Kuva: Kaisa Ikola, Tarinamaanantai 4
Oli aikoja, jolloin tällainen ankea rakennus olisi nähty vain rumana ja toivottomana tapauksena. Ei enää.
Kun kaupungit ovat laajentuneet, vanhat laitakaupungin teollisuusalueet ovat muuttuneet kaupungin keskustaksi, ja keskustassahan halutaan asua. On lyhyt matka kirjakauppaan, teatteriin ja lempikahvilaan.
Vanha teollisuusrakennus nähdään nyt mahdollisuutena. Kuvittele tuon talon sisälle avaria huoneita, korkeita katedraali-ikkunoita ja ennen kaikkea paljon tilaa. Näen sinut seisomassa parvekkeella vilkuttamassa minulle. Ympärilläsi on kukkien paljous parvekkeella. Seiniä kiipeävät köynnökset ovat nyt muuttuneet hehkuvan punaisiksi. Muutamat orvokit ja ruusut kukkivat yhä. Kohta ripustat valot parvekkeelle. Sinun luoksesi mahtuu viettämään pikkujoulua.
Haa, tulin heti kokeilemaan kommentointia uudelleen, ja nythän tämä toimii hienosti.
VastaaPoistaKiitos tarinasta! Aivan alkaa epäilyttää että olet käynyt tuon kyseisen rakennuksen sisällä... ;)
Minä taas olen ensimmäisetä kertaa käymässä täällä kolmosblogissa, pitääpä katsella ympärilleen...
Kuten taisin jo mainita Tarinamaanantaissa, talo vaikutti tutulta. Se on ulkoapäin yhtä ruma kuin talo, jossa asumme. Mutta moni on kakku päältä ruma..
VastaaPoistaTämä on nyt varsinainen blogini. Blogisisko 1 ja 2 ovat arkistoja.
(Alkup. 30.10.2006. Korjaus virheen vuoksi)