Onko kissa olemassa, kun se on piilossa pöydän alla, joten en näe sitä eikä naapuri tiedä yleensäkään mitään sen olemassaolosta?
Totuus-keskusteluissa sekoitetaan jatkuvasti kaksi asiaa:
miten asiat ovat ja miltä ne meistä näyttävät.
Totuus on se, miten asiat ovat riippumatta ihmisten mielipiteistä ja tiedoista. Tähdet, dinosaurukset, kissat ja koirat ovat olemassa täysin meistä riippumatta.
Meidän tietämättömyytemme ei muuta totuutta, sillä totuus ei riipu meidän tietokyvystämme. Voimme lähestyä totuutta ottamalla asioista selvää. Toinen onnistuu siinä paremmin kuin toinen.
Täälläkin blogimaailmassa muotia olevassa postmodernissa ajattelussa lähdetään liikkeelle väärästä päästä eli ihmisen tietokyvystä eli siitä, miltä asiat saattavat ihmisestä näyttää.
Laitetaan rattaat hevosen eteen kuten sanoo osuvasti englantilainen filosofian professori ja Englannin National Committee of Philosophyn puheenjohtaja Roger Trigg.
Onnea uudelle syksyisenlämpimänväriselle sivupohjalle!
VastaaPoistaJotenkin postauksestasi tuli mieleen se chat-keskustelu, jota kävin Samin kanssa eilen hänen edellisviikon runotorstai-runoonsa tulleesta kommentista. Eli onko lukijan tarpeen tietää mitä kirjoittaja on tarkoittanut, eikö tarkoitus ole että lukija luo itse oman tulkintansa = maailmansa...
En tiedä liittyykö tämä mitenkään postmodernismiin - postauksesi oli mielenkiintoinen! - mutta oli assosiaatio...
Kirjoittajalla on yleensä jokin sanoma esimerkiksi runossaan. Lukijat tulkitsevat sitä, toiset paremmin ja toiset huonommin.
VastaaPoistaKirjoittaja ei ole ehkä aina tietoinen tekstinsä kaikista merkityksista. Alitajunnalla on osuutensa. Näin olen kokenut omasta kirjoittamisestani. Lukija voi huomata joskus enemmän kuin kirjoittaja itse. Mutta kirjoittaja on kuitenkin aina vastuussa omasta tekstistään.
Postmodernismissa kirjoittaja on vain lainausten, kulttuurikerrosten ja sosiaalisten tekijöiden kasauma. Lukija on varsinainen kirjoittaja. Hän luo tekstin.
Tämä on ns tekijän kuolema ja tekstin syntymä (Roland Barthes: Tekijän kuolema, tekstin syntymä.) Mielestäni tämä näkemys tuhoaa kirjallisuuden. Se ei tee oikeutta tekijän persoonallisuudelle ja vastuulle.
Postmodernissa maailmassa toimitaan näennäisarvovapaasti.
VastaaPoistaEri mieltä olevat vaiennetaan epädemokraattisesti perustellen omaa totuutta erilaisilla asiantuntijalausuinnoilla. Yksi tällainen abstraktio on "yleinen mielipide" tai "on tieteellisesti todistettu". Siitä ei ole kenelläkään vastuuta ja kukaan ei tiedä, mikä, kuka tai millainen ajatteluryhmittymä on sen takana.
Kirjoitin opettajnakouluttajan blogiin jotakin sen suuntaista, että yhdessä ranskalaisessa sananlaskussa todetaan, että perhe, joka syö yhdessä, pysyy yhdessä. Jos tämän ajattelun laajentaa koskemaan koko yhteiskuntaa, niin nykyisessä maailmassa on vaikea löytää sellaista ruokapöytää (arvomaailmaa), jonka ääressä koko perhe (kansa) ruokailisi.
Postmoderni "suvaitsevaisuus" on todellakin hyvin valikoivaa ja tosiasioita vääristelevää.
