torstaina, heinäkuuta 06, 2006

Kiroilu ja rivoilu: Onko blogi avoveranta vai äänityskoppi?

Sen jälkeen kun muiden muassa tässä blogissa on kirjoitettu voimasanojen käytöstä blogeissa, lukuisat bloggaajat ovat rientäneet osoittamaan millä puolella debaattia he ovat, toisin sanoen voimasanojen rajoittamattoman käytön puolustajat ovat käyttäneet niitä runsaasti ja usein - ja muut olleet asiasta hiljaa.

Ihmiset ovat käyttäneet kaikkina aikoina voimasanoja. Niillä on ilmaistu laajaa ja voimakasta tunneskaalaa: kipua (vasara osuu sormeen), ahdistusta, suuttumusta, raivoa, halveksuntaa. Sanat on valittu muutoin tabuina pidetyistä kohteista kuten uskonnosta ja ruoansulatukseen ja ulostamiseen liittyvistä ilmiöistä. Teho on sitä vahvempi, mitä suurempi tabu sana on ja mitä harvemmin sitä käytetään. Puhutaankin sanoa jyräyttämisestä.

Jos jotain kirosanaa käytetään jatkuvasti, sen teho laimenee. Siksi voimasanat vanhentuvat. Shakespearen näytelmissään käyttämät voimasanat ja rivoudet ovat muuttuneet tuntemattomiksi muille kuin 1500-luvun englannin tutkijoille. Ne ovat tavallaan menneet hukkaan. Uudet sanat ovat tulleet tilalle.

Voimasanat ryhmään kuulumisen merkkinä

Voimasanojen käytöllä on myös se ominaisuus, että ne osoittavat me-henkeä, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä olen huomannut myös blogimaailmassa. Bloggaaja haluaa sanoa: minä kuulun samaan sakkiin kuin te.

Voimasanojen ja ulostamiseen liittyvien sanojen käyttö näyttää lisääntyneen kaikkialla maailmassa. Se saattaa liittyä yleiseen ahdistuksen ja voimattomuuden tunteen kasvamiseen.

Seksismiä ja rasimia

Me kaikki tiedämme, että suolistokaasujen pidätteleminen ei ole hyväksi . Emme kuitenkaan vapauta itseämme niiden paineesta (sanomalehden mukaan 14 kertaa päivässä) konserteissa, päivälliskutsuilla, julkisissa kulkuneuvoissa tai muutenkaan yleisillä paikoilla muutoin kuin vahingossa tai vaivihkaa.

Voimasanat voivat olla hyödyllisiä, korvaavia aineksia käytöksessä. Negatiiviset tunteet pääsevät purkautumaan niissä yleensä vaarattomasti. Mutta liialllinen voimasanojen käyttö ja rivoilu on sanallista väkivaltaa ja häirintää, varsinkin kun siihen sisältyy nykyään yhä enemmän seksismiä ja rasismia, kun muualta ei enää tabuja löydy. Se voi tuntua hyvin pahalta varsinkin lapsesta.

Yksityisyyden ja julkisuuden raja blogeissa

Blogikirjoittelussa lienee usein niin, että yksityisyys ja julkisuus käsitetään usein eri tavalla kuin muussa elämässä.

Ajatellaanko, että oma blogi on kuin avoveranta, jossa voi istua mutisemessa, sadattelemassa ja kaasujaan päästelemässä - ja kaikki haihtuu maailmalle? Blogissa nimenomaan maailmalle.

Entä jos blogi onkin enemmän kuin radioaseman äänityskoppi, josta josta jokainen pihahdus ja paperin rapina leviää ympäri maailmaa. Salanimetkin paljastuvat aikaa myöten.

Samalla blogikin on - kuten äänityskoppikin - umpitila, johon kaikki tiivistyy. Onko kukaan teistä astunut koskaan pieneen umpihissiin, jossa joku on juuri hetki aikaisemmin vapautunut perusteellisesti kaasuistaan?

Kukapa haluaisi umpinaiseen äänityskoppiin, kun on mahdollisuus istua verannalla, omassa pihassa tai vuoren rinteellä, josta näkee kauaksi. Nykyajan mikrofoni (samoin Internet) toistaa yhtä tarkasti myös verannalla istujan äänen ja äänet kaikkialle maailmaan.

11 kommenttia:

  1. Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kirjoittaisin pienen novellintapaisen käyttäen neutraalia sanaparia "naisen sukupuolielimet" yhtä tiheään ja runsaasti kuin jotkut nuoret käyttävät sitä yhtä sanaa, josta joku asiantuntija sanoi, etteivät ne nuoret sillä enää edes mitään tarkoita, se vain kuuluu jargoniin...

    Aika koomista.

    Jos joku todella vaihtaisi sanat arkikeskuteluissa ja käyttäisi niitä em. tavalla, olisi jonkinlainen mielenterveyden tilannetarkistus omaisten puolelta varmaankin odotettavissa... toivottavasti.

    VastaaPoista
  2. Maria,

    tuo mitä kirjoitat on sukua sille huvittavalle keskustelulle, joka käytiin kerran meillä, kun pikkupoikamme tuli luokkatoverinsa kanssa lastentarhasta ja kehui, että siellä kiroiltiin kovasti ja hekin pärjäsivät siinä mainiosti. Kysyin, mitä he sanoivat.

