Näytetään tekstit, joissa on tunniste naistenpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naistenpäivä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2015

Blogisisko ® Anna Amnell: Feminismin kuumat aallot

Flowers

Olen toisen aallon feministi:


Ensimmäisen feminismin mukaan kulttuuri luo sukupuolen (esimerkiksi annetaan erilaiset lelut tytöille ja pojille). Kulttuurin alla kaikille ihmisille yhteinen yleisminä, androgyyninen ja biseksuaalinen ihminen. Simone de Beauvoiria ja Virginia Woolfea pidetään tämän suunnan edustajina. 

Toinen feminismi taas korostaa nimenomaan sukupuolten välistä olemuksellista eroa. Miesten hallitsema kulttuuri tekee naissukupuolen näkymättömäksi. Feminismin on kirjoitettava historia uudestaan naisnäkökulmasta, sanoo Grace Jantzen, joka on ryhtynyt sanoista tekoihin. Luce Irigaray sekä Julia Kristeva, jota pidetään yleensä filosofiassa postmodernisteina, lasketaan feminismissä näihin toisen aallon modernisteihin, koska he uskovat sukupuolten eriytyneisyyteen ja naisellisuuden perustaan (Kristeva: ruumiillisuus, äidillisyys).

Kolmas feminismi on postmodernismia. Yhteistä perustaa ei ole, ei androgyyniä ydinminää eikä olemuksellista naiseutta. Kulttuuri ja kieli muodostavat naisen identiteetin, joka on siitä huolimatta suhteellisen pysyvä ja kullekin erilainen, mutta ei ikuinen eikä luontoon perustuva. Identiteetit eivät ole satunnaisia, vaan muodostuvat tietyssä tietyssä historiallisessa paikassa ja ajassa. Sukupuoli on vallan ja pakotteiden luoma poliittinen ilmiö.



Kirjoitukseni on alkujaan vuodelta 2004. Kuva: Dover

 Katso myös muut feminismiä koskevat kirjoitukseni klikkaa hakusana 'feminismi' (tunnisteet)

Lue myös vanhan ajan feministeistä:
http://blogisisko.blogspot.fi/2006/09/mummo-aikansa-feministi-poltti-mys.html

Blogisisko ® Anna Amnell: Feminismin kuumat aallot: Kuva: Dover Feminismi on vaikuttanut pitkään suorastaan viidakolta, josta löytyy melkein mitä hyvänsä. Tuija Pulkkinen tuo kirjassaan ...

lauantaina, maaliskuuta 08, 2014

Naistenpäivän vietto alkoi Amerikassa jo 1909




May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois, sillä May Wood Simons luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia.  Hänen miehensä Algie Martin Simons erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen. Ehkä näistä syistä May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois.

Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 Amerikan varhaisen sosialistisen liikkeen aloitteesta. Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Siihen aikaan Amerikan sosialistisessa puolueessa toiminut, myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen sosialistien kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää.

Venäläiset naiset juhlivat sitä vuonna 1913 juliaanisen kalenterin mukaan eli helmikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta kalenterin muuttuessa gregoriaaniseksi vallankumouksen jälkeen, naistenpäiväksi tuli 8. maaliskuuta.

Kansainvälistä naistenpäivää alettiin juhlia yleisesti Länsi-Euroopassa vasta sitten kun YK julkisti sen vuonna 1974 naistenoikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi.

Joissakin entisissä Itä-Euroopan maissa se kiellettiin välillä, koska sen katsottiin liittyvän vanhaan kommunismin kauteen.

Ranskassa on syntynyt perätön legenda, jonka mukaan naistenpäivä syntyi Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla tekstiilitehtaan naisten jäätyä tulipalossa loukkuun. Tälläkin haluttiin tehdä ero Neuvostoliiton osuuteen naistenpäivässä.

P. S. Sain naistenpäiväkukkia!


 

perjantaina, maaliskuuta 08, 2013

Naistenpäivän kukat

Naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran maaliskuun 19. päivänä vuonna 1911 Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä.


IMG_9672

torstaina, maaliskuuta 08, 2012

Naistenpäivän vietto alkoi Amerikassa


Naisten asema oli eräs keskeisimmistä ongelmista 1900-luvun alun Pohjois-Amerikassa. Näin vuoden 1905 Torontosta kertovassa tyttökirjassani:

Eräänä päivänä Vanessa oli nähnyt kaupungilla tehdastyöläisten kulkueen. Kalpeat naiset huonosti istuvissa vaatteissaan olivat kantaneet kylttejä, huutaneet ja laulaneet rytmikkäästi. Kun Vanessa meni illalla nukkumaan, hän tunsi suunnatonta syyllisyydentunnetta rikkaudestaan.
    Syntymästä kuoloon asti
    emme aio rehkiä.
    Ei leipää, vaan myös ruusuja!
    Muuten sydän pakahtuu. *
  Niin olivat naiset huutaneet, ja heidän kimeä, karkea äänensä kaikui yhä Vanessan korvissa. Hänen oli monesti iltaisin pakko nousta pehmeästä pylvässängystään ja polvistua paljaalle lattialle vuoteensa viereen.
--
  - Tyttärellämme on uudenaikaisia ajatuksia, sanoi hän [herra Austin] .
  - Kerroin Papalle, että haluan ruveta lukemaan lakia ja haluan jatkaa hänen työtään.
  - Vai uudenaikaisia ajatuksia! Vanessasta on tullut tässä asiassa äitiini.
  - Arvasin, että te kaksi vedätte yhtä köyttä.
  - Mutta onhan aivan totta, että äitini olisi osannut hallita vaikka koko imperiumia paremmin kuin kuningatar Viktoria itse, sanoi rouva Austin ja istuutui puiston penkille.
  - Eiköhän tytössä ole vähän minuakin?
  - Muistelkaa, mitä olen sanonut, sanoi Vanessa ja lähti kävelemään pois päivänvarjoaan heiluttaen. Sorakäytävällä hän kääntyi katsomaan taakseen. 
  Olisiko nyt ollut oikea aika pyytää vanhempia antamaan palvelijoille kymmenen tunnin työpäivän niin kuin tehtiin nykyään Ranskassakin?
(* oma käännökseni sen ajan laulusta, jota naiset lauloivat marssiessaan kadulla)
Anna Amnell: Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995 nimellä Pirkko Pekkarinen. 2015 ilmmesty yhteisnide "Vaahteralaakson Aurora".
Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 Amerikan varhaisen sosialistisen liikkeen aloitteesta. Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä.  Siihen aikaan Amerikan sosialistisessa puolueessa toiminut, myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen sosialistien kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää. 
Venäläiset naiset juhlivat sitä vuonna 1913 juliaanisen kalenterin mukaan eli helmikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta kalenterin muuttuessa gregoriaaniseksi vallankumouksen jälkeen, naistenpäiväksi tuli 8. maaliskuuta.

Kansainvälistä naistenpäivää alettiin juhlia yleisesti Länsi-Euroopassa vasta sitten kun YK julkisti sen vuonna 1974 naistenoikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi. Joissakin entisissä Itä-Euroopan maissa se kiellettiin välillä, koska sen katsottiin liittyvän vanhaan kommunismin kauteen. Ranskassa on syntynyt perätön legenda, jonka mukaan naistenpäivä syntyi Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla tekstiilitehtaan naisten jäätyä tulipalossa loukkuun. Tälläkin haluttiin tehdä ero Neuvostoliiton osuuteen naistenpäivässä.

Myöhemmin May Wood luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia. Hänen miehensä erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen. Ehkä näistä syistä May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois.

torstaina, maaliskuuta 08, 2007

Naistenpäivä



Kukkia äideille, isille ja lapsille.

Kotiäitinä

Kirsi kirjoitti Sumussa-nimiseen kirjoitukseeni kommentin

"Keskustelimme kulttuurisokista, joka kohtasi -- lama-Suomeen palanneita 90-luvun puolimaissa. Paluu johti ainakin yhden ystäväni työkyvyttömyyteen. Hänen tuntemansa Suomi oli kadonnut kokonaan."

Kirsin kommentti innosti minut kirjoittamaan seuraavaa:

Minäkin koen entisen Suomen kadonneen. Kun oli pilkattu parikymmentä vuotta marksilaisen oikeaoppisesti kotia, kotiäitejä, sukulaisuussuhteita yleensä, kulttuuria ja uskontoa, viesti meni perille ja jäljelle jäi sieluton kansa, joka etsii onnea seksistä, alkoholista, roskakulttuurista - ja rahasta.

Humalaisina ja huumeissa riehuvat pikkutytöt aikuisten miesten tai teini-ikäisten poikien kainalossa Esplanadin puistossa olivat kauhistuttava näky ulkomaalaisille ja meille paluumuuttajille. Mutta eräskin helsinkiläinen nainen ja äiti sanoi minulle, että sehän on normaali suomalainen kasvuriitti. Hänen eteläeurooppalainen miehensä oli ottanut avioeron, kun ei kestänyt sitä, miten lapsia kasvatettiin - jätettiin kasvattamatta - Suomessa.

Siitä rahan vallasta. Sieluttomista ihmisistähän tulee riistokapitalismin halukkaita uhreja. Miehet ja naiset uhraavat yksityisen onnen "toteuttaakseen itseään" työelämässä ja saadakseen noita yllä mainittuja onnen korvikkeita.

Samalla on tunteettomuutta ja välinpitämättömyyttä niitä kohtaan, jotka eivät menesty ja edistä talouselämää: vanhukset, sairaat, työttömät, lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat.

Kaikkien piti NL:ssa uhrautua yhteiskunnan ja aatteen vuoksi. Nyt vaaditaan uhrautumista "talouselämän" puolesta. Ihmiset, joiden tunneakku on tyhjä, ovat helposti narrattavissa.

Kaikki eivät kuitenkaan onneksi mene mukaan tuohon sirkukseen, vaan tajuavat että tunneakkua ei täytetä korvikkeilla.

Kaipaan "pikkuporvarillista" onnea kaikille. Ihmisen pitäisi voida saada rehellisellä työllä kohtuullinen toimeentulo itselleen ja lapsilleen.

Lisättäköön, että työnantaja, olipa se yksityinen tai kansainvälinen suuryhtiö, ei ole "riistokapitalisti", jos se ei ime työntekijöistään viimeistä pisaraa vaan antaa tilaa myös yksityiselämälle. Arvostan niitä, jotka keksivät ideoita, joilla saadaan toimeentuloa ihmisille. Vain ahneus on pahasta.