VastaaPoistaYhteinen "ruokakunta" on kuitenkin edelleen aika suuri esimerkiksi perinteisessä suomalaisessa arvomaailmassa, vaikka mediassa käsitellään mieluummin pienten ja mahdollisimman outojen ryhmien ajatuksia. Lehtien pitää myydä, ja erikoisuudet myyvät.
Hyvin tavallista on lukea lehdistä julkkishaastattelua, jossa haastateltava sanoo esimerkiksi "kukaanhan ei usko enää Jumalaan", "kun uskonto on menettänyt merkityksensä", "tämä on pakanallinen maa" jne.
Spiritualiteettiä edustaa yleensä naistenlehdissä jokin ryhmä, jolla on Suomessa muutama tai korkeintaan muutama sata kannattajaa.
Tosiasia on kuitenkin toinen.
http://blogisisko2.blogspot.com/2006/08/faktaa-suomalaisten-uskonnollisuudesta.html
Maalaisen blogissa oli tämä linkki.
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/
Postmodernismi
Siinä voi nähdä mielenkiintoisia postmodernin arkkitehtuurin luomuksia.
Postmodernismi voikin innoittaa taiteilijoita ja kirjailijoita. Se voi opettaa suvaitsemaan erilaisuutta.
Maailmankatsomuksena se on masentava.
Blogisisko
Ja mitä se postmodernikin on...
VastaaPoistaPostmodernismi vastustaa modernia ajattelua. Sen mukaan kaikki virtaa.:)
VastaaPoistaEi ole varmaa alkua, perustaa, keskusta, loppua eikä pysyviä merkityksiä. Jumala on kuollut. Leijutaan tyhjän päällä.
Minusta aika masentava maailmankuva. Derrida sanoikin: ajelehditaan aavalla merellä, eikä missään näy majakkaa.
Minuus on kuin rantahiekkaan piirretty kuvio, sanoi Foucault.
Kieli luo maailman ja minuuden. Pysyvää totuutta ei ole, totuus on vain paikallista yksimielisyyttä.
Postmoderni taide on leikillisyyttä, kaupallisuutta, vanhojen taideteosten muokkaamista - Mona Lisalle viikset.
Politiikassa se on emansipaatiota, vähemmistöjen kunnioittamista, pysyvien rakenteiden hävittämistä.
Monet keskeiset postmodernistit ovat entisiä tai nykyisiä marksilaisia : Foucault kuului jonkin aikaa kommunistipuolueeseen. Derrida sanoi olevansa uusmarksilainen. Althusser oli kommunisti. Pettyivät, kun vallankumousta ei tullut.
Amerikkalaisen Rortyn lapsuuden ihanne oli Trotsky, jota hänen vanhempansa jumaloivat ja jonka avustajaa he piilottelivat kotonaan jonkin aikaa. jne.
(Juutalainen uskonnonfilosofi Levinas poikkeaa näistä muista.)
MM. Tampereen filosofiapäivillä käsiteltiin joitakin vuosia sitten postmodernismia.
Minusta tämä on niin järkyttävä, harvinaisen järjetön ja masentava vaihe filosofian historiassa, että olen ollut siitä kiinnostunut. Sen sanotaan kuitenkin olevan menossa ohi, vaikka kirjoja siitä ilmestyy koko ajan.
Monet käyttävät postmodernismin ajatuksia tietämättä, mistä ne ovat peräisin.
Englantilainen postmodernisti Cupitt sanookin vitsinä, että tavoitteena on salakuljettaa nämä ajatukset ja turmella nuoriso.
Rorty sanoo: Terve järki on hävitettävä.
Ristiriita: Miten järki hävitetään järjen avulla?
Toinen ristiriita: Jos sanotaan, että totuutta ei ole, niin sekään ei ole totta.
Mutta selkeys ei olekaan postmodernismin tavoitteena, vaan kaaos.