Kukkia äideille, isille ja lapsille.
Kotiäitinä
Kirsi kirjoitti Sumussa-nimiseen kirjoitukseeni kommentin
"Keskustelimme kulttuurisokista, joka kohtasi -- lama-Suomeen palanneita 90-luvun puolimaissa. Paluu johti ainakin yhden ystäväni työkyvyttömyyteen. Hänen tuntemansa Suomi oli kadonnut kokonaan."
Kirsin kommentti innosti minut kirjoittamaan seuraavaa:
Minäkin koen entisen Suomen kadonneen. Kun oli pilkattu parikymmentä vuotta marksilaisen oikeaoppisesti kotia, kotiäitejä, sukulaisuussuhteita yleensä, kulttuuria ja uskontoa, viesti meni perille ja jäljelle jäi sieluton kansa, joka etsii onnea seksistä, alkoholista, roskakulttuurista - ja rahasta.
Humalaisina ja huumeissa riehuvat pikkutytöt aikuisten miesten tai teini-ikäisten poikien kainalossa Esplanadin puistossa olivat kauhistuttava näky ulkomaalaisille ja meille paluumuuttajille. Mutta eräskin helsinkiläinen nainen ja äiti sanoi minulle, että sehän on normaali suomalainen kasvuriitti. Hänen eteläeurooppalainen miehensä oli ottanut avioeron, kun ei kestänyt sitä, miten lapsia kasvatettiin - jätettiin kasvattamatta - Suomessa.
Siitä rahan vallasta. Sieluttomista ihmisistähän tulee riistokapitalismin halukkaita uhreja. Miehet ja naiset uhraavat yksityisen onnen "toteuttaakseen itseään" työelämässä ja saadakseen noita yllä mainittuja onnen korvikkeita.
Samalla on tunteettomuutta ja välinpitämättömyyttä niitä kohtaan, jotka eivät menesty ja edistä talouselämää: vanhukset, sairaat, työttömät, lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat.
Kaikkien piti NL:ssa uhrautua yhteiskunnan ja aatteen vuoksi. Nyt vaaditaan uhrautumista "talouselämän" puolesta. Ihmiset, joiden tunneakku on tyhjä, ovat helposti narrattavissa.
Kaikki eivät kuitenkaan onneksi mene mukaan tuohon sirkukseen, vaan tajuavat että tunneakkua ei täytetä korvikkeilla.
Kaipaan "pikkuporvarillista" onnea kaikille. Ihmisen pitäisi voida saada rehellisellä työllä kohtuullinen toimeentulo itselleen ja lapsilleen.
Lisättäköön, että työnantaja, olipa se yksityinen tai kansainvälinen suuryhtiö, ei ole "riistokapitalisti", jos se ei ime työntekijöistään viimeistä pisaraa vaan antaa tilaa myös yksityiselämälle. Arvostan niitä, jotka keksivät ideoita, joilla saadaan toimeentuloa ihmisille. Vain ahneus on pahasta.
Työelämä vain näkyy vaativan ihmisiltä liikaa. Ne työnantajat, jotka ottavat huomioon, että työntekijöillä on perhe, ovat jotenkin korkealla eettisellä tasolla muihin verraten.
VastaaPoistaErityisesti kuitenkin säälin sinkkuja ja lapsettomia, jotka uhrautuvat työnantajan hyväksi.
Niin, hyvää naistenpäivää sinulle, Blogisisko.
VastaaPoistaHyvää naistenpäivää Sinullekin.
VastaaPoistaOn totta, että sinkkuja voidaan kiusata ylitöillä ym vielä enemmän kuin perheellisiä, mutta pikkulasten vanhemmat ovat vaikeimmassa asemassa, jolleivat tee sitä ratkaisua, että toinen jää kotiin hoitamaan lapsia.
Ihmisten täytyy oppia suojelemaan itseään, pitämään taukoja työsä ja järjestämään itselleen vapaata aikaa. Kauheinta on tulospalkkaus, joka saattaa alkaa muistuttaa Chaplinin elokuvan tunnelmaa. ei ole lyönnillä lomaa.
Totta, Blogisisko. Itsesuojelu työelämässä ja sen kautta oman perheen suojelu samalla on erittäin tarkeää, paljon tärkeämpää kuin mikään työpaikka, vaikka markkinavoimat mitä uskottelisivat.
VastaaPoistaOlen vakavissani sitä mieltä, että työaikalakia pitää noudattaa. On perin väärin, että osa ihmisistä tekee esimerkiksi kymmentuntista työpäivää ja tulee vieneeksi samalla työtilaisuuksia nuorilta alalle pyrkiviltä ihmisiltä. Työ pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti ja tasaisisesti. Siitä olisi erityisen suuri hyöty kansamme hyvinvoinnille ja luultavasti myös vauraudelle.
Eilen juuri kuuntelin erään ihmisen huokailua, kun työnantaja oli luvannut lisää liksaa, vaikka työntekijä vain pyysi kohtuullisempaa työtaakkaa.
En ole oikein ymmärtänyt, mihin perustuu se, että väkeä ei oteta riittävästi töihin, vaan työnantajat kuluttavat aina sukupolven kerrallaan ja sitten vaihtavat tuoreisiin.
Apua, olenkohan taas kulkenut kaus aiheesta. Kärsin auttamattomasta assosiaatiotaudista :)
Hyvä Kirsi,
VastaaPoistatämähän on vapaata keskustelua, ja
assosiaatio tuottaa aina hyviä ideoita. Sinulla niitä tulvii.