettanut heidän olleen silloin. Sivistys- ja koulutustaso oli heillä niin huimaava. Elettiin vaarallista aikaa, ja Tehtaankatu kuhisi KGB:n väkeä.

3. kommentti

Margareta, sanoit viisaasti :"Minä näkisin asian niin, että ei tarvitse olla brittiläinen vakooja, että voi käyttäytyä kauniisti toisia kohtaan. :)"

Savossa sanotaan, että ihmisellä voi olla sydämen sivistystä, ja se on arvokas ominaisuuus yhtä hyvin kylänraitilla kuin cocktail-kutsuilla liikuttaessa. Jos se puuttuu, ihminen on kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, kuten sanoi jo kauan ennen cocktail-kutsujen aikaa nykyään persona non grataksi tullut Paavali 60-luvulla jKr eli jaa, kuten KGB opetti meitä sanomaan.

Viattomuuden aika meni jo

Lue myös Minne unohtui lapsuus?
Iloinen 1950-luku

"Du bist wie eine Blume,

So hold und schön und rein"

"Sä olet niin kuin kukka

Niin puhdas viaton"

Heinrich Heine

Kun tytöillä oli vielä lapsuus. Ikä ensimmäisen yhdynnän aikana.

1942-46 syntyneet:

alle 13 vuotta 0 prosenttia

14 vuotta 0 prosenttia

15 vuotta 3 prosenttia

16 vuotta 8 prosenttia

1947-1950 syntyneet:

alle 13 vuotta 1 prosentti

14 vuotta 3 prosenttia

15 vuotta 5 prosenttia

16 vuotta 16 prosenttia

1951-1953 syntyneet:

alle 13 vuotta 0 prosenttia

14 vuotta 1 prosentti

15 vuotta 5 prosenttia

16 vuotta 17 prosenttia

(Sievers & Koskelainen & Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä. 1974, sivu 235

Minne unohtui lapsuus?

Ei tämä ole menneiden aikojen ihannointia vaan syvää sääliä niitä nuoria tyttöjä ja poikia, jopa lapsia kohtaan, joiden kasvuvuodet nykyajan seksihulluus pilaa.

Tämän aamun HBL kertoo, että alaikäisten tyttöjen aborttien määrä on jälleen noussut. Niiden lukujen takana on paljon kyyneleitä. 

Kukaan ei uskalla ehdottaa, että lapset voisivat olla lapsia eikä seksiobjekteja. Sen ikäisille on nimittäin paljon muutakin hauskaa tekemistä kuin seksi ja juopottelu. Varsinkin nykyaikana, jolloin voi harrastaa miltei mitä hyvänsä. 

On unohdettu sellaiset hauskat asiat kuin ystävyys ja toveruus tyttöjen ja poikien välillä. Uskooko kukaan enää, että sitä voi olla myös aikuisten miesten ja naisten välillä?


Tämä oli kommentti, samoin tämä:


Ainahan on outoja ja häiriintyneitä ihmisiä, joista saa kiinnostavia romaaneja, ja ne leimaavat usein jälkipolvien käsitystä jostakin aikakaudesta. Todellisuus oli kuitenkin 1950-1970-luvuilla yleensä sellaista kuin tutkimuksessa, josta kerron.

Siitä "uskonnollisesta ahdasmielisyydestä": Minunkin körttimummoni moitti, kun en ottanut permanenttia enkä käynyt tansseissa. Minusta oli hänen mielestään tulossa varsinainen vanhapiika, kun olin aina kirja kädessä. Suku päästi helpotuksen huokauksen, kun aloin seurustella 19-vuotiaana.

Nuorten seurustelua pidettiin luonnollisena ja toivottavana, sitä kannustettiin, mutta oletettiin, että elää siivosti eli jättää varsinaisen seksin harjoittamisen avioliittoon.

Ei siihen kuollut! Tuli juteltua tuntikaudet, ja romantiikka on aina suositeltavaa. Naimisissaolevat neuvoivat naimisiin meneville ehkäisyä ja kertoivat, "miltä se tuntuu" ensimmäisellä kerralla.

Noiden aikojen avioliitot ovat olleet yleensä kestäviä, ei pakosta vaan molemminpuolisen rakkauden ja uskollisuuden vuoksi.

(Avoliittoa ei suosittu, sillä siihen ei ollut mitään lakia suojaamassa naista ja lapsia, kuten oli esim keskiajalla pohjoismaissa.)