Täällä esitetään kiertokysely työpöydästä.. Kyselijällä on siisti ja monipuolisesti varustettu työskentelytila.
Kirjoitan usein vuoteessa. Tietokoneeni ohjeiden mukaan kannettavan tietokoeen alla täytyy olla kova alusta, jotta ei tapahdu ylikuumentumista. Löysin kerran kirpputorilta kaksi hienoa kirjoitusalustaa. Toinen on sisarenpojallani toisella puolen maapalloa, toinen tässä. Ne olivat peräisin lakkautetusta pankista.
Käytän lukiessani ja kirjoittaessani loisteputkilamppua, jota voi kääntää tarpeelliseen kohteeseen. Kuten kuvasta näkyy, koneeseen kiemurtelee kaapelijohto toisen työhuoneen tietokoneesta. Sain lahjaksi myös langattoman yhteyden, mutta se on haihtunut jonnekin.
En käytä ollenkaan hiirtä, sillä se kipeyttää ranteeni. Kun lapseni käyttävät tätä konetta, he tuskaantuvat heti hiirettömyyteen ja hakevat jostain hiiren. Olen tottunut hiirettömyyteen. Alussa se oli vaikeaa, tietokonepasianssin peluu auttoi totuttelussa.
Tietokoneen vieressä lojuu yleensä kirjoja. Nyt Riitta Pylkkäsen väitöskirja "Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620", löytö Mannerheimintien Arohongan antikvariaatista.
Vieressä on yleensä kamera, johto jolla kuvia saa siirrettyä koneeseen ja levyjä, joissa on kuvia. On yleensä myös kännykkä, hiusharja, kasvovoidetta, vihkoja, kyniä, joku lehti ja mikrokuituliina, jolla pyyhin pölyjä koneesta. Jossakin sanottiin, että tietokoneen näppäimistö on yhtä likainen kuin vessanpönttö.:)
Aivan uutta ovat puna-oranssi-siniset kansiot. Ostan aina uudet kansiot uuteen projektiin. Siten löytyvät tarpeelliset tiedot kansion värin perusteella.
Saan yleensä aina jonkinlaisen flunssan tai jopa keuhkoputkentulehduksen vanhojen paperien selaamisesta ja järjestelystä. En voisi istua kirjastoissa arkistoja penkomassa. Samasta kertoi myös historiantutkija ja nuorisokirjailija Kaisa Ikola blogissaan. Luen yleensä kirjoja ja otan paljon valokopioita kirjaston kirjoista ja laitan paperit kansoihin. Ostan hyvin paljon kirjoja. Alleviivaan niitä. Laitan lappuja niiden väliin.
Toivon, että tästä flunssasta ei tule keuhkoputkentulehdusta.
Tähän kannattaa lisätä, että aloitin syyskuussa yksityisen blogin, johon merkitse uuden projektin etenemisen, laitan valokuvia, muistiinpanoja ja linkkejä. Ei pölyä.
Olisi aika hauska idea ruveta kirjoittamaan sinne ensimmäistä versiota.
"Saan yleensä aina jonkinlaisen flunssan tai jopa keuhkoputkentulehduksen vanhojen paperien selaamisesta ja järjestelystä. En voisi istua kirjastoissa arkistoja penkomassa. Samasta kertoi myös historiantutkija ja nuorisokirjailija Kaisa Ikola blogissaan."
VastaaPoistaEi paperista vilustu. Kyllä tuo on allergista nuhaa ja jopa astman oiretta(?)
Kysymyksessä on ammattitauti, ja siihen on omat konstit. Pläräilen vanhoista kirjoista pölyjä pois parvekkeella ja jopa luen niitä siellä. Siellä on lämmityslaitekin.
Arkistoja ei pidä pelätä. TMA:n lukusali on viihtyisä ja erinomaisesti siivottu, pölyä ei ole. Sama pätee esim. Sota-arkistoon. Lukusalissa on vain sillä hetkellä luettavia papereita. Uudemmassa historiassa on niin jeevelisti paperia, että kädet pitää pestä tunnin välein, sormet tulevat mustiksi.
Kerran luin 1600-luvulta peräisin olevia asiakirjoja. Kysymyksessä oli pelkkä taikausko, mutta en halunnut 400 v. vanhaa pölyä nenäni alle. Sijoitin väliin omalla jalustalla seisovan valaisevan suurennuslasin.
Juha,
VastaaPoistapölyallergiaa minulla onkin ja siksi kehittyy helposti tulehdus keuhkoihin.
Se alkoi kun olin opettajana koulussa, ja siellä käytettiin tavallista liitua. Myöhemmin aikuisia opettaessani ostin itse pölytöntä liitua, jota allergiset oppilaanikin kestivät. Nykyään ei kai liitutauluja enää käytetä.
Minäkin kopistelen kirjoja avoimen ikkunan edessä. Kirpputorilta ostetut kirjat kopistelemme kesällä puiston penkillä ennen kotiin tuomista.
Kirjastoissa ei ole ongelmana vain pöly. Usein on sattunut, että lähellä istuu joku nainen, jolla on mahdottomasti parfyymejä tai tukkalakkaa. Ei auta muuta kuin lähteä yskien pois. Siihen ei allergialääkekään auta.
Sellaista ei varmaankaan tapahtuisi usein Sota-arkistossa.