    "M. sanoi 'peffa', mutta minä sanoin 'peräsuoli'", toinen pikkupoika sanoi ylpeänä r-kirjainta karauttaen.

    Oudompien sanojen merkitystä he eivät edes tienneet.

    'Peräsuolen' hokijaa pidettäisiin myös tärähtäneenä.

    Minua huolestuttaa nykyään eniten pikkutyttöihin kohdistuva nimittely.

    Blogisisko

    VastaaPoista
  3. Olen tietysti samaa mieltä alatyylin käyttämisestä. Kovin raaka kielenkäyttö karkoittaa ainakin minut.
    Mutta on vaikea mennä tuomitsemaan missään erityistapauksessa. Omassa blogissa kiroilu varmaan käy, onhan se kuin yksityisaluetta. Haluan olla salliva, mutta käännyn pois, ettei tarvitse olla tekemisissä.

    VastaaPoista
  4. Onko ihminen blogissa erilainen kuin muussa elämässään? Tuskin.

    Eniten huolestuttaakin minua sanallisen väkivallan vaikutus kasvaviin lapsiin.

    Ensinnäkin se tuntuu heistä pahalta. Nimittely voi myös vaurioittaa lapsen minä-kuvaa. Se voi lisäksi turruttaa ja synnyttää tunteettomuutta, joka vaikuttaa olevan yleistymässä nuorten keskuudessa.

    VastaaPoista
  5. No nyt kun tapakulttuuri näyttää olevan sydämenasiana, kysyisin Amnellilta, mahtaako sellainen käytös kuuulua hyvän käytöksen piiriin, että sanoo jonkin henkilön kirjoituksen "menneen mauttomaksi", ja kun mainittu henkilö pyytää yksilöimään kirjoituksessaan olleen "mauttomuuden", ei hän saa vastausta?

    VastaaPoista
  6. Mielestäni blogi on avoveranta.

    Itse kiroilen hyvin harvoin, blogissa ja oikeassa elämässä. Kuitenkin esimerkiksi pieru-sanan luokittelu voimasanaksi on mielestäni harhaanjohtavaa. Sen käyttö voi olla mautonta, mutta siihen sen voima loppuu.

    Oikeat voimasanat ovat toinen asia. Hämmästyttävintä nyky-Suomessa on naisen sukupuolielimen käyttö kirosanana niin ahkerasti naisten itsensä toimesta - miehet sitä ovat viljelleet niin kauan kuin itsellä muistia riittää, naiset vasta viime vuosina. Mutta niinhän se on aina ollut, että vanhemmilla ja nuoremmilla sukupolvilla on oma kielensä - eläväthän he paralleelimaailmoissakin, joilla on tosin runsaasti yhtymäkohtia. Ja nuorisoa taisi jo Cicero aikanaan klohmia huonosta käytöksestä, ja tämä käytäntö lienee vielä kymmeniätuhansia vuosia sitäkin vanhempaa:)

    VastaaPoista
  7. Tuo edellinen kommentti taisi syntyä lievästä, mutta täysin aiheettomasta huonosta omastatunnosta:)) Mitenkäs se vanha suomalainen sananlasku sanoikaa kalikasta, koirasta ja älähtämisestä.

    VastaaPoista
  8. Minäkin olen sitä mieltä, että on ihanteellista, että blogi voi olla kuin avoveranta, josta on laajat näköalat.

    Mutta muistutin vain siitä, että Internet on kuin äärimmäisen hienosti rakennettu mikrofoni, joka vie bloggaajan sanat kaikkien luettaviksi.

    Blogi on myös samanlainen kuin "Rakas päiväkirja", johon vuodatettiin lapsina ja teini-ikäisinä tunteita. Silloinkin kävi niin, että joku sattui löytämään päiväkirjan ja salaisuudet paljastuivat. Bloggaajankin salanimi paljastuu ennen pitkää.

    Jotkut aikuisetkin lukevat intiimejä päiväkirjojaan läheisilleen. Jo Tolstoi luki nuorelle morsiamelleen paljastuksiaan ja aiheutti nuorelle naiselle aikamoisen shokin.

    Ja ainahan päiväkirjoja on julkaistu kirjoina. Hesarin mukaan Amerikassa kustantajat haluvat kirjailijoiden oikeita tai keksittyjä "omaelämäkertoja" tai tunnustuksia.

    Blogi ei ole yksityinen eikä pienen sakin jutustelua, jollei se ole suljettu. Yksi vaihtoehto on tietenkin käyttää sellaista kieltä tai sellaisia aiheita, jotka karkottavat ei-toivotut.

    VastaaPoista
  9. Etappisika,
    rinnastit (Turkan sanoin) Hitlerin ja israelilaiset. Vaikka minulla ei ole juutalaisia sukujuuria, koin sen hyvin loukkaavana.

    Jos ympärillä olevat arabimaat olisivat kaikki hyväksyneet alusta asti Israelin, koko alue olisi kukoistava.

    VastaaPoista
  10. Hyvä nimimerkki etappisika, olen vastannut kysymykseesi. Aikaisemman keskustelun voi lukea Ellilän blogista.

    VastaaPoista
  11. Siitä keskustelusta on jo kauan!

    http://k.ellila.vuodatus.net/blog/
    161207?showcomments=yes

    Siihen pitäisi päästä myös suoraan linkistäni.

    VastaaPoista